Markku Maasillan näyttelijänura alkoi halusta tutustua tyttöihin

Markku Maasilta, mitä tarkoittaa välitilinpäätös?

– Sitä, että mun ura on noin puolessavälissä, Joensuun kaupunginteatterin 64-vuotias näyttelijä naurahtaa.

– Se on myöhäinen välitilinpäätös siitä, mitä tähän mennessä on tapahtunut, kun ihan vielä en aio jäädä eläkkeelle. Viimeisessä jutussa mennään jo vähän mahdolliseen tulevaisuuteen.

Kaupunginteatterin tiedotteen mukaan tulevana lauantaina pienellä näyttämöllä ensi-iltansa saava Nahoissaan-esitys on paitsi Maasillan näyttelijänuran välitilinpäätös myös unelmien täyttymys.

^{Esitys on} yhden miehen show, jossa nähdään tulkintoja rooleista, joita Maasilta olisi halunnut tehdä, mutta ei ole saanut. Lisäksi kuullaan juttuja hänen uransa ja elämänsä varrelta.

Miehen ensimmäinen teatterimuisto on vuodelta 1963, jolloin mummo vei pienen lahtelaispojan katsomaan Annie Mestariampujaa, jonka päärooleissa olivat Anja Räsänen ja Aulis Ruostepuro. Nelivuotiaasta oli ihmeellistä nähdä tarina, missä nainen voittaa miehen ampumakilpailussa.

^{Syksyllä 1970} Maasilta meni Tiirismaalle kouluun, joka oli juuri muuttunut tyttölyseosta yhteiskouluksi. Veikko Sinisalo kävi siellä lausumassa runoja ja Heimo Lepistö, Liisa Nevalainen sekä joku kolmas näyttelijä vierailivat pienen näytelmän kanssa.

Sitten teinipoika Maasilta hoksasi, että koulun näytelmäkerhossa näkyy olevan lähes pelkkiä tyttöjä.

– Yksin kun en uskaltanut mennä, sanoin kavereille, että hei, mennään näytelmäkerhoon, Maasilta muistelee.

Ensimmäisessä näytelmässään Maasilta oli mukana syksyllä 1973. Hän esitti isää, joka meni synnytyslaitokselle kukkapuskan kanssa.

– En muista, oliko se repliikki kirjoitettu vai oma keksintöni, mutta yleisö alkoi nauraa, kun sanoin, että onks tullu jo. Tunnistin, että siellä nauroi myös oikein tosi tiukka äidinkielen ope. Ajattelin, että hitsi, mä sain sen nauramaan.

Nuori näyttämötaiteilija tajusi, että kaikki katsovat häntä, ja polvet alkoivat täristä.

– Toinen esitys meni jo suvereenisti ja nautin siitä. Siitä tuli ajatus, että tämä on minun hommaani tämä näytteleminen.

^{Seuraavana syksynä} Maasilta jo veti itse teatterikerhoa kaverinaan Timo Taulo, jolle hänellekään Tiirismaan kerho ei jäänyt ainoaksi teatterikokemukseksi. Taulo muun uassa kirjoitti Enon Louhiteatterissakin kaksi vuotta sitten nähdyn, hiihtäjä Siiri Rantasesta kertovan näytelmän Äitee.

– Jossain vaiheessa Tiirismaan näytelmäkerhon vetäjä Väinö Kolu oli huomannut, että nuorisoteatteri, joka toimi Lahden kaupunginteatterin yhteydessä, etsi uusia poikia. No me mentiin sinne katsomaan, minkälaisia tyttöjä siellä on.

Nuorisoteatterista Maasillan tie vei Lahden kaupunginteatterin My Fair Ladyyn, ja keväällä 1977 hän pääsi teatterikouluun, Tampereen yliopiston näyttelijätyön koulutukseen. Edellisellä, vuonna 1973 aloittaneella kurssilla oli ollut Enosta maailmalle lähtenyt Pekka Räty, jonka tie vei puolestaan Lahteen.

^{Maasilta valmistui} Tampereelta 1981, ja Joensuuhun hän tuli Jyväskylän kautta 1985.

Nyt on välitilinpäätöksen aika ja Maasilta antaa näytteitä rooleista, joita hän olisi halunnut tehdä. Tekemättä on jäänyt Kullervo, josta kertovassa näytelmässä Maasilta on esittänyt Ilmarista ja jonka hän on ohjannut ylioppilasteatterille 1986, mutta jonka pääroolia hän ei ole tehnyt. On Kirsikkapuiston Lopahin – on jopa Lady Macbeth, jonka tekemisen Maasilta tietää epätodennäköiseksi.

– Kuningas Lear on semmoinen, joka ehkä vielä olisi mahdollista tehdä. Siinä on mielenkiintoisia teemoja, kuten vallasta luopuminen ja se, mitä vallanhimo aiheuttaa ihmisessä, Maasilta pohtii.