Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Mielihyvää

Muistatko hetken, jolloin pitkän lenkin jälkeen joit lasillisen vettä? Tai istuit viileässä syystuulessa nuotion lämmössä kaapista löytämäsi mummon vanha takki ylläsi? Miten vesi maistui hyvältä ja vanha takki tuntui kaapin tuoksusta huolimatta parhaalta mahdollisesta vaatevalinnalta. Muistatko niitä pieniä hetkiä jolloin kaikki tarvittava tuntui olevan juuri siinä, vaikka mitään ihmeellistä ei ollutkaan.

Meistä jokainen haluaa kokea mielihyvää. Sen lähteelle pääsee yllättävän pienellä panostuksella vaikka sen yltäkylläisyyden keskellä tuppaa meiltä unohtumaan. Lopputuloksen - mielihyvän kokemisen -  kannalta on aivan sama kulutammeko tuhansia euroaja ja tolkuttoman paljon luonnonvaroja vai keksimmekö jonkin omalle kukkarolle ja luonnolle kestävämmän reitin. Meille kyllä mielellään tyrkytetään ensin mainittua kiltin kuluttajan roolia: onnellisuus asuu tuhlaamisessa ja kauniit ihmiset käyvät ostoksilla lähimarketin sijaan Lontoossa.

Lue lisää...

Mikä on sinun supervoimasi?


Törmäsin internetissä kampanjaan, jossa kehotetaan kehumaan kaveria. Näitä kampanjoita on tullut vastaan ennenkin, mutta jälleen kerran innostuin ideasta. Omassa arjessa huomaa liian usein, että kehu ja kiitos jää sanomatta, vaikka sitä ajattelisikin toisesta. Mielestäni tämän ajatellaan myös kuuluvan suomalaisuuteen: "suomalainen ei kehu", "kyllä työ tekijäänsä kiittää", "kissa kiitoksella elää".

Varsinkin lasten ja nuorten kanssa työskennellessä pitää kiinnittää huomiota positiiviseen palautteeseen. Maailma on täynnä nuoria, joilta puuttuu itsevarmuus ja sen myötä myös rohkeus, ilo ja vapaus olla oma itsensä ja tehdä itselle tärkeitä asioita. Nuoruuden myrskyissä epävarmuus kuuluu asiaan, mutta meidän aikuisten varsinkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että me annamme lähellämme oleville nuorille myönteistä palautetta ja kehumme, kun siihen on aihetta. Ja mielellään kehumme pienistäkin asioista.

Lue lisää...

Hyvän pomon ken löytää, löytää aarteen helmiäkin kalliimman

Tämä sitaatti ei ole ihan Raamatusta, arkijärjen mukaan asian voisi runoilla näinkin.  Tämän syksyn olen pyöritellyt esimiesteemaa päässäni, olenhan astunut koulutuspolulle, jossa makustellaan johtajuuden teemoja. Mieleni käymisprosessissa olen muhennellut omia esimiehiäni. Moni heistä on ollut mies, kirkon vinkkelistä yllättävän moni myös nainen. Ilokseni huomaan, että monenlaisia kokemuksia on kertynyt näistä omista työvuosistani reppuuni. Osaa niistä en olisi halunnut. Moni niistä on silti ollut minulle hyväksi.

Kymmenisen vuotta sitten olin itse muutaman vuoden väliportaanjohtajan hommissa. Se oli haastava tehtävä, kovin mieluinen kuitenkin. Nuo vuodet olivat innostavaa aikaa, vaikka samalla huomasin monessa myös osaamattomuuteni. Näin jälkeenpäin ajatellen ja johtajuudesta lukiessani huomaan tehneeni virheitä, mutta myös onnistuneeni. Onnistuminen voimauttaa ja vie eteenpäin. Virheistä ei automaattisesti opi, ellei ensin huomaa niitä, pysty pysähtymään ja tarkastelemaan toimintaansa, etsimään parempia ratkaisumalleja ja saamaan rohkeutta lähteä uusille urille.  Elämänkokemusta ja johtamiskokemusta voi kartuttaa vain elämällä rohkeasti.

Lue lisää...

Armotonta menoa

 

Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja. Näyttää siltä että nykyään tiukan paikan tullen mikä tahansa asia voidaan laskea sodaksi tai rakkaudeksi. Näin on  olipa sitten kyse lisäeläkkeen myöntämisestä, kun on erikseen sovittu ettei sitä käytetä,  ylinopeudesta liikenteessä, rahanpesusta pankeissa, päästökaupasta  ilmaston lämpenemisessä, työpaikkakiusaamisesta ja perusteettomista työsuhteiden päättämisistä tai vaikkapa  riitaisista avo- tai avioeroista.

Lue lisää...

Hyvinvointivaltion neljä peruskiveä

Onko Suomi vielä hyvinvointivaltio? On, maailman mittapuun mukaan. Se, mureneeko tuo suomalainen perusperiaate, riippuu aika pitkälti meistä itsestämme.

Hyvinvointivaltion peruspilarit ovat demokratia, sivistys, perusturva ja yhdessä elämisen taito.

Lue lisää...

Yö on meidän

Nuoruuden yksi tehtävä on löytää erilaisia keinoja ja tapoja venyttää arjen rajoja. Jokaisessa kodissa on olemassa tietty arkirutiini, jonka ympärillä viikot pyörivät. On tärkeää, että nuorella on arki ja rajat, joiden sisällä hänen toivotaan toimivan. Mutta nuoruudella on sisäsyntyinen kaipuu etsiä mahdollisuuksia venyttää rajoja. Joskus pyrkimyksenä on myös rikkoa rajoja. Ja minun työssäni pyrin mahdollistamaan sen, ettei nuorilla olisi tarvetta rikkoa rajoja, vaan heille annettaisiin tilaa venyttää niitä turvallisissa määrin. Miten tämä sitten voi esimerkiksi näyttäytyä työssäni?

Yksi yleisin toive, joita nuorilla on, on saada oikeudet yöhön. Toiveet tehdä erilaisia asioita yöllä, kun sääntöjen mukaan pitäisi nukkua. Milloin on haaveissa katsoa esimerkiksi muumeja vuorokausi putkeen, viettää nuorten iltaa koko yö ja milloin pelata jotain jännittävää peliä yöllä leirikeskuksessa. Tapoja on monia, mutta tärkeintä on ajankohta: jännittävä ja jollain tavalla vapauden tuoksuinen yö.

Lue lisää...

Hanna ja Sanna arjen raameja rakentamassa

On olemassa ainakin kahdenlaisia ihmisiä: Hannoja ja Sannoja. Hannat ovat niitä, jotka inhoavat syksyä ja sen tuomia rutiineja, kauden aloitusta, jolloin lyödään kalenteriin raamit: lasten lukujärjestykset, työt ja perheen harrastukset. On vanhempainiltaa ja Wilma-viestiä, harrastusryhmien ohjaajien tapaamisia ja aikataulujen sumplimista. Vähemmästäkin Hannat pakenevat metsään.


Sannat taas ovat niitä, jotka jo kesälomalla haikailevat arjen rytmiä ja joille Kansalaisopiston syyskalenterin ojentaminen on kuin tervetulotoivotus seikkailuretkelle. Sannat nauttivat vihkosten selailusta ja perheen elämän fiksusta aikatauluttamisesta. Hyvän suunnittelun vuoksi Sannojen elämään mahtuu enemmän viikkotoimintaa kuin Hannojen. Heidän lapsensa saavat hyvää varhaiskasvatusta taideaineisiin ja valmiuksia toimia erilaisissa ryhmissä. Hannojen lapset löytävät itse keittiöstä sakset ja askartelevat maalarinteipistä ja tyhjistä maitotölkeistä avandgardistisia virityksiä. Sillä aikaa heidän äitinsä tuskailevat aikataulutettua arkea  lastensa luovuutta huomaamatta.

Lue lisää...

Sielunrauhaa etsimässä

 

Moni ihminen on vanhemmiten huomannut rauhoittuvansa. Useimmat jo ennen kuin hautakivessä lukee ”Lepää Rauhassa”.  Syyksi tähän mainitaan usein ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat fyysiset hidastumiset. Usein mainitaan myös että johan tätä elämää on nähty eikä ole enää kiire edistää uraa eikä kiirehtiä muutenkaan.  Tarkemmin asiaa pohdittaessa ja tutkittaessa on kuitenkin havaittu, että taustalla voi olla niinkin yksinkertainen seikka, että ihminen on alkanut päästä sisäiseen rauhaan eli sopusointuun itsensä kanssa. No mitä ihmettä tämä sitten on?   Useimmiten kyse on yksinkertaisesti siitä, että ihminen alkaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ja elämänsä sellaisena kuin se on sujunut.  Tämä ei tarkoita sitä etteikö ihminen myöntäisi tehneensä elämänsä aikana virheitä ja etteikö hän mielellään luovuttaisi myös pois jälkeenpäin tarkasteltuna turhanpäiväisiksi havaittuja hetkiä. Mutta voi myös huomata, että huonomminkin olisi voinut käydä.

Lue lisää...

Sairaan hyviä kokemuksia

Kesää odotin minnäi niin kuin hepo kessää. Hitaasti ja nihkeästi se tuli, aluksi koleana ja kolkkona. Viimein heinäkuun alun jälkeen alkoi ilmassa olla kesäisiä oireita. Ja minulla alkoi lomakuume nousta vähän liikaa. Siitäpä suorin työterveyteen, joka toimii hyvin. Niin nytkin sain ajan lääkärille parin tunnin päähän ja sitten kotiin antibioottien kanssa lepoon taltuttamaan alkavaa keuhkokuumetta.


Parin viikon sairausloman jälkeen olin jo kovasti luuloterve ja niin kesän yhä lämmetessä alkoi oikea loma. Ja minäkin niin kuin moni muukin kesälomanviettäjä lähdin oitis etelänmatkalle, peräti Turkuun saakka. Siellä oli jo helteistä miltei ja ennen muuta tomera kaksivuotias ja vastustamaton kutsu: utti tule leittimään.

Lue lisää...

Helppo on haukkua, hankalampi purra

Tunnethan sen näytelmien hassun hahmon: tumma huivi päässä, rönttöset jalassa ja musta mekko asiaankuuluvan esiliinan suojassa. Ääni kuulostaa hiukan kimittävältä, puhuessaan hahmo kallistuu eteenpäin ja vinoon aivan kuin sinua mittaillen. Kaikki, mikä on aiheuttanut toiselle ihmiselle vaikeutta, on kertomisen arvoista. Juttuun lisätään hieman mielikuvituksen tuomaa lisää ikään kuin suolaksi. Ja mitä mehevämpi juoru, sen kovempi on kinttujen vauhti. Hahmo löytyy kaikista kotimaisista elokuvista, varsinkin niistä vanhemmista.


Kun hahmon tunnistaa, tietää jo suhtautua varauksellisesti kuultaviin juttuihin. Ei se välttämättä ollutkaan  piika joka oli kantavana, se olikin emäntä. Tai hieho. Tai ei kukaan eikä mikään, olipahan vain hyvin syöneen näköinen.

Lue lisää...

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli(a)
Taivastelua
41 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Aimo Salonen
61 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä