Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Vaikea siitä on päästää irti, nuoruudestaan

Yllättävästi alkoi ahdistaa. Menen tänään äänestämään ja pähkäilen yhä neljän ehdokkaan välillä. Pähkäillessäni tajusin, kuinka vaikeaa omasta menneisyydestään on päästää irti.

 

Lue lisää...

Mahdollisuuksien kevät /Joona

 

Osaltani menossa on mahdollisuuksia täynnä oleva kevät. Kirjoitan tätä tekstiä juuri lukion päättäneenä, viimeisestä yo-kokeesta aikaa on kulunut 2 tuntia. Tämän päivän maantiedon koe meni mukavan tuntuisesti, mutta keskiviikon matematiikan koe harmittaa edelleen kovasti. Kirjoitukset olivat se kevääni ensimmäinen mahis!

Lue lisää...

Miten olet olemassa?

Pienen hetken pää on ihan tyhjä. Siellä ei liiku mitään. Oi auvoa! Kuin kissa venyttelemässä kevätauringon kilossa lattialla. Se pieni hetki. Kuin aivastus ja sitten se on ohi.

Vapaapäivinä saavuttaa joskus tällaisen tilan. Että suorittamiskierteestä lipsahtaa olemiseen. Se tarkoittaa minulle hetkellisesti toisen silmän sulkemista todellisuudelta - aina olisi pyykkivuori valloitettavana ja laskuoja lapioitavana - ja samalla se on syvimmiltään sen toisen silmän, auki olevan,  suuntaamatta jättämistä. Pysähtymistä ilman syytä, lepoa ilman unta, olemista.

Lue lisää...

Kontiolahtelaisista 38% on virallisesti nuoria – loputkin henkisesti /Joona

 

Vuoden 2016 alussa kunnassamme oli 14 827 asukasta, joista nuoria eli alle 29 vuotiaita peräti 38%. Kontiolahti on siis ikärakenteeltaan erittäin nuori kunta ja siksi sen kuuluu näkyä joka paikassa. Katukuvassa se näkyykin hyvin, mutta entäs muualla?

Lue lisää...

Hoitajaako nyt tarvitaan ...

”Hoitajaako nyt tarvitaan kun pumppu tilttaa jo kummasti niin…” lauloi Rauli Badding Somerjoki 70 -luvulla.  ”Jos mulle sydämesi annat … huh, haaa, jos mulle sydämesi annat huh, haaa… Jotain myös sinä saat,  la, la laaa ” lauloi vuorostaan  lauluyhtye Silhuetit samoihin aikoihin.  Molemmat kertoivat kiihkeän rakkauden ja sydämen välisestä vuorovaikutuksesta. Rakastuminen näkyy punana poskilla ja tuntuu voimistuneena sydämen sykkeenä.  Rakastumisen myönteiset vaikutukset hyvinvointiimme ovat varmaan kaikkien tiedossa omien kokemusten kautta. Kaikki myös tietävät, että epäonnistumiset rakkaudessa, sydänsurut, voivat riuduttaa ihmistä pahemman kerran.

Parisuhdekriiseillä on monien tutkimusten mukaan vaikutusta sydänsairauksiin ja ennenaikaisen kuoleman riskiin. Esimerkiksi pariskunnan riitojen aikana vaikenevilla naisilla on todettu nelinkertainen riski kuolla seuraavien kymmenen vuoden aikana verrattuna naisiin, jotka ilmaisevat itseään vapautuneesti. Eräässä toisessa tutkimuksessa todettiin, että hyvin stressaavassa parisuhteessa elävät naiset saavat muita todennäköisemmin sepelvaltimotaudin. Taudin riski kasvaa myös kontrolloivissa parisuhteissa elävillä miehillä. Näissä tilanteissa tautiriskin nousu johtuu todennäköisesti stressistä.

Aivan uunituoreiden tutkimusten mukaan miesten kohdalla vaikeneminen parisuhdekonflikteissa ennustaa kohonnutta riskiä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Luultavasti kyse on jonkinlaisesta yleisestä jähmettymisestä ja jäykistymisestä kun, kommunikaatio ei pelaa eikä puhe luista.    Mielenkiintoisin tutkimustulos parin vuoden takaa on havainto että anteeksiantamisen kyky parisuhteessa ennustaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden vähenemistä.  Tämä tutkimustulos liippaa läheltä sitä äskettäin Suomessa tehtyä tutkimusta joka kaatoi kylmää vettä pessimistien niskaan.  Heinolalainen lääkäri Mikko Pänkäläinen nimittäin sai tutkimuksissaan varsin kiistattomasti selville, että jos olet pessimisti, kuolet todennäköisesti nopeammin sepelvaltimotautiin kuin myönteisesti ajatteleva lajitoverisi.  Hänen tekemänsä tutkimuksen mukaan pessimistillä on yli kaksi kertaa suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin muilla. Kylmän suihkun niskaansa saivat samassa tutkimuksessa myös optimistit. Optimistisuus ei nimittäin näytä lisäävän elinvuosia. Optimismi ja pessimismi eivät vaikuttaisi olevan samalla janalla olevia vastakkaisia ominaisuuksia, vaan erillisiä, toisistaan riippumattomia suhtautumistapoja.  Pessimismin vähentäminen on siis selvästi terveellisempää kuin optimismin lisääminen.

”Liekki poltti sydäntäin ….”  lauloi  Badding edelleen  ”Mä jäin kii” kappaleessa  ( Alun perin Elvis Presleyn kappale ” I got stung” ) .   Harva meistä pystyy välttämään rakastumista ja siihen liittyviä voimakkaita tunteita ja niihin liittyvää poskien punehtumista sekä pulssin ja verenpaineen väliaikaista kohoamista. Samoja fyysisiä ”oireita” ihmiset hankkivat myös tietoisesti esim. urheiluharrastuksissaan kuntoa kohottaessaan. Mutta jonkin verran me kaikki varmaan voimme yrittää  tietoisesti välttää parisuhteissamme sydänsuruja ja niistä seuraavaa stressiä ja em. riskitekijöiden nousua. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tässäpä kuitenkin kerron tavallisimmat eri tutkimuksissa havaitut parisuhteissa vältettävät seikat: ivallinen halveksunta, repivä kritiikki, vaikeneminen (mykkäkoulu), ylimielisyys, moukkamaisuus ja onhan niitä vaikka mitä, mutta tuossa tärkeimmät.  Näiden sijaan voisimme pyrkiä olemaan ihan uusimpien virtausten mukaisesti tietoisesti anteeksiantavaisia (forgiveness), vähemmän pessimistisiä, kärsivällisiä, kilttejä, rauhallisia ja suojelevia.

Mitähän tuo anteeksiantavaisuus tässä oikein tarkoittaa?  Duodecimin sivuilta löytyy mielestäni hyvät Antti S. Mattilan kirjoittamat ohjeet anteeksiantoon hakusanalla ”anteeksianto”.  Sivujen mukaan anteeksianto on prosessi, jonka aikana henkilö lakkaa kokemasta kaunan, närkästyksen, tuohtumuksen tai vihan tunteita koetun loukkauksen, näkemyksen eroavaisuuden tai erehdyksen takia ja lakkaa vaatimasta rangaistusta tai vahingonkorvausta. Se tarkoittaa myös sitä, että henkilö lakkaa olemasta vihainen jollekulle tai luopuu kaunasta, närkästyksestä, mielipahasta tai halusta rangaista. Vautsi, aika hyvin sanottu.


Paavo Kerkkänen,  perheneuvoja

Tarvitsevatko persut kristillistä koulua?

Perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokas Joensuussa, yrittäjä Timo Räsänen, kertoo vaalisivullaan toivovansa kristillisen koulun perustamista Joensuuhun, kertoen tänne tarvittavan kristillisiä arvoja ja elämänkatsomusta kunnioittava koulu. Hän haastoi lehdessä keskustelemaan asiasta.

Ensinnäkin en ymmärrä tuollaista tavoitetta. Olen vieraillut kouluissa Joensuussa ja ne kaikki ovat olleet kristillisiä arvoja ja elämänkatsomusta kunnioittavia. Koulut jo opetussuunnitelmansa perusteella kunnioittavat näitä arvoja. Yli kaksi kolmannesta niin oppilaista kuin opettajista on kristittyjä. Koulun tärkeisiin arvoihin ja myös kristillisiin arvoihin kuuluu kunnioittaa myös muita uskontoja tai uskonnottomuutta edustavia.

YK:n peruskirja, länsimainen lainsäädäntö jne. moni asia perustuu kristillisiin arvoihin. Näitä tärkeitä arvoja ihmiset yleensäkin kannattavat: toisen ihmisen ja elämän kunnioittaminen, erilaisuuden suvaitseminen, vapaus, lähimmäisen rakastaminen, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo. Ympäristöstä huolehtimiseen ja luonnonsuojeluun ihminen velvoitetaan jo Raamatun ensi lehdillä.

En ymmärrä, miksi kristittyjen pitäisi karsinoitua omiin kouluihinsa, radio-ohjelmiinsa ja tv-kanavillensa. Muistelen Nasaretilaisen kehottaneen olemaan maan suolana, eikä kiehumaan vain omassa liemessään.

Minusta on tarpeellista, että myös oman tunnustuksen mukaisesti uskontoa opetetaan kouluissa samalla tavalla hyväksytyn opetussuunnitelman mukaisesti kuin muita aineita. Varsinkin kun uskontojen kirjo maassamme on lisääntynyt ja lisääntyy koko ajan, soisin että uskontoa ja uskonnoista opetettaisiin koulussa eikä vain uskontojen omasta toimesta, tapahtuipa se sitten kirkossa tai moskeijassa tai jossain muualla.

Käytännössä on myös niin, että kristillisen koulun tulisi noudattaa ihan samaa peruskoulun opetussuunnitelmaa kuin muidenkin koulujen. Sen erityisyys siis rajoittuisi vain siihen, että jotkut vanhemmat ilmeisesti haluaisivat eristää lapsiaan yksiarvoiseen ympäristöön. Minusta nurkkakuntaisuutta on meillä muutenkin jo ihan tarpeeksi, myös uskonnon alueella.

Muutamat rikosuutiset vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ovat leimanneet perussuomalaisia. Samoin some-keskustelu, erityisesti erilaisten ihmisten ja uskontojen törkeä arviointi siellä ei anna kovin mairittelevaa kuvaa heidän tai monen muunkaan kristillisten arvojen ja elämänkatsomuksen kunnioittamisesta. Silti en näe tarpeelliseksi persujakaan varten perustaa kristillisiä erityiskouluja kristillisten elämänarvojen opettelemiseksi. Koulutus Suomessa on korkeatasoista ja tarjoa mahdollisuuden sivistyä. Sivistystä me kaikki tässä maassa tarvitsemme ja sen opiskelu on elinikäistä.

Kansallisrunoilijamme J.L. Runeberg opettaa kristillisiä elämänarvoja mm. näin: Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäiseksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme (virsi 431).

Ilkka Raittila, sairaalapastori

Albatrossi ja Heiskanen – ja Hakkarainen

Karaokebaarin Tytti heitti mielenkiintoisen kysymyksen: missä se Heiskanen on? Olin taas vaihteen vuoksi päättänyt laulaa Junnu Vainion tarinan miehestä, joka lähtee risteilemään Tukholmaan ja jääkin koko laivan satamassa olon ajaksi hyttiinsä. Miksi? No kun se on luuseri, väitin, samaa sarjaa Albatrossin rannalle ruikuttumaan jääneen juopon virkamiehen kanssa.

Väitin siinä olutta ostaessani vielä semmoistakin, että Junnu olisi tehnyt luuseritrilogian, jonka kolmannessa osassa mennään Hakkaraisen Masan kanssa Köpikseen ja todetaan Nyhavenin yössä, että ei nuoruuttaan voi elää uudestaan. Sitten oivalsin, että höpö höpö, eivät Hakkarainen ja sen kaveri luusereita ole, koska rahaa tässä tehty on ja vähän töitäkin niin, että tiskiin voi iskeä luottokortin ja sen viereen Masan rahat.

Lue lisää...

Unelma vapaudesta

Tipaton tammikuu ja härkäviikot ovat takana, seitsemän vapaata viikkoa edessä. Uusia ja perinteisiä kohotuksia rajoittaa, luopua ja katsella elämäänsä ja kuluttamistaan kriittisin silmin.

Ihmisen loputon unelma on unelma vapaudesta. Haavekuva jostakin, jonka tavoittamisesta ei koskaan voi olla varma. Me ihmiset haluamme aina jotakin, jota meillä ei ole. Vähävarainen rahan tuomaa vapautta, rikas ponnistelun tuomaa nautintoa, työn rasittama vapaa-ajan huolettomuutta ja työtön työn tuomaa elämän rytmiä.

Lue lisää...

Tervetuloa Koto-Karjalaan!

Tällä viikolla saimme vieraita Ruuhka-Suomesta. Luoja oli alkuviikosta luonut lunta entisten kinosten kuorrutteeksi ja mikäpäs näihin maisemiin oli vieraita ottaessa.  Oli ilo emännöidä. Suuntasimme kahville keskustaan, jossa voi nykyään valita useasta viihtyisästä kahvilasta.   En hetkeäkään harkinnut koko maan kattavia ketjuja. Niiden pullia ja paakkelsseja voi maistella missä tahansa ostoshelvettissä Hki-Tku-Tre -kolmion sisäpuolellakin. Kahvikupin ääressä vierähti tunti jos toinenkin.  Lomalaisten kotiinviemisiksi päätyi paikallisia käsitöitä, leivottuja herkkuja ja joensuulaista ipaa. Neuvoin heille myös parhaat mäenlaskupaikat. Perheen teini-ikäisetkin olivat haltioituneita kinoksista. 

Yhtä asiaa lomalaiset kuitenkin ihmettelivät. Vaikka ihmiset tuntuvat tosi mukavilta, liikennekulttuuri on karmea. Olen siitä samaa mieltä. Jalankulkija väistää täällä aina autoa.  Olen meinannut monta kertaa tulla töytäistyksi suojatiellä ja ajellessani saada kaverin kylkeen valtatien luiskilla.  

Lue lisää...

Keksijä Yskäsen digiloikka

Meitä suomalaisia kannustetaan koko ajan tehokkaammaksi työelämässä, ja yleisen hätäilyn avuksi kehitetään jatkuvasti uusia innovaatioita ja mobiilisovelluksia. Mitä enemmän meininki on digi (loo diggi ley), sitä enemmän saadaan ajoiksi vähemmässä ajassa. Multitaskaukseen painostetaan työelämässä, sillä tuloksia pitäisi syntyä välittömästi. Multitaskauksen tehottomuudesta on tehty tutkimuksia vaikka kuinka, mutta ne eivät palvele tuottavuutta, joten antaa ihmisten sählätä. Digivallankumouskin harppoo eteenpäin nopeammin, kuin mitä mullistuksiin ennättää sopeutua. Ahdistavinta tässä ajassa onkin se, että kaiken pitää tapahtua "yhden napin painalluksella". Miksi?

Lue lisää...

Bloggarit

Aimo Salonen
60 artikkeli(a)
Taivastelua
12 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Hilppa
11 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä