play

Lauri Ruotsalaisesta, 36, tuli elokuussa pienen tytön isä – "Olen auennut tunteiden tasolla entisestäni isyyden myötä"

Lauri Ruotsalainen Mimi-tyttärensä kanssa ruokailuhetken äärellä.

Lauri Ruotsalainen Mimi-tyttärensä kanssa ruokailuhetken äärellä. Kuva: Henri Jumppanen

Henri Jumppanen

Minulle on tärkeää, että saan pitää lastani sylissä niin paljon kuin mahdollista, kertoo elokuussa isäksi tullut 36-vuotias Lauri Ruotsalainen.

Sunnuntaina hänellä on edessään ensimmäinen isänpäivä nyt kolmekuisen Mimi Hattusen isänä. Millaisia ajatuksia isyyden alkutaival on tuoreessa isässä herättänyt?

– Mielestäni moderni isyys sisältää sopivassa balanssissa herkkyyttä ja jämäkkyyttä. Ajatus siitä, etteivät isät puhu, pussaa tai pidä lasta sylissä vaan painavat duunia ja elättävät vain perheensä, on aikansa elänyt.

– Koen, että oma ajatteluni on myös muuttunut. Olen auennut tunteiden tasolla entisestäni isyyden myötä, Ruotsalainen sanoo.

Lauri Ruotsalaiselle on tärkeää olla läsnä oleva isä, joka on aktiivisesti mukana lapsensa kehityksessä. Vauva-arkeen kuuluvien rutiinien, kuten vaipanvaihtojen ja syöttöjen, lisäksi isälle ja tyttärelle on jo muodostunut ”omia juttuja”, molemmille tärkeitä pieniä suuria hetkiä, kuten yhteisiä lauluharjoituksia.

– Olen laulanut Mimille Youtubesta karaokeversioina muun muassa Johnny Cashia ja Radioheadia. Hän jokeltelee siinä biisien mukana.

– Olen myös huomannut, että mikäli Mimi joskus itkee ja lähden laulamaan, se rauhoittaa häntä, muun muassa metalliyhtye Distress of Ruinsissa solistina toiminut Ruotsalainen kertoo.

Käsi kädessä on hyvä olla.

Käsi kädessä on hyvä olla. Kuva: Henri Jumppanen

Muita isän ja tyttären yhteisiä hetkiä ovat muun muassa satutuokiot sekä pienet jumppahetket.

– Liikutellaan jalkoja ja käsiä, kokeillaan vatsalla olemista, että mitenkäs se pää pysyy ylhäällä. Vielä ei treenata maastavetoa yhdessä, Ruotsalainen vitsailee.

– Paljon on myös sitä, että molemmat vain tuijottavat toisiaan silmiin, ja sitten jommallakummalla tulee hymy ja se tarttuu toiseen, hän jatkaa.

Nukkumajärjestelyt tuoreessa perheessä on suunniteltu niin, että Lauri Ruotsalainen ottaa aamuyöllä vauvan hoidon vastuulleen.

– Niinä aamun pikkutunteina tulee aina olo, että hittolainen, kuinka tärkeässä asemassa saan olla tämän uuden ihmisen elämässä.

Isyyteen on myös välillä mahtunut lähes absurdeja hetkiä. Esimerkiksi vauvan ”tilannetaju” on ollut Ruotsalaisen mukaan opettavaista.

– Kun olet aamulla kiireen vilkkaa lähdössä töihin ja ajattelet, että vaihdanpa tässä vielä nopeasti vaipan, ja sitten sieltä tulee semmoinen lentokakka. Sitten tajuat, ettei tämä olekaan se kauluspaita, jota käytän tänään töissä.

– Sellaiset hetket opettavat ihmiselle olemisen rentoutta, Ilosaarirockin myynti- ja markkinointipäällikkönä työskentelevä Ruotsalainen sanoo naurahtaen.

Isyys on ollut ja tulee olemaan yhtä suurta oppimista.
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Viime vuosina jakolinjat isän ja äidin roolien välillä ovat kaventuneet. Tästä lähtökohdasta myös Lauri Ruotsalainen ja hänen kumppaninsa Noora Hattunen suuntasivat vanhemmuuteen.

– Emme miettineet Nooran kanssa isän ja äidin roolijakoja, vaan sillä ajatuksella lähdimme liikkeelle, että olemme tasaveroisia vanhempia molemmat. Ei niin, että kun sinä edustat tuota sukupuolta, niin sinulle kuuluvat nämä hommat.

– Kun vanhemmuuteen suhtautuu antaumuksella ja rakkaudella, se kyllä ohjaa eteenpäin, Ruotsalainen jatkaa .

Myöskään vanhemmuuteen valmistavia oppaita Ruotsalainen ei päntännyt. Raskausaika ja siihen liittyvät asiat soljuivat hänen mukaansa perheessä omalla painollaan.

– Toki voihan sitä opetella, kuinka vaihtaa vaippa teknisesti oikein, mutta jokainen vauvahan on erilainen. Koen, että meidän on tutustuttava omaan lapseemme, siinä samalla se omakin maailma avartuu ja vanhemmuuden taidot kehittyvät.

– Koen, että on ollut olemassa aika ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Isyys on ollut ja tulee olemaan yhtä suurta oppimista.

Ennakkoon Ruotsalainen pohti ajankäyttöään ja sen sovittamista uuteen elämäntilanteeseen.

– Olen aina ollut tekijätyyppi, joka on tykännyt olla monessa paikassa yhtä aikaa. Aloin jo ennen lapsen syntymää miettiä ajankäyttöni.

– Mietin, ettei oikea ratkaisu ole sivuuttaa lapsen myötä omia harrastuksia ja vapaa-aikaa, vaan ne on suhteutettava uuteen tilanteeseen, siihen lopputulokseen, millaiseksi se uusi arki muovautuu.

Lauri Ruotsalainen kokee isäksi tulemisen myötä löytäneensä itsestään uudenlaista herkkyyttä.

Lauri Ruotsalainen kokee isäksi tulemisen myötä löytäneensä itsestään uudenlaista herkkyyttä. Kuva: Henri Jumppanen

Tuleville isille Ruotsalainen antaa muutaman ensi käden vinkin.

– Kannattaa valmistautua siihen, että se, millaiseksi mielessään on uuden arjen suunnitellut, ei mene välttämättä niin. Isyys on elämän mittainen maraton, eikä siinä kannata lähteä spurttailemaan.

– Elämä ja arki kyllä kantavat, kun muutokseen suhtautuu sydänjuuria myöten. Suosittelen tulevia isiä tutustumaan itseensä ja omaan tunnemaailmansa, Lauri Ruotsalainen sanoo.

Hän kertoo oman kasvunsa ja kehityksensä olleen pirstaleista. Tie aikuisuuteen on ollut kuoppainen ja roolimallit hakusessa. Hänelle on tärkeää tarjota tyttärelleen tasaisempi polku.

– Mitä enemmän Mimillä on turvallisia aikuisia ympärillään, sitä suurempi todennäköisyys on, että hän poimii oppeja, joilla elämässä pärjää.

– Minulle on myös tärkeää olla aktiivinen isä, koska se on myös osaltaan äidin huomioimista sekä hänen jaksamisestaan välittämistä.

Millaisena isänä Ruotsalainen toivoo tyttärensä hänet muistavan?

– Toivon että Mimi kokee isänsä olleen kiinnostunut hänen asioistaan ja muistaa kanssani viettämänsä ajan hauskana. Haluan olla Mimille isä, joka on läsnä, rakastaa ja tarjoaa rajoja sekä turvaa, Ruotsalainen sanoo.

Kommentti: Isät hyvät, jutelkaa

Tämä artikkeli sai alkusysäyksensä elokuussa, kun minusta tuli isä. Kohtasin tuolloin naistenkeskuksen vuodeosastolla toisen tuoreen isän, Lauri Ruotsalaisen.


Muistan, kuinka istuimme vuodeosaston aulan kiikkutuoleissa, molemmat pienet tyttäret sylissään. Vaihdettiin ensimmäisiä tuntemuksia isyydestä ja mietittiin esimerkiksi, kuinka on paras pitää vauvaa sylissä. Sovittiin siinä, että ollaan yhteyksissä myöhemmin.


Meni reilu kuukausi, kun molemmat laskeutuivat osaltaan kiinni vauva-arkeensa. Sitten sovittiinkin ensimmäiset isitreffit. Mentiin avantouintipaikalle uimaan ja saunomaan. Puhetta ja kokemuksia riitti, aina univeloista vaipan vaihtoon saakka, mutta keskustelu vei myös syvemmälle tunnetasolle asti.


Pohdimme muun muassa, kuinka isyys on ollut epäitsekkyyden oppikoulu ja kuinka sen myötä on löytänyt itsestään uudenlaista herkkyyttä sekä rakkautta, jota ei tiennyt edes olevan olemassa. Nämä keskustelut toisen tuoreen isän kanssa ovat olleet minulle todella arvokkaita.


Annan siis vinkin. Puhukaa isät keskenänne, toiselta isältä voi oppia paljon. Avatkaa isyyteen liittyviä tunteitanne rohkeasti, kyselkää toisiltanne neuvoja, heittäkää läppää ja tutustukaa. Isyys on ihanaa!

Henri Jumppanen

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta