Koulussa oli hankalaa ja työhistoria on lyhyt – Tiina Tiiala, 54, sai nimen vaikeuksilleen ja haluaisi vielä töihin

Ala-aste sujui vielä ihan hyvin, liki kahdeksan keskiarvolla. Lukemaan Tiina Tiiala oli oppinut jo ennen koulun alkua.

Yläasteella oli paljon vaikeampaa, mutta Tiiala haaveili silti lääkärin ammatista. Hänestä tuntui, että hän joutui tekemään töitä kaksi kertaa enemmän kuin muut eikä silti oppinut. Erityisen tuskaisia olivat matematiikka, fysiikka ja kemia. Kertotaulu jäi mysteeriksi.

Opinnot katkesivat, kun Tiiala alkoi odottaa esikoistaan yhdeksännellä luokalla. Neljän vuoden päästä syntyi toinen lapsi ja kolme vuotta myöhemmin kolmas.

Tiiala valmistui hierojaksi vuonna 2006, mutta opiskelu oli vaikeaa. Tuntui, että luetut asiat katosivat heti muistista.

^{Palkkatyöstä} 54-vuotiaalla Tiialalla on hyvin vähän kokemusta. Hänellä todettiin nivelrikko pari vuotta hierojaopintojen jälkeen, ja se esti hierojana työskentelyn. Omaa paikkaansa työelämässä hän on vuosien aikana hakenut työkokeilujen, palkkatukitöiden ja kuntouttavan työtoiminnan kautta.

Viime vuoden kesäkuussa hammaslahtelainen Tiiala sai vastauksen siihen, miksi sen oman paikan löytäminen on ollut niin vaikeaa.

Maakunnassa on meneillään Topakka-hanke, jota hallinnoi Joensuun kaupungin työllisyyspalvelut. Hankkeen tavoitteena on luoda maakunnallinen malli työttömien työ- ja toimintakyvyn arviointiin. Topakan asiakkaana Tiiala pääsi neuropsykologisiin tutkimuksiin.

Tutkimuksissa selvisi, että Tiialalla on vaikea-asteinen monimuotoinen oppimisvaikeus. Hänellä on kielellisiä vaikeuksia, ja luetun ymmärtäminen on hankalaa. Myös muistin kanssa on ongelmia, ja adhd-piirteitäkin hänellä on. Sen sijaan esimerkiksi perushahmottamistaidot ovat virheettömät ja näönvarainen, välitön muistaminenkin toimii hyvin.

– Tutkimusten tulos oli helpotus. Sain vihdoin vahvistuksen sille, mitä olen epäillyt. Kyllähän sen itse tietää, jos jotain on. Haluaisin myös adhd-tutkimukseen, Tiiala sanoo.

^{Tiiala haluaisi} töihin, mutta töiden löytäminen on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi. Tiiala haluaa muistuttaa työnantajia, että monista vaikeuksista huolimatta ihminen voi olla hyvä työntekijä.

Tiiala on työskennellyt muun muassa puutyöpajalla viime vuosikymmenen lopulla. Siellä hän esimerkiksi hioi, lakkasi ja maalasi. Jo vuonna 2013 hän haki opiskelemaan puualaa mutta jäi varasijalle. Kodin pienissä remontoinneissakin näkyy Tiialan kädenjälki.

– Käytännönläheinen oppimistapa olisi minulle paras. Kunpa pääsisin oppisopimuksella jonnekin tai vaikka edes osa-aikaiseksi. Intoa minulla kuitenkin olisi. Puutyöt ja maalaus ovat sydäntäni lähellä. Niitä pystyisin tekemään. Lähihoitajaksi olisin halunnut, mutta sitä selkäni ei kestä, Tiiala harmittelee.

^{Välillä Tiiala} on miettinyt, voisiko päästä eläkkeelle.

– Toisaalta haluaisin kuitenkin olla vielä työelämässä. Minua turhauttaa, kun katson työpaikkailmoituksista, mitä kaikkea hyviin työpaikkoihin vaaditaan. Toivon, että työnantajat olisivat nykyistä rohkeampia ottamaan erilaisia ihmisiä töihin, ei vain terveitä. Keneenkään ei ole lyöty parasta ennen -päivämäärää. Aina voi oppia uutta, jos haluaa.

Tiiala sanoo laittaneensa paljon sähköposteja kiinnostavista työpaikoista.

– Joku vastasi, toiset eivät vastanneet mitään. Siinä vähän rohkeus meni.

Kun töitä ei ole, Tiialan päivät kuluvat enimmäkseen kotona eläinten kanssa. Kissan ja koiran lisäksi perheellä on seitsemän kania. Kolmen aikuisen lapsen lisäksi Tiialalla on juuri yläkoulun aloittanut tytär.

– Tekemistä riittää, askartelen Fimo-massasta ja luen. Haluaisin silti töihin.

Tiiala uskoo tietävänsä, mistä hänen oppimisvaikeutensa johtuvat.

– Luulen, että äitini joi, kun hän odotti minua, hän sanoo ja kuivaa silmiään.