Kari Kuikka on osallistunut kaikkiin lohipilkin SM-kisoihin – Liperin Kirkkolahdellakin narrataan taas lohia
”Ootto-onki on lohipilkissä vanha ja suosittu pyyntiväline”, Kari Kuikka esittelee. Kuva: Kari Viljakainen
Lohipilkintä on palaamassa Liperin Kirkkolahdelle. Tammikuun alussa istutettiin lahdelle reilut 200 kiloa narrattavaa. Keskipaino kirjolohilla oli parisen kiloa. Viime viikolla kaloja lisättiin 150 kiloa. Ennen sunnuntaina 25. helmikuuta pidettävää kilpailua kaloja lisätään vielä.
Harjoittelemaan on siis jo päästy, ja kalojakin on noussut.
Taukoa kisoista on ollut keväästä 2020 saakka. Silloin korona iski suosittuun Itä-Suomen lohipilkkicupiinkin.
– Vajaan neljän hehtaarin alue verkotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995. Hieman aiemminkin oli kisoja toki maakunnassamme jo ollut, muistelee Liperin Urheilukalastajien pitkäaikainen seura-aktiivi Kari Kuikka.
– Talkootöillähän näitä on pidetty. Nytkin aluetta rajoittavan verkon laitossa oli mukana parikymmentä henkilöä.
Vaikeitakin vuosia on järjestämisessä joskus ollut.
– Eräänä vuonna ennen kisaa jäätä oli vain 7–8 senttiä. Saimme käyttöömme uppopumpun, jonka avulla teimme lopulta viikon uurastuksella hyväksyttävän yli 10 sentin jään.
Alussa mukana olivat Liperin Kirkkolahden kisan lisäksi Kontiolahden Kunnaslammen ja Outokummun Mustan Kiimalammen osakilpailut.
– Homma laajeni pian, ja mukaan tulivat Kuopio, Nurmes, Iisalmi, Juuka, Eno ja Heinävesi.
– Kaksikymmentä vuotta teimme Itä-Suomen lohipilkkicupia. Yhtenä vuonna ei saatu istutettavia kaloja. Sitten iski korona pariksi vuodeksi. Nyt on neljäs vuosi ilman cupia. Onneksi saadaan uusi startti kevään kahden erilliskisan myötä.
Kun ei kokonaiscupia ole ollut, niin hommahan on hiipunut.
– Koronan aikaan bensan hintakin nousi ja kalojen hinta tuplaantui. Ihan älyttömiä eivät voi osallistumismaksutkaan olla.
Aktiivisen kalastusseuran jäsenmäärä on tällä hetkellä noin 250.
Kaikuluotaimen käyttö on sallittua muuten paitsi kilpailussa. Tällä kertaa Kari Kuikka ei nähnyt ruudulta muuta kuin uistimen liikkeitä. Kuva: Kari Viljakainen
– Jäseniä tuli runsaasti lisää, kun aloitimme lohipilkin. Olemme myös lohipilkin SM-kisoissa menestynein seura koko maassa. Hyvä kakkosena tulee Pielisen Pilkkijät. Molemmilla on 23 mitalia mutta meillä yksi mestaruus enemmän eli seitsemän, Kuikka virnuilee.
– Ensimmäisissä lohipilkin SM-kisoissa vuonna 1997 Vesa Keskisen Miljoonapilkissä tuli seurallemme jo voitto Raimo Arolan tuomana yli 16 000 pilkkijän joukosta. Huikea oli silloin voittopalkintokin. Kultainen hevosenkenkä, jonka voittaja sai onneksi vaihdettua riihikuivaksi setelinipuksi.
Tänä talvena Pohjois-Karjalassa ainakin Heinäveden Palokissa on myös kisat. Liperissä on toisetkin lohipilkit keväällä, mutta ajankohtaa ei ole vielä päätetty.
Viime talvena Liperissä pidettiin Pohjoismaiden yleiset pilkkimestaruuskilpailut.
– Erilaisia SM-kisoja eri kalalajeille ja kalastustavoille pyydetään pitämään lähes vuosittain, mutta kaikkeen ei seura taivu. Vaarana on, että kun järjestää kisat hyvin, niin saa järjestää useamminkin, Kuikka hymyilee.
Liperissä SM-tasolla kilpaillaan heittouistelussa viiden vuoden välein.
Lohipilkintää harkitseville Kari Kuikka vinkkaa seuraavaa.
– Kuuden tuuman kaira ja ihan normaali pilkkionki käyvät. Siiman paksuus lusikalla kalastettaessa on vähintään 0,35 millimetriä. Syöttitahna tai toukat toimivat lisänä.
Käytössä on myös usein ootto-onki, joka viritellään avannon reunalle nimensä mukaan odottelemaan.
– Siiman päässä on pieni kolmihaarakoukku. Tahnapallo laitetaan siihen ja painoilla säädetään syvyys. Tahna on joskus pitkäänkin lohen huulenpielessä ennen kuin kala nielaisee sen. Eli ei kannata tärpin sattuessa hötkyillä.
Isot kirjolohet syövät Kuikan mukaan harvoin ja valikoiden, ehkä vain kerran viikossa.
– Syöntiaika saattaa olla lyhimmillään 15 minuuttia. Kevätaamuisin on mukava olla houkuttelemassa lohta aterialle, Kari Kuikka vinkkaa.
Päivälupia voi käydä lunastamassa Liperin Kirkkolahdelle juuri avatusta paikallisesta grillikahviosta (ennen St1) tai maksaa 19 euroa Liperin Urheilukalastajien tilille. Kiintiö on kaksi kalaa vuorokaudessa, ja käyttää saa kahta vapaa.
Lohipilkintä on Kari Kuikan intohimo
Liperin Urheilukalastajien Kari Kuikka, 67, on yksi seuran lohipilkinnän pitkäaikaisia puuhamiehiä. Ensimmäinen tärppi tuli alle kouluikäisenä ukin kesämökin pienessä altaassa Höytiäisellä.
Varsinainen kimmoke oli muutto Liperiin vuonna 1992.
– Naapurini Risto Anttilainen kyseli lohipilkkikaveria, kun huomasi, että olen kalamiehiä. Ensimmäiseen kisaan osallistuin seuraavana keväänä.
– Siitä tuli intoa, ja sanoin puheenjohtaja Juha Kososelle, että eiköhän saataisi lohipaikka ja cup-kisat Liperiinkin. Ideaa Kosonen piti hyvänä, kunhan vain alat itse toteuttaa, Kari Kuikka naurahtaa.
Avauskisaan Kirkkolahdella vuonna 1995 osallistui 225 henkilöä. Ennätystä ei ole vieläkään rikottu. Melkoinen määrä noin 200 x 200 metriä olevalla alueella.
Jos Kuikka on ollut aktiivinen erilaisissa kalakilpailujen järjestelytehtävissä, niin hän on myös ollut itse kisoissa monessakin kalastusmuodossa. SM-mitaleja on kertynyt neljässä eri kalastusmuodossa.
Lohipilkin SM-kisoissa hän on ollut alusta asti vuodesta 1997 alkaen. Tänä vuonna kisataan Enonkosken Pirttilahdella 16. maaliskuuta.
– Tietysti menen. Olen ainut, joka on ollut mukana kaikissa SM-kisoissa, Kuikka kertoo.
Palkintokaappiin on kertynyt yksi henkilökohtainen mestaruus, kaksi joukkuekultaa ja kaksi pronssia. Parhaimmillaan SM-kisoissa on ollut yli 500 kanssakilpailijaa.
Kaikkiaan Kuikka arvioi käyneensä lohipilkillä lähes 1 200 kertaa kokeilemassa onneaan lyhyen tai pidemmän aikaa kerrallaan.
– Nopeimmin olen saanut kiintiön täyteen vartissa. Huonoimmillaan on seitsemän peräkkäistä reissua mennyt ilman saalista.