Joensuun sopeutuskevät synnytti Otsolassa ajatuksen omatoimisuudesta

Joensuun talouden sopeutuskevät huipentuu kaupunginvaltuuston kesäkuiseen kokoukseen. Uutisointi asiasta herätti Otsolassa ajatuksen, että asukkaat voisivat ryhtyä itse ylläpitämään leikkikenttää, joka on mukana kaupungin säästölistalla.

Samaan aikaan heräsi pohdinta, olisiko leikkikentän vieressä oleva nurmialue muutettavissa niityksi. Toukokuun lopussa Ahmankadun ja Otsonkadun väliin kokoontui joukko asukkaita tarkastelemaan, millaisen niittyalustan nurmialue oikein muodostaa.

– Tyypillisesti tuo on vanha nurmikko, jossa kasvaa sammalta, mistä monet ihmiset eivät tykkää – en ymmärrä miksi – mutta tämmöinen vanha nurmikko on mitä mainioin lähteä pikku hiljaa niityttämään, asiantuntijaksi kutsuttu puutarhuri Yrjö Vähäkallio totesi.

^{Kaupungin on} tarkoitus luopua Otsolan leikkikentän ylläpidosta vuoden 2025 alussa. Kentän lähellä asuva Tuomo Alhojärvi kertoi toukokuisen niittytarkastelun lomassa, että asukkaat voisivat ottaa mahdollisuuksien mukaan vastuuta.

– Tarkoitus on kokeilla uusia juttuja ja pilotoida, miten asukkaat voisivat ottaa leikkikentän huolenpidon kohteeksi. Toivon mukaan tämä leviää laajemmalla, koska eihän leikkipaikkojen ja puistojen lopettamiset ole pelkästään Joensuun kysymys, Alhojärvi pohti.

Otsolasta on olut jo yhteydessä Joensuun kaupunkiin. Kaupungininsinööri Tero Toivanen sanoo, että kaupunki suhtautuu positiivisesti yhteistyötarjouksiin.

– Selvittelemme ensin, miten vastuuasiat hoidetaan, ja sen jälkeen pääsemme neuvottelemaan halukkaiden toimijoiden kanssa. Tavoite on, että tehdään samansisältöiset hoitosopimukset kaikkien kanssa, Toivanen sanoo.

^{Myös niittyajatus} saa kaupungin tuen.

– Otsolalaisten kanssa olemme olleet yhteydessä puhelimitse. Heidän puoleltaan on luvattu aidata alue, ettei kaupungin ruohonleikkaaja vahingossa hurauta niittyä sileäksi. Tämä toimikoon eräänlaisena pilottihankkeena yksityisten kaupungin puistoalueelle perustamasta niitystä, vastaava puutarhuri Jari Huikuri sanoo.

Kaupungilta on pyydettävä lupa, jos sen maille perustettaan niittyjä.

Huikurin mukaan hyvä käytäntö olisi kaupungin kanssa solmittava puistokummisopimus, jossa asukas, yhdistys tai vastaava sitoutuu huolehtimaan tietystä kaupungin viheralueen osasta.

– Näitä on tehty esimerkiksi asujaimiston tekemiin lähimetsien vesakoiden raivauksiin. Tässä yhteydessä tarkastetaan alueen mahdolliset tulevat kaavamuutokset, Huikuri sanoo.

Miten niitty sitten perustetaan?

–  Minun nähdäkseni se voidaan aloittaa vaikka viidentoista minuutin kuluttua yleiskatsauksella. Pitää selvittää, mitä siellä kasvaa tällä hetkellä ja millaiset edellytykset siellä ylipäätään on maaperän, valoisuuden ja olosuhteiden mukaan, Yrjö Vähäkallio vastasi toukokuussa, kun kysymys heitettiin hänelle otsolalaisella pihalla aivan leikkikentän ja nurmialueen vieressä.

– Prosessihan on aika pitkä, käytännössä ihan loppumaton, Vähäkallio muistutti.

– Ei se yhdessä yössä niityksi muutu, vaikka siihen kuinka kylväisi. Jotain aluetta jos ruvetaan hoitamaan niittynä, saattaa mennä useita vuosia, ennen kuin sinne rupeaa suuremmassa määrin ilmestymään haluttuja kukkivia niittykasveja, jotka houkuttelevat hyönteisiä.

^{Katseet suuntautuivat} maahan, kun joukko siirtyi pihasta viereiselle nurmialueelle.

Vähäkallio totesi paikan aurinkoiseksi ja alkoi luetella kasveja, joita hän sammalen joukosta erotti: jonkin verran voikukkaa, mutta myös maahumalaa, siankärsämöä, rönsyleinikkiä...

– Tähän voisi tehdä koelaikkuja ja kylvää valmiita niittykasveja. Nyt alkaa olla jo myöhäistä varsinkin, kun monivuotiset kasvit vaativat kylmäkäsittelyn, mutta ensi syksynä jos kylväisi ja antaisi kasvaa, pari–kolmen–viiden vuoden kuluttua siinä voisi jo kukkia. Nyt en tekisi muuta kuin odottaisin kesäkuun loppuun, mikä on tilanne.