Liki sähkötön pikkumökki suolammen rannalla on Teemu Jaatisen koti – valot alkavat palaa helmikuussa

Teemu Jaatinen, jos tämä olisi jakso tv-sarjasta Suomen kaunein koti, mihin laittaisit punaisen maton?

– Talvella laittaisin sen tähän ja kesällä terassille, vastaa tohmajärveläinen teatteripersoona tupansa pöydän ääressä.

Ikkunan takana avautuu pakkaspäivän kylmyys, kesällä jotain muuta.

– Yksi syy siihen, minkä takia täällä tulee vietettyä aikaa, on tämä, kun saa katsella ikkunasta lammelle. Jännää siinä on se, että vaikka siellä ei näy mitään erikoista, aina se näkymä on erilainen, kun sinne katsoo, Jaatinen pohtii.

^{Tohmajärven Teatterista} ohjaajana ja näyttelijänä tuttu Jaatinen irtisanoi syksyllä vuokra-asuntonsa ja heittäytyi kokonaan elämään alle 30-neliöiseen asumukseen, johon hän juurtui pikku hiljaa.

– Kesäthän minä olin täällä, olisinko ollut kahtena–kolmena kesänä. Vuonna 2022 päätin, että tulen tänne jouluksi, ja sitten mie jäin tänne.

Jaatinen kertoo olleensa talvella 2023 vuokra-asunnossaan vain kahtena yönä kovimpien pakkasten aikaan.

– Silloinkin heti herättyäni hyppäsin autoon ja tulin tänne kahvin keittoon. Vuokranantaja alkoi kysellä syksyllä, tarvitsenko minä oikeasti sitä asuntoa, kun siihen olisi tulossa tarvitsevampi ihminen, ja mie, että en tarvii. Nyt siinä asuu ukrainalainen perhe.

Facebookiin Jaatinen on pistänyt huvilapäivityksiä.

– Tämä ei ole mökki. Tämä on kaksikerroksinen hirsihuvila, jossa on tupa ja sali ja yläkerrassa yksi huone, Jaatinen täsmentää Karjalan Heilin haastattelussa.

– Yläkerran huoneeseen pääsee ulkokautta, ja nythän se on kylmä. Kesällä se on vieraskäytössä.

Huvila lämpiää puulla, ulkona on huussi ja tablettinsa, puhelimensa sekä valaisinlaitteensa Jaatinen lataa joko päivisin autolla ajaessaan tai velipoikansa luona käydessään.

^{Aivan sähkötön} paikka ei kuitenkaan ole. Liiterin katolla on aurinkopaneeli, ja toisen paneelin Jaatinen aikoo laittaa tammikuun loppupuolella mökin seinään.

– Helmikuussa rupean jo saamaan valot, ja kesällä sitten toimii jääkaapit, Jaatinen esittelee.

Mutta miksi Jaatinen päätti hylätä kaikki mukavuudet ja muuttaa pieneen asumukseen suolammen rannalle?

– En tiijä.

Etsitkö rauhaa?

– No ehkä sekin, eihän tässä ainakaan kenenkään silmien alla ole, mutta en mie millään tavalla erakko ole. Joka päivä lähden täältä ihmisten ilmoille, ja onkinhan täältä päästävä. Höperöksi mie tulisin, jos koko ajan olisin täällä yksinäni.

Pakkasmaisemaa katsoessaan Jaatinen keksii yhden syyn:

– Mie ihan vuotin, miten täällä pärjevää, kun tuli pakkaset. Lievä ylpeyden aihe on, että pärjään ilman sähköjä. Sen verran kyllä pitää sanoa, että peseytymisen ja pyykkihuollon käyn hoitamassa muualla. Kesällä on sitten sauna ja lampi.

^Kesäaamujen nautintoa on katsoa, kuinka aurinko nousee lammen takaa, ja saman tyyppinen on myös talviaamujen nautinto.

– Viikonloppuisin, kun päivä alkaa valostumaan, sitä on mukava seurata tästä – katsella ikkunasta ja juoda kahvia, Jaatinen kuvailee.

Lammella on Jaatisen havaintojen aikana vieraillut telkkiä, sorsia ja joutsenia. Keväästä lähtien saa ulkona nauttia lintujen laulusta. Metsän eläinten jälkiä näkyy, mutta muuten Jaatinen ei niihin ole törmännyt.

– Nyt mulla tuntuu olevan täällä hiiri. Pitää antaa sille vielä joulurauha, mutta taistelu alkaa, kunhan pyhistä päästään, Jaatinen totesi ennen loppiaista.

Tunnejuttukin mökissä asuminen on, se kun on Jaatisen isän 1990-luvun puolivälissä rakentama. Rakennustarpeina käytettiin kaikenlaista keruutavaraa: sukulaisen palaneen talon paneeleja, mummolan sikalan vanhoja ikkunoita, sieltä täältä saatuja tiiliä.

– Tuota uunia isä muurasi varmaan kolme kuukauttta. Kun se sai sen valmiiksi, se sanoi, että vielä jos meinaa uunia muurata, pitää varmaan opetella muuraamaan. Aikaisemmin se ei ollut muurannut yhtään mitään.

Ja uuniko lähti vetämään?

– Vetää se. Kyläläisetkin mietti sitä, ja isä sanoi, että nukkukaa yöt rauhassa, vetää se. Viimeistä tiiltä kun laittoi, piti toisella kädellä pitää kiinni, että ei lähtenyt tuulen mukaan.

Otsikkoa muokattu 10.42.