Mummo ja kissa pääsivät Kiihtelysvaaraan saakka
Toinen käsi jäi huomaamatta harmitrteli Lili Peltolan Tyhjentyneen kapan äärellä.
Joensuun sarjakuvaseura on pyörittänyt keväästä 2020 lähtien Karjalan Heilissä Patsastelua-sarjaansa, jonka tekijöitä on mukana myös tällä viikolla ilmestyneessä scifi-antologiassa Muistoja huomisesta.
Mukana oli myös Lili Peltolan piirtämä ja Jarmo Maaraisen käsikirjoittama tarina nimeltä Mallorca. Patsasteluissa Peltola on tullut tutuksi mummohahmostaan, joka kommentoi milloin mitäkin – usein kissansa kanssa. Lokakuussa (25.10.2023) Mummo ja kissa menivät Kiihtelysvaaraan, missä rakenteilla olevan, huputetun kirkon lähellä on 1860-luvun nälkävuosien uhrien muistomerkki.
Stripissä oli kaksi asiaa, jotka kiinnittivät kissan omistavan heililäisen huomion: kissan teatraalisuus sekä se, että nyt Peltola vei lukijat pitäjille, pois Joensuun kantakaupungista.
Peltolalta pääsee pieni harmitus, kun hän näkee ensimmäisen kerran paikan päällä Tyhjentyneen kapan (Erkki Eronen 1974), jonka tuli piirtäneeksi nettikuvan perusteella.
– Olisi pitänyt tulla ensin katsomaan, en huomannut tästä tuota toista kättä. Muoto ja koko menivät suurin piirtein oikein.
Apua stripin piirtämiseen hän sai Maaraiselta, siskonsa poikaystävältä, joka Peltolan mukaan on hyvä keksimään piirrettäviä kohteita Joensuun alueelta.
– Tämänkään olemassaolosta en tiennyt, enkä myöskään siitä, että Suomessa on ollut näin järkyttävä nälänhätä, 25-vuotias Peltola sanoo.
Yksi Patsastelua-sarjan ideoista oli kiinnittää huomiota muistomerkkeihin, joihin kaupunkilaiset ovat niin tottuneita, että he eivät välttämättä edes huomaa niitä, puhumattakaan, että he tietäisivät asioista, joiden vuoksi muistomerkit on pystytetty. Lili Peltola myöntää itsekin saaneensa vasta Patsastelua-sarjan aikana tietoonsa monta itselleen uutta asiaa.
– Esimerkiksi sen ankkurin olen nähnyt monesti, mutta en ole huomannut sitä, Peltola kommentoi Ylisoutajan sillan vieressä olevaa Joensuun merenkulun muistomerkkiä (Jouko Solonen 1968).
Mummo ilmestyi kolmanteen Peltolan piirtämään Patsastelua-strippiin 5.8.2020 ja on siitä lähtien seikkaillut Heilin sivuilla.
– Olen ottanut inspiraatiota omalta mummoltani. Häneltä tulee paljon semmoisia letkautuksia, joita voi käyttää sarjakuvassa, Peltola sanoo.
Entäpä kissa? Kiihtelysvaaran muistomerkillä se käyttäytyi tavalla, joka hymyilyttää kissanomistajaa, joka tunnistaa sarjakuvasta oman lemmikkinsä. Taitaa olla Peltolan omakin kissa kohtalainen drama queen?
– On. Hyvin. Hänen nimensä on Paavo. Hän on oranssi kissa, ja jo se kertoo paljon. Hän on hyvin omituinen, hyvin läheisyysriippuvainen ja huomiota kerjäävä ja hyvin nälkäinen koko ajan.
Mummo-hahmo kiehtoo Peltolaa niin paljon, että hän harkitsee omankin sarjakuvan tekemistä sen ympärille. Juuri nyt on hautumassa sarjakuva neljästä kämppiksestä, jotka jahtaavat kummituksia maailmassa, jossa on paljon vaikutteita viktoriaanisen ajan Englannista.
– Periaatteessa minulla on kaikki ainekset valmiina, mutta en ole vielä uskaltanut aloittaa sen piirtämistä. Kun minulla on alku ja loppu, tarina tavallaan täyttyy iteksiään siinä vaiheessa, kun minä piirrän.
Tarinaansa Peltola on kehitellyt kansalaisopistossa kurssilla, jota vetää jännitys- ja toimintakirjailija Tuomas Lius.
– Tuomas ja muut hänen kurssillaan olevat ihmiset sekä perheeni ovat auttaneet minua ja kommentoineet tarinaani. Vaikeinta minulle oli alku, ja siihen sain apua.
Elvistelevä pikkuveli Ryhtipoika on kääntänyt selkänsä isosiskolle.
Isosisko Kanavatyttö pohtii lumisateessa, mitä pikkuveli menikään tekemään.
Enkeli katselee jouluun valmistautuvaa kaupunkia black metallia kuunnellen.
Joensuun sarjakuvaseura julkaisi tiistaina 12. albuminsa. Viime vuosina seuraan on tullut uusia, innokkaita tekijöitä niin paljon, että kaikkien halukkaiden töitä ei saa mahtumaan albumiin.
– Itse olemme tituleeranneet Joensuuta Suomen sarjakuvapääkaupungiksi. Vuonna 2026 sarjakuvaseura täyttää 30 vuotta, ja suunnitelmissa on pitää silloin viikonlopun mittainen sarjakuvatapahtuma, Roope-Santeri Nieminen kertoo.
Nieminen valittiin seuran puheenjohtajaksi vuonna 2020, jolloin toiminta elpyi uudenlaiseen eloon muutaman hiljaisen vuoden jälkeen. Samana keväänä alkoi myös Karjalan Heilissä julkaistava Patsastelua-sarja, aluksi viiden piirtäjän voimin. Tällä hetkellä sarjaa tekevät Nieminen, Lili Peltola, Timo Heikura ja Esa Turunen.
– Omasta puolestani joudun myöntämään, että neljä viikkoa vilahtaa äkkiä ja piirtämisen kiireen huomaa laadussa ja stripin vitsien kuivuudessa – varsinkin, jos uutta ideaa strippiin ei ole jo valmiiksi piirtänyt, Nieminen sanoo.
Patsastelua on inspiroiva ja hyvää mieltä tuottava ponnistelu.Roope-Santeri Nieminen
Nieminen kuvailee kuitenkin Patsastelua-sarjaa inspiroivaksi ja hyvää mieltä tuottavaksi ponnisteluksi.
– Stripit ovat ilmestyneet sen verran pitkään, että useimmin esiintyville patsaille on muodostunut kaanoni. Esimerkiksi Mustosen talon enkeli kuuntelee black metallia ja Ryhtipatsas on Kanavatytön pikkuveli, joka on varastanut kätensä Kanavatytöltä.
Lili Peltola laajensi jo omaa aluettaan Kiihtelysvaaran, ja Niemisen mukaan sarjaa on muutenkin tarkoitus laajentaa torilta vähän kauempanakin olevien patsaiden suuntaan.