Satu Pölönen tuli äidiksi 42-vuotiaana – Neea-Sofia syntyi niin pienenä, että hänet puettiin nuken vaatteisiin

Pienellä Paukkajan kylällä asuu Pölösten perhe, johon kuuluvat isä Eero Pölönen, 59, äiti Satu Pölönen, 56, ja tytär Neea-Sofia Pölönen, 15. Perheeseen kuuluu myös koira Nipsu, 6.

Maaseudulla asuminen tuntuu heistä oikein kotoisalta. Lisäksi luonnonläheisyys viehättää.

– Joskus sitä miettii, että olisi kiva asua kylällä lähempänä kavereita, mutta kyllähän tähän on tottunut, kun täällä on asunut koko ikänsä, Neea-Sofia miettii.

– Kyyti on kyllä aina järjestetty, että hän pääsee kavereiden luokse, Eero huomauttaa.

Yhdessä perhe katsoo elokuvia, matkustelee ja ulkoilee. Lähellä sijaitsevalla mökillä koko perhe osallistuu polttopuusavottoihin ja remontteihin.

– Joskus Neea-Sofiaa joutuu vähän patistelemaan, mutta se kuuluu asiaan, Satu kertoo.

– Paljon hän silti auttaa, hän lisää.

^{Satu ja} Eero Pölönen tapasivat ensimmäistä kertaa vuonna 1994 huhtikuussa juna-asemalla.

– Juhannusaattona söimme jo ensimmäisen aamiaisen yhteisessä asunnossa istuen lattialla sanomalehtien päällä, Eero muistelee.

Nuorempana Satu ei ollut varma siitä, haluaisiko koskaan lapsia, 30-vuotiaana hänestä alkoi tuntua siltä, että olisi valmis äidiksi.

– Lapsen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, Satu huomauttaa.

– Vaikka en ole syvästi uskonnollinen, ajattelen, että lapset ovat lahja, Eero lisää.

Satu Pölönen tuli äidiksi 42-vuotiaana. Se, että lapsi on saatu keskivertoa vanhempana, ei ole koskaan ollut Pölösten lähipiirissä suuri numero.

– Yläasteella oli vähän ihmettelyä vanhempien iästä, mutta en ole ikinä ottanut siitä itseeni. He ovat minun vanhempiani, ja that’s it, Neea-Sofia sanoo.

Satukaan ei ole huomannut, että hänen ikänsä olisi vaikuttanut oikein mitenkään.

– Hyvin olen uinut samassa joukossa muiden äitien kanssa. En ole kokenut itseäni mitenkään vanhemmaksi kuin muut, ikä on paljon asenteesta kiinni.

^{Kun Satu} Pölönen joutui lapsena keskussairaalaan, hänelle sanottiin, että mahdollinen raskaus tulisi olemaan riski sekä äidille että lapselle. Riskitekijänä raskaudelle oli lapsuudessa todettu trombosytopenia eli verihiutaleiden vähyys.

Myöhemmin trombosytopenian seurannassa huomattiin, että ruokatorvessa on laskimolaajentumia, jotka operoitiin.

– Siinä yhteydessä lääkäri sanoi, että jos minä lapsen saan, raskaus on iso riski.

Ollessaan raskaana tuleva äiti pelkäsi viimeiseen asti, onko kaikki hyvin ja onko lapsi terve. Suunnitelmana oli keisarileikkaus, mutta sitä ei kuitenkaan tarvittu.

– Neitillä oli kuitenkin niin kiire ulos maailmaan, että hän syntyi kaksi kuukautta etuajassa.

Neea-Sofia Pölönen syntyi 28. tammikuuta 2009 ja vietti ensimmäisen kuukautensa keskolassa. Alussa vanhempia huolestutti, kehittyvätkö keuhkot tarpeeksi.

– Päivä päivältä tilanne selkeni. Kyllä lääketiede on uskomaton, Eero sanoo.

Kaksi kiloa painavalle ja 43 senttimetriä pitkälle vauvalle äitiyspakkauksen vaatteet olivat aivan liian isoja.

– Piti etsimällä etsiä sopivia nuken vaatteita alkuun, Satu kertoo.

^{Parin toiveena} olisi ollut saada Neea-Sofialle sisaruksia kaveriksi.

– Koin hänen syntymänsä jälkeen kaksi keskenmenoa. Ultrakuvat ovat edelleen tallessa, Satu kertoo.

– Olen kuitenkin onnellinen yhdestä lapsesta. Välillä tämä yksi lapsi on kyllä vastannut kahta, hän lisää hymyillen.

Ainoana lapsena Neea-Sofia saa nauttia kaikesta vanhempien huomiosta.

– En ole koskaan sinänsä kaivannut sisaruksia. Minulla on kavereita, ja heillä on sisaruksia, se on minulle tarpeeksi, hän kertoo.

^{Lapsi on} ollut kaikessa mukana alusta lähtien.

– Neea-Sofia oli luennolla turvakaukalossa nukkumassa, kun viimeistelin ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian opintojani, Satu muistelee.

Kun Neea-Sofia oli 4-vuotias, Satu opiskeli lähihoitajaksi.

– Olin ollut selluteollisuudessa ja puunjalostushommissa jo yli 10 vuotta. Se alkoi maistua puulta.

Kun äidillä on pitkä ura metsäteollisuudessa ja isäkin on Stora Enson sellutehtaalla kunnossapidon kehityspäällikkö, seuraako tytär vanhempiensa jalanjäljissä insinööriksi?

– Sellutehtaan hajua olen saanut haistella koko ikäni, niin se ei oikein houkuttele, Neea-Sofia vastaa.

– Tällä hetkellä minua kiinnostaa lähi- tai ensihoitajan ammatti, ja myös armeija kiinnostaa minua.

Pölöset menivät naimisiin 2014. Tuolloin viisivuotias Neea-Sofia olisi halunnut olla mukana alttarilla häiden johtajana mutta joutui tyytymään morsiusneidon rooliin.

^{Äiti tukee,} opastaa ja patistaa tytärtään. Molemmat tulistuvat herkästi mutta leppyvät yhtä nopeasti. Perheessä osataan ottaa huomioon, että arjessa on aina hyviä ja huonoja hetkiä.

– Vähintään kerran päivässä otetaan yhteen. Suutuspäissään tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita, mutta niitä pitää osata pyytää anteeksi, Satu kertoo.

Perheessä tiedetään, että puhuminen helpottaa aina.

– Jos on jotain, mikä mietityttää, äidille voi aina kertoa, Neea-Sofia sanoo.

Satu kertoo aina miettivänsä, onko tehnyt äitinä tarpeeksi.

– Parhaansa sitä aina yrittää. Toivon, että Neea-Sofia saa hyvän elämän, joka kuitenkin opettaa. Neea-Sofia on parasta, mitä olen elämäni aikana saanut aikaiseksi, Satu Pölönen tiivistää.