Pesiskoulusta tuli junnupesis, ja innostuneita riittää – matalan kynnyksen toiminnassa tärkeintä on liike

Aiempina vuosina vain kesäisin pidetty Joensuun Mailan pesiskoulu sai lisäilmettä viime syksynä. Mukaan tuli kesän lisäksi myös syksyn ja kevään toiminta ja nimeksi junnupesis. Muutos tuntuu varsin onnistuneelta, koska nyt keväällä on tähän pesikseen löytänyt jo lähes 30 lasta.

Syksystä vuoden loppuun asti oli mukana vain 10 osallistujaa.

– Liittokin taisi antaa vähän vinkkiä koulumaisen nimen kuoppaamiseen. Me ristimme sen junnupesikseksi. Olennainen muutos oli myös muuttuminen ympärivuotiseksi, kertoo seuran junioripäällikkönä toimiva Mari-Ann Nykänen.

– Haluamme tuoda esille, että pesis on koko vuoden laji. Meillä on Joensuun areenassa loistavat olosuhteet. Kovin monella seuralla toiminta ei ole ympärivuotista tälle kohderyhmälle.

^{Junnupesis on} matalan kynnyksen pesistä niille, jotka eivät halua ainakaan vielä kilpailla ikäkausijoukkueissa. Ikähaitari osallistujissa on pääosin 7–12 vuotta, muutama vanhempi lapsikin on mukana.

Treeneissä pääsee kokeilemaan ja harjoittelemaan pesäpalloa ilman kilpailullista tavoitetta.

– Aloituskuukausi lokakuu oli ilmainen, ja silloin kävijöitä oli noin 50. Tavoittelemme kesäksi samaa määrää. Pesispöhinää mahtuu tähän kaupunkiin vielä lisää, Nykänen hymyilee.

– Mielestäni ry:n puolella on seurassa myös hyvä meininki, kun on saatu palkallisia henkilöitä mukaan kehittämään junnutoimintaa.

Tiistaisin kokoonnutaan Joensuun areenassa kello 16.45–18 huhtikuun alkuun saakka.

– Kaikki välineet tulevat seuran puolesta. Toki omiakin voi ottaa mukaan. Vain iloinen mieli ja juomapullo pitää tuoda itse.

^{Tarkempi kesäkonsepti} on parhaillaan JoMassa mietinnän alla. Aiemmin on toimittu eri kentillä viisi kertaa viikossa.

– On monta kikkaa niihin käytetty, mutta ei ole löydetty kovin hyvää osanottoa kaikille kentille. Niitä pitää miettiä ensi kesäksi tarkasti. Pelipäivä Niinivaaralla on ollut ainut, joka on vetänyt hyvin.

– Nytkin mahtuu vielä keväälle mukaan, ja kesällä mahtuvat eri kentille kaikki mukana olevien kaveritkin, Nykänen kannustaa.

Ohjausvastuussa junnupesiksessä ovat olleet pääsääntöisesti JoMan B-tytöistä Minea Martikainen, Elsa Pippola, Amanda Piiroinen ja Siiri Tiainen. B-pojista on tullut myös ajoittain apuja.

– Parasta on nähdä lasten nauttiminen monipuolisista tekemisistä ja liikunnan ilon pursuaminen. Hienoa on myös nähdä, että eri ikäiset lapset ja sukupuolet tulevat toimeen keskenään. Sosiaalisten taitojen kehittyminen on ihan silmin havaittavaa, Piiroinen ja Tiainen tiivistävät yhdessä kokemuksiaan.

^{Kesällä junnupesiksessä} tietysti jatketaan. Amanda Piiroisella on meneillään jo kolmas kausi. Siiri Tiainen aloitti viime syksynä.

– Tämä on erittäin hyvä kesätyö ja tukee omaa pelaamista. Saa ihan hyviä erilaisia näkökulmia lajiin ohjaamisen aikana, molemmat toteavat.

– Mukavaa on myös nähdä lasten osallistujamäärän kasvu talven aikana. Se kertoo, että olemme onnistuneet.

Kymmenvuotias Iivari Karhunen pitää parhaana, kun pelataan ja tehdään pesiksen kaltaisia lajeja ja treenejä. Partioharrastuksen lisäksi hän kaipaisi pesistreenejä toisenkin kerran viikon aikana.

Vuoden nuoremmalle Vekku Raitalalle taas yksi kerta on riittävä, kun yleisurheiluharkat ovat kahtena iltana viikossa.

– Kyllähän tämä meillä jatkuu myös kesällä, samoin kuin viime vuonna alkanut miesten Superpesis-joukkueen pelien seuraaminen, pojat vakuuttavat.

Miten junioripäällikkö näkee tämäntyyppiset matalan kynnyksen harrasteet?

– Tärkeintähän on saada lapsille liikettä, koska tutkimukset kertovat sen määrän jyrkästä alamäestä. Liikuntataitoja ja sykettä nostattavaa menoa pyritään antamaan ilman, että aina pelataan.

– Olennaista on myös se, että lapsille jäisi liikkumisen kaipuu ja ilo eteenpäinkin. Joku täältä varmaan ohjautuu jatkossa kilpajoukkueisiinkin, Mari-Ann Nykänen päättää.