Päivää leipäjonosta!

Minua on pyydetty kirjoittamaan siitä, miten leipäjonolliset laitetaan vielä enemmän ”kyykkyyn” ruuanjakotilaisuuksissa.

Monelle vanhemmalle ja miksei nuoremmallekin se voi olla kohtalotovereiden tapaamispaikka, niinpä siellä kuuluu jopa iloista, kovaäänistä keskustelua. Jotkut saattavat olla jopa huonokuuloisia, joten ääntä on korotettava.

Kuitenkin ruuanjakajat vaientavat keskustelut komennuksella: ”jos ette ole hiljaa, menkää ulos keskustelemaan”, koska heidänkin täytyy muuten huutaa kurkku suorana vuoronumeroita.

Ajattelin, miksi me?

Miksi jakajat eivät käytä mikrofonia, koska heillä on sellainen, jopa ”jalalla” seisova, joka ei häiritsisi kädessä ruoan jakoa?

Käyttäväthän he sitä alkuhartauden aikanakin, joten annetaan ihmisten jutella.

Suomalaisista sanotaan muutenkin, että he ovat ”puhumaton kansa”. Täytyykö köyhän olla vaan joka paikassa hiljaa ja totella mitä ”ylhäältä annetaan”?

Toivoisin molemminpuolista ymmärrystä, ettei olisi vaan ”ylhäällä olevat jakajat” ja ”alhaalla olevat ruoanhakijat”!