Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Valheellisia juttuja

 

Valheella on lyhyet jäljet. Valheella on pitkät jäljet.  Viime aikoina on tuntunut siltä että sekä lyhyitä että pitkiä valheiden jälkiä on joka puolella niin paljon, että ihan itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.  Dopingkäryt urheilussa, tehtaiden harhautukset autoteollisuudessa, veroparatiisien käyttö verotuksessa, trollitehtaat kansainvälisissä suhteissa ja useiden eri maiden johtajien mitä ihmeellisimmät, valheiksi paljastuneet puheet. Eikä lista lopu tähän.  Ihan tavalliselta näyttävässä mainonnassa ja markkinoinnissa kuten myös vaikkapa miltei millä tahansa nettipalstalla löytyy valheeksi paljastuvaa sisältöä.  Ei kai sentään?  No kyllä vaan sentään.

Lue lisää...

Tähtihetkiä


Tein eilen jotain, mitä en ole tehnyt liian pitkään aikaan. Lähdin kävelylle pimeään, ilman valaisinta ja korvanapeista kuuluvaa mielimusiikkia. LED-valaistulta pihakadultamme öiselle joelle katsottaessa näytti, että edessä olisi pimeää ja synkkää taivalta. Koiran määrätietoisten askelten johdattamana tuli kuitenkin astuttua pimeyden keskelle, ja kun koira löysi mieleisensä tonkimispaikan, oli hetki aikaa katsahtaa taivaalle. Ympärillä oli hiljaista, vaikka kaupunkiin oli matkaa linnunteitse vain muutama kilometri.

Yhtäkkiä havahduin siihen, kun taivas sytytti yövalonsa. Tähtiä tuntui syttyvän ympärillä sitä mukaa enemmän, mitä silmät ennättivät tottua. Miten niitä tähtiä nyt noin paljon oli? Taivas tuntui olevan lähempänä kuin koskaan, ja mitä kauemmin katsoin taivasta, sitä enemmän erotin tähtikuvioita ja revontulten kaltaisia valojuovia. Miten kirjavaksi muuttuikaan talvinen yötaivas, vaikka ensin oli muka niin musta!
Kun palasin kotiin niin mietin, että jos olisin yrittänyt kuvata tuota ainutlaatuista hetkeä yöpimeällä, hetki olisi menettänyt tenhonsa. Jos olisin kuvannut ja ladannut otoksen sosiaaliseen mediaan, illuusio särkyisi ja se hetki olisi pilalla. Kuinka lattealta kuulostaisikaan Facebook päivitys: Kävelyllä koiran kanssa- ihanaa Eivätkä mitkään sanat ylettyisi kertomaan, miten hurmaava oli kaupungin öinen pimeys.

Lue lisää...

Kehitys kehittyy

Sairaanhoito on Suomessa verrattain korkealla tasolla. Täällä tehdään myös merkittävää tutkimustyötä. Hoito kehittyy koko ajan. Maailmanlaajuisesti uusia lääkkeitä ja hoitoja keksitään ja uusia tauteja keksitään. Koneista ja laitteista puhumattakaan. Väitetään jopa että uusia tauteja keksitään, jotta voitaisiin keksiä uusia lääkkeitä, tiedä häntä.

Vielä on viheliäisiä vanhoja tauteja, joita ei saada häviämään. Malaria on oiva esimerkki taudista, jonka hävittämistä tai radikaalia vähentämistä pidetään mahdollisena. Mutta kukapa siitä sen enempää perustaisi, kun se tappaa enimmäkseen maailman köyhimpiä köyhillä alueilla.

Lue lisää...

Niin metsä vastaa

Yksi maailman vanhimmista kirjallisista dokumenteista on kansalaisten valitus nuorisosta, joka aiheuttaa harmia levottomalla käytöksellään. Varmaan ihan perustellusti. Keski-ikäinen sukupolvi ei halua omaa harmoniaansa sotkevaa ääntä. Elämän tulee olla tyyntä, rauhallista ja hiljaista.

Kasvava ihminen on kuitenkin tulivuoren lailla täynnä purkautumatonta energiaa. Koulussa hyssytellään hiljaiseksi, välitunnilla on liikuttava, mutta häiritsemättä ja huutamatta. Kotona on varottava naapureiden häiriintymistä. Ulkona on aina joku, joka pahoittaa mielensä liiallisesta melusta ja liikkeestä. Niin, siis ellei se ole hyväksyttävää, ohjattua ja liikunnallisen ohjelman mukaista toimintaa. Omasta lapsuudestani muistan talonmiehen, jonka mielestä lumisen pihan tuli olla kaunis ja tasainen, ei lasten lumiukoillaan sotkema tallattu verkosto. Siitä huolimatta ja talonmiehen harmiksi teimme lumilinnoja ja juoksimme käytävähippaa.

Lue lisää...

SMP-pohjaisen persun pohdinta, osa 2

Minulla on yhä se sama ongelma: erotako persuista vai ei. Tätähän pohdin jo 11.11.2015 julkaisemassani blogikirjoituksessa, jonka voi käydä lukemassa tästä. Tuolloin päädyin ratkaisuun, että niin kauan en eroa, kun Timo Soini johtaa puoluetta. Jo tuolloin oli nähtävissä, että perussuomalaisissa käydään sisäistä linjavetoa, ja vaikka tuolloin näyttikin siltä, että maahanmuuton vastustamiseen keskittyvät ovat vähemmistönä, olisi puolueen jättäminen tuossa vaiheessa ollut rintamakarkuruutta.

 

Lue lisää...

Somempi elämä?


Olen huomannut tekeväni virheitä ja myönnän ne, ainakin joskus ja joillekuille. Nimittäin some saa kuvittelemaan, että ihmissuhteiden rajat olisivat reaalimaailmassa yhtä yksioikoisia kuin somessa. Peukku ylös, sydän sinne tänne, ilmereaktio  postaukseen ja jos oikein heruttaa niin kommentoidakin voin. Mutta alan vähitellen oppia läksyni: Älä tee tätä reaalimaailmassa!


Olen häkeltynyt muutaman kerran kunnolla. Ilahduin tavatessani pitkästä aikaa naista, jonka olin kokenut itselleni tärkeäksi. Kuuluimme yhden kevään samaan viikoittain kokoontuneeseen ryhmään ja jaoimme siinä henkilökohtaisia asioita. Yhteydenpito jatkui harvakseltaan ja siirtyi someen. Kun yllättäen tapasin häntä, lähestyin kädet ojossa. Virhe. Myönnän. Olin muuttunut sometutuksi. Sellaiseksi, jota voi joskus peukuttaa, muttei halata. Jäi nolo olo tästä virhearviosta.
Mitä erilaisimpia ryhmittymiä ja suljettuja kerhoja syntyy sähköisten kanavien kautta. Olin mukana ryhmässä, jota yhdisti lasten keskosuus. Siellä tsemppasimme ja tuimme toisiamme arjen haasteissa. Osallistujat olivat eri puolilta Suomea. Jaoimme asiantuntijoilta saamiamme vinkkejä ja puhuimme ihan tavallisista arjen sattumuksista. Elin sen vuoden vertaistuesta, sillä usein koin erilaisuuden tunteita, kun tapasin muita vauvaperheitä. Oli tärkeää saada jakaa edes somessa silloista elämänvaihetta. Huomasin kyllä senkin, että toisten kipeät kertomukset tulivat iholle.  RS-virus pelotti monta vuotta kuin lapsena pimeä. Myöhemmin olen ollut mukana useilla foorumeilla. Yhteistä niille on se, että nämä viestintäkanavat ovat hyvin haavoittuvia. Lähes joka kanavalla kuohuu: joku vetää herneen nenään toisten kirjoittelusta tai toiminnasta, milloin on kirpparikanavan säännöt luettu huonosti ja kuvat seinällä kansioiden sijaan, milloin taas on loukattu sanoilla verisesti ilman, että syytetty ymmärtää itse syyllistyneensä mihinkään raskauttavaan. Näin kirjoitettu teksti elää omaa elämäänsä ja someraivo ryöpsähtää. 

Lue lisää...

Rahaa ja rakkautta

 

Nyt se alkaa se kauan odotettu ja pelätty Trumpin aika. Paavon blogi alkaa myös. Ei niillä ole mitään yhteistä.  Mutta olen käynyt kahvilassa Trumpin pilvenpiirtäjässä Trump Towerissa Manhattanilla 90-luvun alussa ja  ihaillut pilvenpiirtäjän atriumia jonka katto on viiden kerroksen korkeudessa. Atriumissa on18 metrinen vesiputous. Ajatukset, haaveet ja tavoitteet eivät siellä  kovin herkästi kattoon törmänneet.  Ei ollut silloin  mitään tietoa Trumpin presidenttiydestä  eikä hänen twiiteistään. Mutta asiaan. Trumphan on saanut elämässään valtaa, rahaa, rakkautta ja ”rakkautta”. Hän on ollut useita kertoja naimisissa, hänellä on lapsia ja hänen ympärillään pyörii edelleen kauniita naisia.  Tuoko raha ja valta rakkautta?    Kerronpa tähän pari havaintoa ja tutkimustietoa asiasta. Koska olen perheneuvoja, en voi paljastaa mitään asiakkaistani. No sen  voin  sanoa, että Trump ei ole ollut asiakkaani ainakaan toistaiseksi, vaikka tulinkin hänen talonsa komeassa porstuassa käyneeksi. En tiedä oliko hän silloin kotonaan siellä pilvenpiirtäjän huipulla olevassa asunnossaan ja mitä siellä silloin tapahtui. 

Lue lisää...

Mitähän tästä tulee

Vuoden vaihtuessa tai minkä tahansa uuden alkaessa mietin, että mitähän tästä tulee. Tuon kysymyksen/ajatuksen heittää mielessään tai toiselle varmaan aika moni. Sanoilla vaan tapaa olla monta sävyä ja merkitystä, samoillakin sanoilla, tilanteesta ja asiayhteydestä riippuen. Helposti tuo kysymys kääntyy huokaukseksi ja epäilyksi, että eihän tästä tule yhtään mittään. Yhtä hyvin se voisi olla utelias myönteinen avaus. Jään odottamaan innolla mitä tapahtuu.


Tämä nyt ensinnäkin johdatuksena siihen, että kirjoitan lie ensi kertaa elämässäni jotain, jota kutsutaan blogiksi. Oi niitä aikoja, kun Juhani Aho (suomennettu Brofeldtista) taitavasti kynällään vuoli lastuja luettavaksemme. Minä kuuluun niihin, joita kaikki pulsaattori-pesukoneen jälkeinen uusi tekniikka on pelottanut ja arveluttanut (ja siinäkin piti varoa, ettei jää sormet niiden rullien väliin, joilla liika vesi vaatteista puristettiin). Ja sitä uutta minkä suhteen olen epävarma ja koen osaamattomuutta tai ymmärtämättömyyttä, sitä myös pidän helposti vähäarvoisena ja tarpeettona, peräti huonona. Vanhassa vara parempi on kyllä toisaalta asenne, jota voi verrata siihen, että seison mieluummin pakkasessa kuset housussa -kun se edes hetken lämmittää- kuin hakeudun vaihtamaan uutta ja kuivaa ylleni.

Lue lisää...

Kyllä reippaalle pojalle töitä löytyy

”… niin sitä pojat pellolta karkuun juostiin heti kun isän silmä vältti.” Muistojen tuoma naurun pilke silmäkulmassa, pari hengenvetoa ja juttu jatkuu… ”mikä sitä näillä nykysillä vötkylöillä on kun ei työ maistu. Kyllä reippaalle pojalle töitä aina löytyy.”


Mutta kun ei aina löydy. Tämän päivän todellisuutta on, että osa juuri vasta työuraansa aloitteleville soveltuvista töistä on lakannut olemasta. Tai niistä on lakattu maksamasta. Ja toisekseen - muistikuvat entisistä reippaista työmiehistä ovat ajan kultaamia, eivät nuoret miehet ja naiset ennen olleet yhtään reippaampia kuin tänäänkään. Itsekin työurani kaupungin puutarhalla aloittaneena muistan hetket auringonotossa työkavereiden kanssa rupatellen. Toki välillä töitäkin tehtiin, ihan oikeasti. Keskiviikkona meni aina ylitöiksi, kun oli kuunneltava mukana olevasta radiosta viikon listaykkönen. Koko kesän ajan kuuntelimme viimeisenä lauluna Eppujen rupisista riimeistä, osaan laulun vieläkin lähes ulkoa. Eikä minusta tämän pahempaa työn vieroksujaa kasvanut.

Lue lisää...

eroasuvaitsemattomuudesta.fi

Eroakirkosta.fi-palvelun perustaja Petri Karisma oli laittanut sähköpostia: palvelua oli käytetty tänä vuonna yhteensä 42 000 kertaa. Kaikkiaan valtionkirkoista arvioidaan eroavan vuoden loppuun menneessä yhteensä 47 000 suomalaista. Vuonna 2015 eroajia oli hieman vähemmän. Sähköposti provosoi laittamaan Facebook-päivityksen, joka poiki mielenkiintoisen keskustelun.


Sinänsä tuo Karisman teksti on asiallista uutistekstiä, mutta vuoden mittaan tulleista maileista tulee mielikuva, että Karisma – kirkkoon kuulumaton – riemuitsee joka kerta, kun evankelisluterilaisella kirkolla menee huonosti. Kirkkoon kuulumaton mies tekee parhaansa, että kirkko kuolisi. Se ansaitsee pohdinnan, pitkän sellaisen. Lupaan, että asiaa tarkastellaan myös Karismaa ymmärtävistä vinkkeleistä.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
7 artikkeli(a)
Anna Tenhu
21 artikkeli(a)
Aimo Salonen
58 artikkeli(a)
Hilppa
11 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä