Moni ei tiedä, miksi Pielisjoen suulle rakennettiin tekosaaria

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta, kun Pyhäselälle Pielisjoen suulle ryhdyttiin rakentamaan niin sanottuja tekosaaria, joiden tarkoitus vaikuttaa etenkin tämän päivän nuoremmalle väelle olevan jokseenkin epäselvä.

Tie- ja vesirakennushallitus (TVH) toteutti vuosien 1969–1973 aikana niin sanottua Pielisjoki-suunnitelmaa. Sen tarkoituksena oli saada Pielisjoen reitti paremmin palvelemaan puunjalostusteollisuuden tarpeita eli kunnostaa vesitie puutavaran uitolle paremmin soveltuvaksi. Puun irtouittoa ei pidetty enää kannattavana, vaan puu piti saada liikkumaan nippu-uittona ja proomukuljetuksina. Siinä tarkoituksessa väylää ruopattiin ja muun muassa Joensuun kanava uusittiin leveämmäksi ja sulkuväli tehtiin pidemmäksi. Myös Kuurnan kanavan uudistaminen kuului tähän ohjelmaan.

^{Aiemmin jokisuulla} Hasanniemen edustalla ollut niputuspaikka sai väistyä uuden väylän alta, ja siksi Saimaan lautoille tarvittiin uusi niputuspaikka. Se päätettiin tehdä Pyhäselän suulle Kalmoniemen sivustalle. Mutta paikka oli altis Pyhäselältä käyvälle aallokolle, ja sen suojaksi tarvittiin aallonmurtaja.

Pielisensuun jakokunta vesialueen omistajana antoi TVH:lle luvan niputuspaikan ja aallonmurtajan tekemiseen. Samoin Joensuun kaupunki, jonka vesialuetta alue osittain myös oli. Alkuun kaupunki edellytti aallonmurtajaa tehtäväksi kelluvana rakenteena, mutta sellaista ei kuitenkaan katsottu voitavan tehdä vesistön mataluuden vuoksi.

TVH, toteuttajana tie- ja vesirakennuslaitoksen Pohjois-Karjalan piiri, ryhtyi toimiin, ja kiviaineksista jokisuulle tehtiin kaikkiaan yhdeksän ”saarta” aallonmurtajaksi. Kiviaines ajettiin talven 1973–74 aikana Kulhon soramontuilta kuorma-autoilla ja lopun matkaa Linnunlahdelta jäätä pitkin perille.

^{Laatikkomaiset kivikasat} saivat osakseen arvostelua maisemaa rumentavina, ja kaupunki velvoittikin tie- ja vesirakennuspiirin maisemoimaan ne kaupunginarkkitehti Mauno Tuomiston suunnitelman mukaan. Seuraavan talven aikana kuljetettiin taas jäätä pitkin maa-aineksia kaupungin katurakennuksilta ja osin myös Reijolasta 6-tien työmaalta. Kaupunki velvoitti tie- ja vesipiirin tekemään myös istutuksia saarille.

TVH oli siis saanut luvat aallonmurtajan ja uuden niputuspaikan rakentamiselle vesialueen omistajilta. Nämä TVH halusi ennen kuin ryhtyi jättämään vesilain mukaista toimenpidelupaa Itä-Suomen vesioikeudelle. Ei liene ollut noina aikoina kovinkaan harvinaista, että itse toimenpiteeseen ryhdyttiin ennen kuin sitä edellyttävää viranomaislupaa oli saatu. Näin tässäkin tapauksessa. Aallonmurtajan pengerrystyöt olivat jo vuoden 1974 keskitalvella pitkällä, kun lupahakemus vesioikeudelle lähti. Lupapäätös siitä tuli sittemmin maaliskuussa 1975, kun työt pääpiirteittäin oli jo tehty.

Lähteet: Sanomalehti Karjalaisen Kaiku-arkisto, Joensuun kaupungin keskusarkisto, Pielisensuun jakokunnan arkisto ja kaupunginhallituksen ja -valtuuston pöytäkirjat