Heilin koeajo: Tässä on oikea maastoauto

Erään määritelmän mukaan oikean maastoauton tunnistaa jäykistä akseleista edessä ja takana. Tämä tarkoittaa siis sitä, että joka pyörällä ei ole erillisjousitusta, siis ettei jokainen pyörä seuraa itsenäisesti tien tai maaston muotoja. Suomeksi sanottuna edessä ja takana pyörien välillä on putki ja suurin piirtein putken keskilinjan lähellä on akselille vedon tekevä perä.

Lisäksi maastoautossa moottori on yleensä keulalla pitkittäin. Sen jälkeen voimalinjassa on vaihdelaatikko ja jakolaatikko. Tästä lähtee sitten kardaanit auton eteen ja taakse, joihin sitten taas perä on yhteydessä. Monesti oikeassa maastoautossa on myös alennusvaihteisto, jolla saadaan parhaimmillaan moninkertaistettua moottorista ulostuleva voima.

Samaten oikeassa maastoautossa on etu- ja taka-akselin välillä keskitasauslukko eli akselit saadaan pyörimään samaan tahtiin. Lisäksi monesti etu- ja taka-akseleilla on omat lukot, joilla taas saadaan oikean ja vasemman pyörän pyörimissuhde kiinteäksi. Eli jos oikealla oleva pyörä on liukkaalla pinnalla ja se ei vedä, niin toivottavasti vasemmalla oleva pyörä on pitävällä ja täten auto saadaan pinteestä pois. Tähän auttavat siis etu- ja takalukot. Kaikki lukot päällä oleva auto on ”tönkkö” ja kääntyy tosi huonosti, koska oikean ja vasemman puoleisten pyörien välillä ei sallita pyörimiseroa (tasauspyörästö).

Jos tällaisen auton saa jonnekin jumiin, se vaatii kovaa yritystä tai sitten huonoa onnea esimerkiksi talvella auton ajamista lumipenkan päälle niin, että millään vetävällä pyörällä ei ole kunnolla pitoa. Tarpeeksi pitkään kun kokeilin onneani, niin onnistuin saamaan edellä olevan tilanteen eikä auto enää liikkunut. Olipas fiksusti tehty… Sitten ei muuta kuin lumilapiota esiin ja kaivamaan lumet pois auton alta.

^{Se tekniikasta.} Uusin tulokas maastoautoluokkaan on Ineos Grenadier. Ulkonäöstä tulee pakosti mieleen pari muuta laatikkomallista maastoautoa: vanhempi jo tuotannosta poistunut Land Rover Defender ja Mersun G-Wagen. Tämä johtuu osittain siitä, että maastokäyttö on varmasti ohjannut auton muotoja. Muitakin teorioita on myös esitetty. Grenadierin isänä voidaan pitää Sir James Ratcliffea, ja tarinan mukaan hän piti vanhasta Defenderistä niin paljon, että sen tuotannon loputtua hän yritti ostaa Jaguar Land Roverilta auton korimuotteja. Sieltä kieltäydyttiin kohteliaasti, mutta hän tuumasi sitten, että pitää tehdä itse sellainen. Näin syntyi Ineos Grenadier.

Auton sisällä on myös paljon samaa fiilistä kuin Defenderissä, mutta leveyssuunnassa vaivannut ahtaus on poissa. Edestusautohan tämä ei ole, joten materiaalit ovat käyttötarkoituksen mukaiset, eli tarjolla on paljon kovaa muovia ja periaatteessa auton sisältä voisi pestä vesiletkulla maaston mudat pois.

^{Etupenkit ovat} Recaron valmistamia, ja niitä ei voi kuin kehua. Vaihdekeppiä katsoessa tulee pakosti mieleen BMW, ja bensa- ja dieselmoottorit tulevat sieltä. Alennusvaihteiston keppi on vahvasti eri näköinen kuin BMW:n ”banaanin muotoinen” vaihteenvalitsin.

Keskikonsoli ja katossa oleva käyttöpaneeli ovat täynnä nappeja, mutta jokaiselle on oma selkeä käyttötarkoitus. Maastossa ei kaivella eri toimintoja keskinäytön valikoiden takaa, joten sinänsä ymmärrettävää. Pieni erikoisuus Grenadierin ohjaamossa on, että ratin takana on vain varoitusvalot ja nopeustieto löytyy keskinäytön vasemmasta ylälaidasta.

Ineos Grenadier on kaupunkiajossa tunnottoman oloinen. Ohjaus on hidas, ja se ei palauta yhtään, todennäköisesti johtuen maastoajoon tarkoitetun ohjausvaihteen myötä. Autossa ei ole siis hammastankoa. Maantiellä autoa saa myös hieman kaitsea koko ajan, mutta laitan tämän osittain talven pahimman lumimyräkän piikkiin. Huonossa säässä Grenadier on nimittäin kuin kotonaan, eivätkä montut tiessä tuntuneet haittaavan menoa ollenkaan.

^{Suomen autoverotuksen} kummallisuus taas on, että tämä auto kannattaa rekisteröidä kevytkuormaksi. Autoveroa ei ole tällöin ollenkaan, mutta nopeudenrajoitin on 90 kilometriä tunnissa, ja toki ajokortissa pitää olla tarvittava määrä kirjaimia.

Grenadierin hinnat alkavat 87 600 eurosta, ja koeajoauto maksoi hieman vajaa 100 000 euroa. Se voi kuulostaa paljolta, mutta kyseessä on hyvinkin maastokelpoinen auto, ja lisävarustelumahdollisuuksia on paljon lähtien tehdasvarusteisesta vinssistä, jolla voi vetää itsensä pois pinteestä. Joko lähdetään seikkailulle metsään?