Ensin tuntui häijyltä, ja kotona sukat pannaan heti kuivumaan – tätä on villasukkakävely

Villasukkajuoksu on kerännyt pikkuhiljaa suosiota harrastuksena, vaikka uudesta ilmiöstä ei sinänsä ole kyse. Sukkalenkillä ei ole pakko kuitenkaan juosta, vaan voi myös kävellä.

Suosituksena on, että lajia harrastettaisiin pienellä pakkasella, jotta lumi ei sula ja kastele sukkia ja kylmetä jalkoja.

Joensuun 4H-yhdistyksen järjestämässä Sukkasafarissa lajia sai kokeilla moottorikelkan painamalla puolen kilometrin mittaisella polulla. Tapahtuma on yksi yhdistyksen 50-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestettävistä tapahtumista, kertoo toiminnanjohtaja Tiina Hintikka.

Polku puikkelehtii Kukkolan hehtaarin kokoisessa puulajipuistossa. Tällä viikolla polulle päästetään olosuhteiden salliessa kilit ja lampaat.

– Tämä tila on hieno alue, jossa voisi järjestää useamminkin tapahtumia.

Tiina Hintikka sanoo, että vaikka osallistujia oli vähänlaisesti, palaute on ollut hyvää.

– Tämä oli hyvä tapahtumakokeilu, ja ensi vuonna voisimme toteuttaa vastaavan yhteistyökumppanin kanssa. Melko pienellä vaivalla saa kuitenkin hyvää mieltä aikaiseksi.

^{Villasukkajuoksu on} siitä hyvä harrastus, että sitä varten ei tarvitse kuin rohkeutta ja muutaman parin villasukkia. Mutta mikä tekee siitä erityistä?

– Se on jännittävää, tuntuu kuin tekisi jotain luvatonta. Ja tietenkin poikkeaa totutuista tavoista, Hintikka sanoo.

– Moni on varmasti kuullut tästä, mutta se jää tekemättä, joten toimme tämän mahdollisuuden tänne puulajipuistoon.

Siskokset Maija-Liisa, 52, Hannele, 56, ja Päivi, 57, ovat ensimmäistä kertaa kokeilemassa lajia.

– Tuntuu kuin jotain olisi unohtunut, kun ei ole kenkiä, Maija-Liisa naurahtaa polun alussa.

Joukko havaitsi, että paikallaan ollessa sukat alkavat kastua, mutta liikkeessä ei tule varpaille kylmä.

^{Paikalle pyrähtäneet} lapset kehuivat, että varpaita ei palele, kun on jopa neljät sukat päällekkäin. Yleisenä ohjeena on laittaa ainakin kahdet villasukat päällekkäin, mutta useampi osallistuja sanoi, että kolmet sukat kannattaa olla.

4H-yhdistyksessä harjoittelijana oleva luokanopettajaopiskelija Jesse Simoinen kokeili myös ensimmäistä kertaa villasukkajuoksua.

– Alkuun tuntui häijyltä, mutta siihen tottui. Ihminen on kuitenkin luotu kulkemaan ilman kenkiä.

– Varmasti toistekin testaan. Futista olen pelannut, joten juokseminen on tuttua.

Muiden kokemuksista rohkaistuneena myös toimittaja itse laittoi villasukat jalkaan ja lähti polulle. Epätasaisella polulla tuntuma oli parempi villasukkasillaan kuin talvisaappaissa.

^{Tapahtumaa oli} järjestämässä myös Oona Kareinen, 17, joka oli palkattu hommaan 4H-yhdistyksen Helppi-sovelluksen kautta.

– Olin apuna sytyttelemässä näitä ulkotulia, että polulla näkee kulkea näin iltasella, Kareinen sanoo.

Hän oli myös ohjaamassa ihmisiä kodalle, jossa oli mahdollisuus makkaranpaistoon.

Kodalla nuotion lämmössä paistui makkara ja keskustelu kävi. Maija-Liisalla oli kolmet villasukat, kun toisilla siskoilla oli kahdet.

– Ei tunnu kylmältä, eikä ole läpi asti märät sukat, on jo vähän kuuma oikeastaan, hän sanoo.

Se on jo selvä, mitä ensimmäisenä tehdään, kun kotiin päästään: sukat pannaan kuivumaan.