Pomppulaudalta hyppy tankoon, kuperkeikka ja voltti – uskallus ja kehonhallinta kehittyvät Marjalan parkourkerhossa
Oliver Vepsäläinen (vas.), Lenni Autiosuo, Mimosa Autiosuo ja Elias Tuononen ovat päässeet sukeltamaan parkourin saloihin Marjalan koululla pidettävässä kerhossa. Kuva: Marja Mölsä
Seinäponnistus ja roll, tangonalitus ja roll, seinäjuoksu ylöspäin ja vapaaylitys. Ne, jotka harrastavat parkouria, tietävät, miten tällaisen temppuradan tehtävistä suoriudutaan.
Rata rakentui marraskuun puolivälin tietämillä Marjalan koulun liikuntasaliin, kun pian nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi valmistuva Joni Virolainen, 25, ohjasi Marjalan asukasyhdistyksen järjestämää parkourkerhoa. Laji sopii hänen mukaansa kaikenikäisille, mutta perheen pienimmille ja heidän vanhemmilleen se ei ole välttämättä paras mahdollinen laji. Harrastajaltaan se vaatii etenkin kehonhallintaa ja uskallusta.
– Räjähtävästä voimasta, käsien puristusvoimasta ja raajojen voimasta ylipäätään ei myöskään ole haittaa, Virolainen selvittää.
Parkourissa käytetään monia eri lihasryhmiä, joten se on kunnon kasvattamisen kannalta erinomainen laji.
– Oman kehityksen seuraaminen on myös motivoivaa.
Virolainen ihaileekin alakouluikäisiä kerholaisiaan.
– Lapset oppivat hullua vauhtia, kun seuraa kehitystä ensimmäisestä kerhopäivästä lähtien. Itselläni kestää paljon pidempään oppia uusia juttuja. Oppiminen riippuu tietysti myös siitä, miten paljon on motivaatiota ja innostusta.
Parkour ei vaadi harrastajaltaan mitään erityistä. Joni Virolaisen mainitsema innostus kuittaa monta asiaa.
– Kun harjoittelee saliolosuhteissa, näkökenttä muotoutuu löytämään sopivat kohteet ulkona.
Mimosa Autiosuo (vas.) ja Eeli Lievonen aloittivat parkourharrastuksen tänä vuonna. Kuva: Marja Mölsä
Virolainen kertoo esimerkin: hän katseli uimarannalla nuorten ryhmää, joka tuumaili penkin ja roskapöntön vierellä.
– Pian joku otti penkistä pompun ja hyppäsi roskiksen yli. Jos onnistui, sai pisteen. Se on parkouria.
Minne tahansa ei kuitenkaan kannata mennä kokeilemaan taitojaan.
– Jos tekee tätä kaupungilla, on syytä katsella ja kysellä, voiko paikkaa käyttää, ettei tule ongelmia. Ja jos vaikka kauppakeskuksessa kaiteiden yli hyppii, tulevat vartijat aika nopeasti paikalle, Virolainen tietää.
Parkour mielletäänkin usein kaupunkilajiksi. Sitä se ei ole.
– Sitä voi harrastaa vaikka metsässä. Ottaa puista pomppua ja sen perään hyvään alamäkeen alastulorolli tai liukuminen. Laji on todella muuntautumiskykyinen.
Toisin sanoen lajia voi harrastaa missä ja milloin vain.
– Koko maailma on leikkikenttäsi. Mielikuvituksellisuus palkitaan eri kohteiden löytämisellä.
Tapaturmiakin sattuu.
– Kannattaa miettiä ja testata, mitkä ovat omat rajat. Kun tuntee ne, voi kokeilla tekniikoita turvallisessa ympäristössä. Uhkarohkealle tekijälle tämä on tapaturma-altis laji, mutta kerhoissa selvitään yleensä mustelmilla ja naarmuilla. Vain pari kertaa on tullut pientä murtumaa vuosien aikana.
Virolainen ohjaa kerhoja Marjalan lisäksi Pataluodon, Karhunmäen ja Pyhäselän kouluilla. Viimeksi mainittu ryhmä on suunnattu hammaslahtelaisille.
– Lisäksi käyn ohjaamassa liikuntaa leireillä ja liikuntatunneilla. Usein lajiksi halutaan juuri parkour.
Virolainen tekee työtään Harrastamisen Suomen mallit -organisaation kautta pienyrittäjänä.
– Minulla on sopimus kerhoista Joensuun kaupungin kanssa. Marjala on poikkeus, täällä järjestäjänä on asukasyhdistys. Olemme tehneet yhteistyötä jo pari–kolme vuotta.
Joni Virolainen (vas.) tsemppasi Lenni Autiosuota, Mimosa Autiosuota, Eeli Lievosta ja Oliver Vepsäläistä kuperkeikkojen ja volttien tekemisessä. Kuva: Marja Mölsä
Lajin saloihin hän on perehtynyt muun muassa kaksipäiväisellä kurssilla ja lajivideoita katsellen.
– Parhaiten oppii testailujen ja kokeilujen kautta, itsekin lajin alakouluikäisenä aloittanut Virolainen paljastaa.
Marjalassa parkourkerho järjestetään keskiviikkoiltaisin kahtena peräkkäisenä tuntina.
Eeli Lievonen, 6, aloitti kerhossa tänä vuonna.
– Parasta on ihan kaikki, mitä täällä tehdään. Joskus teen näitä juttuja kotona ja ulkonakin, parkourin lisäksi jääkiekkoa ja pesäpalloa harrastava eskarilainen kertoo.
7-vuotias Oliver Vepsäläinen tuli kerhoon viime vuonna. Hänestä parkourtemput ovat kivoja.
– Se kun pomppulaudalta hypätään tankoon ja sitten on vielä este, jonka välistä pitää hypätä. Se on paras. Tykkään tehdä myös rolleja, kuperkeikkoja ja voltteja patjalla.
8-vuotias Mimosa Autiosuo halusi kerhoon isoveljensä innoittamana.
– Hän sanoi, että täällä olisi kivaa, ja täällä oli. Meillä on hyvä yhteistyö, ja koko tunnin ajan tehdään kaikkea kivaa. Olen oppinut paljon.
Liikunnallisen harrastuksen vastapainona Autiosuo harrastaa laulua.
– Olen kuorossa, hän hymyilee.
Elias Tuononen, 8, aloitti kerhossa jo viime vuonna.
– Alkulämpät ovat minusta parhaat, ja siinä kun pääsee vauhtiin, niin kaikki on kivaa, myös sählyä ja judoa harrastava poika kertoo.