Koiralla on luokassa monta roolia – kaupunki kouluttaa Joensuuhun parikymmentä koulukoiraa

Lapinporokoira Jehkillä on takanaan työpäivä Pataluodon koulussa. 12-vuotiaan Jehkin työvuorot ovat parin kolmen tunnin pituisia, ja niitä on yleensä muutama viikossa. Se on koiralle sopiva työrytmi, sillä koulu on koiralle stressaava ympäristö. Myös lukukoirana toimineen Jehkin tärkein tehtävä tunneilla on olla rauhallinen koira, ja sen se osaa erinomaisesti.

– Aika moni oppilas tarvitsee rauhallista koiraa, Jehkin omistaja, historiaa ja yhteiskuntaoppia opettava Satu Federley sanoo.

– Jehki on jo sen ikäinen, että se enimmäkseen pötköttää luokassa, ja välillä se hiippailee ja käy katsomassa oppilaita. Luokkaan tullessaan oppilaat käyvät ensin ryömimässä Jehkin kanssa, ja sitten päästään hommiin.

Jehki on ennen muuta ilon tuoja ja tunnelman keventäjä niin opettajalle kuin oppilaillekin. Varsinaista pedagogista roolia sillä ei ole, vaikka sellainenkin koiralla voi olla. Silloin se voi toimia opetuksessa esimerkiksi niin, että oppilas ohjaa koiraa hakemaan kasasta palikan, josta selviää oppilaan tehtävä. Se motivoi lasta usein enemmän kuin opettajan antama tehtävä.

Koirasta on luokassa monenlaista hyötyä. Sen avulla voidaan harjoitella sosiaalisia taitoja ja tunteiden näyttämistä ja käsittelyä. Koiran läsnäolo voi myös motivoida lasta opiskelemaan ja helpottaa ahdistuneen oppilaan oloa.

– Oppilaat, joiden on vaikea tulla kouluun, ovat sanoneet, että on ihanaa, jos koira on paikalla, silloin heidän on helpompi tulla. Aikuiset ajattelevat, että nuoret ovat onnellisia, kun saavat olla ruudulla, mutta ei se välttämättä niin ole, äidinkieltä Nepenmäen koulussa opettava Irene Turunen kertoo.

– Oppilaat tarvitsevat turvallisuutta, ja koira voi osaltaan luoda sitä, Federley lisää.

Turunen on todennut, että koiran avulla voidaan käsitellä yllättäviä asioita, jopa rasismia. Jehki taas on ollut apuna muun muassa tilanteessa, jossa aikuiset yrittivät selvittää, mitä alakoululainen lapsi pelkää. Jokainen osallistuja piirsi, mitä pelkää, ja Jehki pelkää kärpäsiä, joten Federley piirsi niitä Jehkin kanssa. Myös lapsi rohkaistui piirtämään sen, mitä hän pelkäsi.

Jo Jehkin isä Onni oli toisinaan Satu Federleyn mukana koulussa, ja sittemmin Jehki on jatkanut isänsä tassunjäljissä. Koirat ovat alkaneet päästä kouluihin vähitellen: ensin liikuntapäiviin ja retkille, sittemmin säännöllisemmin myös luokkiin ja yhä tiiviimmin osaksi arkista koulunkäyntiä.

– Joensuussa on paljon koiria kouluissa, mutta useimpia koiria ei ole testattu, ja niiden ohjaajat ovat kouluttamattomia. Opetushallitus suosittelee, että koirat olisivat testattuja, Turunen sanoo.

Turunen on myös Koirapalvelu Vihmerän yrittäjä ja kokenut kouluttaja. Hän alkoi tuoda koiriaan kouluun 1990-luvun lopulla ja vähitellen yhä enemmän miettiä myös pedagogista puolta.

Nyt hän ja Federley ovat käynnistäneet kuuden opintopisteen arvoisen koulutuksen, joka tähtää siihen, että vuoden päästä Joensuun kouluihin valmistuu koulutettuja ja testattuja koulukoiria ohjaajineen. He ovat suunnitelleet testin, joka mittaa nimenomaan koulukoiran tarvitsemia ominaisuuksia ja taitoja, ja koulutukseen kuuluu muun muassa jokaiselle koiralle tehty koulutussuunnitelma, etä- ja lähikoulutusta, harjoitteluja ja näyttötunnit. Muualla vastaavaa, kaupungin omaa koulutusta ei tiettävästi ole järjestetty.

Koulukoira ei saa olla arka tai ääniherkkä, eikä se saa nousta missään tilanteessa ihmistä vastaan. Omistajan on osattava nähdä, milloin koira stressaantuu.

– Erityistä arvoa on sillä, että koiran kontakti suuntautuu muihinkin ihmisiin kuin ohjaajaan. Koira vaistoaa, jos jollakulla on huono päivä, ja jos koira irtoaa ohjaajasta oikealla tavalla, se menee sen luokse, jolla se huono päivä on, Turunen sanoo.

Erilaiset yhdistykset ja yritykset kouluttavat koiria monenlaisiin tehtäviin, muun muassa koulutyön avuksi, mutta koulutus on kallista. Jos opettajat ja ohjaajat ovat käyneet koulutuksen, he ovat maksaneet sen itse. Nyt käynnistyneen koulutuksen maksaa Joensuun kaupunki. Tavalliseen tapaan toteutettuna 20 koirakon koulutus maksaisi kymmeniätuhansia euroja, mutta kaupungin omana koulutuksena hinta on murto-osa tästä.

Koulutus on tarkoitettu kaupungin opetushenkilöstölle eli vakituisessa työsuhteessa oleville opettajille ja koulunkäyntiohjaajille, jotka sitoutuvat jatkamaan ja kehittämään koulukoiratoimintaa työssään.

Koulutukseen osallistuu 20 ihmistä ja 21 koiraa. Mukana on hyvin erilaisten rotujen edustajia, muun muassa noutajia, pohjanpystykorvia, villakoira, samojedi ja suomenlapinkoira.

– Kaupunki antoi vähimmäistoiveen, että jos kymmenen koirakkoa saisimme mukaan, mutta saimmekin tuplat. Osallistujat ovat erittäin motivoituneita, ja osa on ennenkin pitänyt koiria mukana koulussa. Pedagogisessa käytössä koirat eivät juurikaan ole olleet, Turunen kertoo.

Federley ja Turunen iloitsevat siitä, että nyt vanhemmille, päättäjille ja kaikille muillekin saadaan välitettyä oikeaa tietoa siitä, mitä hyötyä koirista voi koulussa olla. He toivovat, että esimerkiksi sosiaalipuolikin innostuisi miettimään, miten koiria voisi hyödyntää vaikkapa huostaanotettujen lasten kanssa.

Kouluissa voi olla koira-allergikkoja tai niitä, jotka pelkäävät koiria tai eivät halua lähestyä niitä uskonnollisista syistä. Turunen sanoo, että kun opettaja tai ohjaaja suunnittelee koiran tuomista kouluun, koteihin kannattaa olla hyvissä ajoin yhteyksissä.

– Minun kokemukseni on, että yleensä allergikotkin ovat halunneet olla tekemisissä koiran kanssa ja ottaneet lääkkeen. Olemme myös esimerkiksi sopineet, että koira ei käy koulussa sinä päivänä, kun pahasti allergisella oppilaalla on tunteja minun luokassani, hän kertoo.

– Ei ole tarkoitus altistaa ketään tai leikkiä terveyden kanssa. Luokassa voidaan sopia, että koira ei lähesty niitä, jotka eivät sitä syystä tai toisesta halua. Vieraista kulttuureista tuleville koulukoira voi olla mahdollisuus ymmärtää tämä puoli suomalaisesta kulttuurista, Federley jatkaa.