Aira Pikkarainen, 96, muistaa, kun vanhan vesitornin paikalta kerättiin kastematoja – työmaalla nyt vilkas vaihe

Joensuun Niinivaara on vesitornien aluetta. Nyt sinne on nousemassa uusi vesitorni, jonka kaarevat muodot ovat kuin vastakohta edellisen, vuonna 1957 valmistuneen laatikkomaisen vesitornin rinnalla.

Aina paikalla ei suinkaan ole ollut vesitorneja. Niinivaaralla 18 vuotta asunut Aira Pikkarainen, 96, muistaa ajan, kun nykyisen vesitornin paikalla ei ollut muuta kuin niittyä. Heinävedellä suurimman osan elämästään viettänyt Pikkarainen nimittäin opiskeli yhteiskoulussa Niinivaaralla sota-aikana.

– Silloin tuossa paikalla ei ollut mitään rakennuksia. Muistan, että ihmiset keräsivät sateen jälkeen kastematoja sieltä.

Vaikka Pikkarainen asuu aivan vesitornityömaan kupeessa, ei hän ole käynyt kurkkimassa aidan toiselle puolelle.

– Ei keskeneräistä työtä pidä näyttää hulluille eikä herroille, Pikkarainen tuumaa naurahtaen.

Parhaillaan vesitornityömaalla eletään vilkasta vaihetta, kun meneillään on vesisäiliön rakentamisvaihe sekä väliseinän muotti- ja raudoitustyöt sekä teräsrakenteisen hikipohjan rakentaminen.

Tornin sisällä työt etenevät putkisto- ja maantäyttötöillä ennen maantasokerroksen lattian valua. Talviset sääolot ovat asettaneet rakentamiselle haasteensa, ja työmaa on nyt neljä viikkoa myöhässä aikataulustaan. Joensuun veden vesihuoltoinsinööri Anne Savolainen sekä TYL Joensuun osakkaana oleva Rakennusprojektit Kiiskisen yrittäjä Ville Kiiskinen kertovat kuluneen talven olosuhteiden, kuten kovien pakkasten ja voimakkaiden tuulten, vaikuttaneen työmaan toimintaan niin rakentajien kuin työvälineidenkin osalta.

– Torninosturi on työmaalla keskeinen osa töiden etenemisen kannalta, ja sen käyttö ei kovalla tuulella tai pakkasella ole sallittua. Pakkasraja torninosturin käytölle on -20 astetta, Savolainen kertoo.

– Tuolla ylhäällä olosuhteet ovat huomattavasti erilaiset kuin maan tasolla. Kovan tuulen vuoksi ei ole esimerkiksi pystytty nostamaan elementtejä ylös, Kiiskinen jatkaa.

Helmikuun mahdolliset pakkaset ja tuiskut ovat vasta tulossa. Kiiskinen ja Savolainen pohtivatkin, että nähtäväksi jää, millaisia haasteita ne aiheuttavat.

Joensuun veden rakennuttaman uuden vesitornin rakennustyöt käynnistyivät huhtikuun lopussa 2023. Pääurakoitsijana rakennushankkeessa toimii TYL Joensuun vesitorni, johon kuuluvat Savon Kuljetus, Rakennuspalvelu Pekka Tanskanen ja Rakennusprojektit Kiiskinen. Automaatiourakoitsijana toimii Mipro.

Uuden tornin on määrä olla valmis marraskuun 27. päivä.

TYL:n osakkaana toimivan Savon Kuljetuksen liiketoiminnan johtaja Antti Pehkonen on tyytyväinen, että työmaalla käytetään pääosin paikallisia urakoitsijoita.

– Tornityömaa työllistää kaikkiaan noin 200 ihmistä, vilkkaimmassa rakennusvaiheessa työmaalla tulee työskentelemään yhtä aikaa noin 50 ihmistä. Tällä hetkellä työmaalla työskentelee päivittäin 15–20 työntekijää, Pehkonen kertoo.

Uuden vesitornin tärkein tehtävä on toimia vedenpaineen vaihtelun tasaajana ja veden varmuusvarastona. Uusi vesitorni on korkeudeltaan 30 metriä, ja sen tilavuus on 2400 kuutiometriä. Valmistuttuaan se tulee turvaamaan puhtaan ja laadukkaan veden yli 65 000 ihmiselle Joensuun kantakaupungissa sekä Hammaslahdessa ja Kiihtelysvaarassa.

Edellinen vesitorni on seisonut betonisilla pilareillaan yli 60 vuotta ja vakiintunut osaksi Niinivaaran maisemaa. Vanha torni puretaan uuden valmistuttua.

Ville Kiiskinen kertoo, että tulevan vesitornin käyttöiäksi on suunniteltu 100 vuotta. Uuden tornin kohdalla myös visuaalisuutta on ajateltu, ovathan vesitornit myös käyttötarkoituksensa lisäksi näkyviä maamerkkejä.

– Rungon ja julkisivupinnan väliin tulee valaistus, joka korostaa arkkitehdin visiota.

Uuden vesitornin kaarevasta suunnittelusta vastaa arkkitehtitoimisto Arcadian Martti Aittapelto.

Pitkän linjan niinivaaralainen Pentti Vänskä ei ole kiinnittänyt uuden vesitornin muotoon erityisemmin huomiota.

– Ei ole tullut katsottua sillä silmällä, mutta ainahan se on parempi, jos ei tuollainen laatikkomallinen ole.

Nykyiseen vesitorniin Vänskällä ei liity kummempia muistoja.

– Vettä on tullut aina, ja se on hyvä.

Uuden vesitornin nousu maisemaan kiinnostaa luonnollisesti kansaa. Anne Savolainen kertoo, että rakennustyömaan aidan kupeessa on välillä piipahtanut uteliaita ihmisiä kertomassa rakennustarinoitaan ja muistojaan. Vesitorneja rakennetaan Savolaisen mukaan Suomessa nykyään vähän, siinäkin mielessä kyse on hänen mukaansa ainutlaatuisesta projektista.

Avoimien ovien päivää uuteen vesitorniin ei kuitenkaan ole tiedossa, koska vesihuollossa hygienian merkitys on Savolaisen ja Kiiskisen mukaan keskeinen.

– Vesisäiliörakenteiden valmistuttua eivät rakentajatkaan käy enää tiloissa, vaan säiliö desinfioidaan. Sen jälkeen tiloissa käyvät vain vesilaitoksen henkilöt.