Abloyn eläkekerhossa reissataan, lauletaan ja liikutaan – romanssikin kerhossa on syntynyt

Abloyn eläkekerho Joensuussa on koonnut yrityksen entisiä työntekijöitä yhteen lähes 40 vuotta. Tänä keväänä juhlavuottaan viettävässä kerhossa on jäseniä kaikkiaan 178.

Eläkekerhon toiminnassa keskeistä on muun muassa edistää jäsenten sosiaalista kanssakäymistä, tarjota virkistys- ja harrastustoimintaa sekä ylläpitää yhteyttä entiseen työnantajaan. Yhteisten tapahtumien ja retkien lisäksi liikunta on keskeinen osa eläkekerhon toimintaa. Tämä näkyy esimerkiksi viikoittaisina kuntosalivuoroina ja ohjattuina jumppina, joita järjestetään Senioripihan Mattitalolla sekä Kerhotalo Ruplalla. Onpahan kerho teettänyt itselleen omat siniset Salpaajat-salipaitansa, joissa komeilee suuri avainlogo.

– Pyrimme huomioimaan tapahtumien suunnittelussa ja toiminnassamme mahdollisimman paljon jäsenien toiveita. Vastikään porukkaa oli esimerkiksi Imatralla teatterissa ja kylpylässä. Olemme myös reissanneet useasti Virossa ja vierailleet myös Eduskuntatalossa. Nyt suunnitteilla on matka Latviaan, Abloyn eläkekerhon puheenjohtaja Eija Hakala kertoo.

^{Talkootoiminta on} myös kerholle merkittävä tapa hankkia varoja esimerkiksi retkiä varten. Kerholaiset järjestävät muun muassa arpajaisia ja myyvät käsitöitä ja leivonnaisia tehtaan joulumyyjäisissä.

Kerho on myös lahjoittanut jo useampana vuonna Siun soten äitiyspoliklinikalle pieniä töppösiä ja palvelutaloon joululahjoiksi sukkia. Hakala kertoo, että Abloy on tukenut toimintaa lankarahojen muodossa.

– Lisäksi kerran kuukaudessa järjestettävissä kuukausikokouksissa teemme yhdessä päätöksiä, vaihdamme kuulumisia ja käymme ajankohtaisia asioita läpi, Hakala kertoo toiminnasta.

^{Eläkekerhossa on} edustettuna Hakalan mukaan koko Abloyn ammatillinen kirjo johtoportaasta lähtien.

Jotain kerhon elävyydestä kertoo se, että Hakalan mukaan heidän jäsenistään noin 150 on jollain tavoin aktiivisesti mukana toiminnassa. Eläkekerhon entinen puheenjohtaja ja kerhoaktiivi Mauri Hakulinen kertoo jäsenmäärän kasvaneen hänen puheenjohtaja-ajoistaan. Hakulinen ja Hakala laskeskelevat, että nuorimmat kerhon jäsenet ovat tätä nykyä 63-vuotiaita ja vanhimmat hyvän matkaa yli 90-vuotiaita.

Onpahan eläkekerho tuonut mukanaan myös ainakin yhden romanssin.

– Kerhon kautta löysin itselleni miesystävän. Molemmat olimme leskiä, ja yhdellä reissulla alkoivat sitten silmät räpsyä toistemme suuntaan, Tuula Mustonen muistelee.

^{Lauluryhmä Kööri} on yksi merkittävä osa eläkekerhoa. Ryhmä kiertää esiintymässä palvelutaloissa ja harjoittelee Ruplalla. Seija Turunen ja Mauri Hakulinen ovat mukana lauluryhmässä. Heille molemmille lauluharrastus on tullut osaksi elämää vasta eläkeiällä.

– Siitä tulee hyvä mieli, eikä esiintymisestä tarvitse ottaa mitään paineita, kun ei tässä ammattilaisia olla. Esiintymiset ilahduttavat monia kuulijoita ja saavat monet jo hauraatkin kuulijat laulamaan mukana

– Yhdessä laulaminen on samalla tavalla sosiaalista touhua kuin yhteiset kuntosalivuorot, siinä samalla vaihdetaan kuulumisia, Hakulinen lisää.

Eija Hakala haluaa myös korostaa, että Abloy tukee ja avustaa osaltaan kerhon toimintaa.

– Meillä on kerran vuodessa kokoontuminen tehtaalla, jossa tutustumme sen nykytoimintaan, Hakala kertoo.

^{Tuula Mustonen} kertoo tietävänsä joitakin ihmisiä, jotka eivät vilkaisekaan eläkkeellä ollessaan entisen työpaikan suuntaan.

– Minusta kerhossa mukana oleminen kertoo siitä, että on viihtynyt työpaikallaan hyvin ja on ollut työkavereiden kanssa lämpimät välit.

– Vaikka meistä moni on toiminut eri asemissa urallaan, niin koko se asetelma on jäänyt sinne työhistoriaan. Eivät täällä kerhossa esimerkiksi vanhat alaissuhteet näy mitenkään – tämä on ihan eri maailma siinä mielessä, Eija Hakala jatkaa.

Työasioita eläkekerhossa ei Seija Turusen mukaan muutenkaan enää puida, mutta toki esimerkiksi organisaatiomuutokset tai henkilövaihdokset entisiä työntekijöitä kiinnostavat.

– Ja jos joku on nähnyt jonkun työuran varrelta tutun kasvon kaupungilla, niin saatamme yhdessä muistella, että millä osastolla hän olikaan töissä.

Eija Hakalan mukaan kerhon myötä moniin työkavereihin on voinut tutustua uudella tavalla, vailla työpaineita ja kiirettä.

– Meidän kerhomme ydinporukasta on muodostunut tiivis, ja sen matkassa on turvallista reissata ulkomaita myöten. Kerhossa pätee ajatus, että kaveria ei jätetä, Hakulinen ja Hakala sanoittavat yhdessä.

– Sellaisetkin aremmat ihmiset, jotka eivät yksin uskaltaisi lähteä reissuun, lähtevät kerhon retkille mielellään mukaan. Oman kokemukseni pohjalta kannustan jokaista eläkkeellä olevaa liittymään itseään lähellä olevaan eläkekerhoon, Eija Hakala jatkaa.

^{Eläkekerho tuo} monille jäsenilleen paljon sisältöä ja rutiinia viikkoihin. Esimerkiksi Mauri Hakulinen osallistuu kerhon toimintaa useita kertoja viikossa.

– Tehtaalla ollessani tapasin paljon ihmisiä, juteltiin ja vaihdettiin kuulumisia, niin olisihan se ollut aika synkkää, jos kaikki sosiaalinen kanssakäyminen olisi vain jäänyt kerralla pois, Hakulinen kuvailee.

Myös Eija Hakalalle eläkekerhosta on muodostunut eräänlainen henkireikä hänen jäätyään leskeksi muutama vuosi sitten.

– Minulla ei ole esimerkiksi juurikaan sukulaisia täälläpäin Suomea. Sosiaalisten suhteiden lisäksi puheenjohtajan tehtävät ovat tarjonneet mielekästä tekemistä.

– Meillä on aivan ihastuttava toimikunta ja kerholaiset, joiden kanssa eläkekerhoa on saanut kehittää eteenpäin. Voikin sanoa, vaikka me olemme lähteneet Abloylta, Abloy ei ole lähtenyt meistä, Hakala kiteyttää.