Kaupunkitila: Karttatutkimus selvittää, millaisin eri tavoin yhteisessä Joensuussa eletään

Haluaisitko sinä itse tehdä kartan?

Tutkijatohtori Tuomo Alhojärven kysymys yllättää. Ollaan Joensuun pääkirjaston Muikku-salissa katselemassa paikkoja ja asioita, joita ihmiset ovat kirjanneet karttoihin. On puhuttu siitä, kuinka eri tavoin jokainen kokee yhteisen kaupunkitilan, mutta mitä asioita piirtäisi karttaan junantuoma, joka on käyskennellyt näillä kaduilla 30 vuotta?

Kartta jää piirtämättä, mutta asia jää hautumaan vielä kirjastosta poistuttuakin.

– Tässä saadaan visuaalista todistusaineistoa siitä, miten eri tavoin kaupungissa eletään, Alhojärvi sanoi Muikku-salissa ja pysähtyi yhden kartan äärelle.

– Tämä nuori kartoitti 45 minuuttia ja pähkäili hienoa teemakarttaansa, johon on kartoitettu pussikaljapaikat. Sitten täällä on erikielisiäkin, venäjänkielisiä ja englanninkielisiä, karttoja, joissa niissäkin on eri tyyppisiä asioita.

^{Alhojärvi kiersi} paikallisissa yläkouluissa ja lukioissa piirrättämässä nuorilla karttoja, ja Muikku-salin työpajassa kaikki halukkaat pääsivät piirtämään omia tärkeitä asioitaan yhteisestä Joensuusta.

Avoin karttanäyttely ja työpaja sekä neljä viime viikolla järjestettyä keskustelutilaisuutta muodostivat Yhteinen Joensuu: omat paikat, jaetut tilat -kokonaisuuden, joka on osa Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston tutkimushanketta Omistuksenjälkeisyys muutoksen tuottajana ja kokemuksena.

Koneen säätiön rahoittama hanke alkoi 2022 ja päättyy vuonna 2025.

– Tutkijana tässä oli tavoitteena korostaa sitä, miten elävä kaupunkiluonto, toisistaan välittävä kaupunki ja rikas kaupunkikulttuuri ovat hyvinvoinnin välttämättömiä edellytyksiä, samoin kuin eri käyttäjäryhmille avoimet ja joustavat julkiset tilatkin, Alhojärvi kertoo.

^{Voisiko karttojen} antia jopa hyödyntää kunnallisessa päätöksenteossa?

– Enemmänkin päätöksenteossa voisi ehkä hyödyntää keskustelutilaisuuksissa esille tulevia asioita eli teemoja eriarvoisuudesta ja eri ihmisryhmien asemasta kaupungissa ja sitä, miten kaupunkiluontoa tulisi kehittää tulevaisuudessa, Alhojärvi vastaa.

Keskustelutilaisuuksissa käsiteltiin muun muassa monikulttuurisuustyötä, sateenkaarevaa Joensuuta, kaupunkiviljelyä, toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelemisen taitoja ja rikkaruohojuuritason yhteistoimintaa.

– Tutkiminen jatkuu. Näiden karttojen avulla on tarkoitus tehdä kevään–kesän aikana kiinnostuneiden ihmisten kanssa kaupunkikävelyjä ja tutkia muun muassa sitä, millaisia luovia tapoja on käyttää tiloja, joita ei välttämättä julkisiksi hahmoteta. Mieleen tulee erään hylätyn kauppakeskuksen käytävät, jotka ovat mainioita hengailupaikkoja, Alhojärvi sanoo.

^{Kauppakeskukset,} ravintolat ja erilaiset ruuan ostamiseen liittyvät paikat toistuivat monissa kartoissa, paljon piirrettiin myös erilaisia reittejä, joita pitkin pääsee tärkeille paikoille karttakehyksen ulkopuolelle.

Joku kirjoitti kartan eri kohtiin lauseita, joita ehkä on sanottu tai ajateltu kyseisissä kohdissa kaupunkia: ”Me ei olla ikinä sujut”, ”Säkin voisit ottaa neuvoista vaarin hei, ja jatkaa sun matkaa”, ”Mut mä en ikinä, mä en koskaan koskis ketään ilman lupaa”, ”a place where I can go to take this off my shoulders”...

– Kartoissa ei tietenkään kerrota kaikkea. Pieniä vihjeitä nuorten elämästä saadaan, mutta kartan luonteeseen kuuluu, että se piilottaa yhtä paljon kuin paljastaa, Alhojärvi pohtii.

Pohdittavaa riittää siinäkin, ovatko karttoihin kirjoitetut lauseet vakavasti kirjoitettuja vai kritiikkiä näennäisen kehun kautta: Turha alue, hassu teollisuusalue, Hyvä alue Karhunmäen jälkeen...

– Kuten sanottu, näissä on usein enemmän arvoituksia kuin suoraa todistusaineistoa näkemyksistä, Alhojärvi toteaa.

^{Muikku-salissa} Alhojärvi pääsi keskustelemaan muun muassa varttuneemman joensuulaisen kanssa, jonka kanssa hän jutteli paikannimistöjen muutoksesta. Esille tuli muun muassa Rättiniemi, tulevan Kukkilinnunpuiston alue, naisille ja lapsille tärkeä paikka, johon kokoonnuttiin pyykkäämään.

– Lisäksi tärkeitä olivat kolme järven suunnalta joelle kulkenutta matkustajalaivaa, Tuomo Alhojärvi kertoo.

– Tärkeitä eivät olleet ne laivat vaan niiden pillien ääni. Kun ne vihelsivät, nuoriso tiesi, että nyt kokoonnutaan joen rantaan.