Liperin Lavatanssijat: Tanssi antaa luvan koskettaa

– Huhhuh.

Pentti Louhelaisen suusta pääsee spontaani henkäisy kysymykselle, kuinka suurta joukkoa liperiläisiä Liperin Lavatanssijat on olemassaolonsa aikana liikuttanut. Seuran puheenjohtaja Pirjo Kettunen sekä Vesa Inkinen ja Päivi Inkinen alkavat hakea vastausta menneistä tapahtumista.

Kun seura perustettiin vuonna 2004, ensimmäiselle kurssille odotettiin 50:ttä ihmistä ja paikalle tuli 70. Luovin salissa kun oli tangokurssi, paikalle tuli 144 tanssinhaluista.

Huhtikuussa 20-vuotisjuhliaan viettävän seuran ansiot on tunnustettu. Pohjois-Karjalan Urheilugaalassa Lilat ry palkittiin vuoden 2023 liikuttajana Liperissä.

– Tänään kun juttelin kunnanjohtaja Hannele Mikkasen kanssa, hän muisti taas kiitellä meitä siitä, miten isolla alalla meidät Suomessa tunnetaan, Kettunen sanoo.

^{Liperin Lavatanssijat} on järjestänyt aktiivisesti kilpailuja, SM-tasoisiakin, ja kotikunnassaan seura tunnetaan muustakin toiminnasta kuin tanssista. Se on mukana muun muassa talkoilemassa kunnan ja muiden yhdistysten järjestämissä tapahtumissa.

– Meillä on järjestyksenvalvojia ja liikenteenohjaajia, ja kahvitusten järjestämiseen riittää keittiöpuolen osaamista, Kettunen luettelee.

Suurin merkitys on luonnollisesti perustoiminnassa, saleilla pyörivissä tanssikursseissa. Parhaimmillaan seuran jäsenmäärä on ollut yli 200:n, tällä hetkellä jäsenkorttinsa lunastaneita on noin 180.

Nuorimmat kurssilaiset ovat 20–30-vuotiaita, vanhin 85-vuotias.

^{Mikä sitten} vetää ihmisiä lavatanssien pariin? Hyvää liikuntaahan se on, ja sosiaalinen puoli on tärkeää.

– Meillä käy myös yksinäisiä ihmisiä, ja kyllä siellä on tullut ihan parejakin. Lukematon määrä on löytänyt itselleen kaverin tanssin tiimellyksessä, Pirjo Kettunen kertoo.

– Lähellä oleminen on tosiaan tärkeää, mutta ei tanssiminen välttämättä johda muuhun kuin hyvään oloon puolin ja toisin. Ei siinä tarvitse ruveta pariutumaan heti, Pentti Louhelainen naurahtaa.

– Ei heti, voi se tapahtua toisenkin tanssin jälkeen, Päivi Inkinen heittää.

– Myö aina vaihdetaan pareja ja kuulutetaan, että vaihto, että ette ehdi rakastua, Kettunen jatkaa.

Kettunen puhuu paljon läheisyyden tärkeydestä – siitä, että tanssiessa saa luvan kanssa koskettaa toista.

^Muistillekin tanssi on erinomainen laji.

– Kansainväliset senioritanssit -ryhmästämme olen infonnut, että nimestään huolimatta se ei ole mikään kuudenkympin ja kuoleman välissä -ryhmä, vaan saa siihen nuoremmatkin osallistua. Siinä toistellaan kuviosarjoja, joita laitetaan menemään kerta toisensa jälkeen, Kettunen kertoo.

– Joskus olen testannut sitä kautemme lopettajaisissa opettamalla jonkin tanssin ja ilmoittanut vasta jälkeen päin, että se oli senioritanssi. Porukka oli ihan pihalla. Eiväthän ne nuoremmat uskalla tulla, kun ne pelkäävät, että eivät muista kuvioita.

Vesa Inkinen huomauttaa, että tanssin lisäksi mieleen ei tule toista liikuntalajia, jossa kahden ihmisen on pystyttävä kiikkumaan synkrossa, saamaan liike yhtäaikaiseksi. Pirjo Kettunen jatkaa, että sitten pitää saada vielä muut parit tekemään se sama juttu samaan aikaan.

Mutta eikö tuosta tule paineita? Miten uskaltaa omista taidoistaan epävarma tulla aloittamaan harrastusta?

– Minulta meni kaksi vuotta siihen, että en meinannut päästä kävelyvaiheesta eteenpäin. Pitää vain jaksaa toistaa niitä askeleita, tunnustaa Vesa Inkinen, josta sittemmin osallistui kilpailuihin yltämällä parhaimmillaan SM-mitaleille. Tanssinohjaajakoulutukseenkin hän meni ja opastaa nyt uusia ihmisiä lajitaitoihin.

Pirjo Kettunen kertoo ihmisestä, joka tuli mukaan viime syksynä ja tuskaili, että ei ole oppinut oikein mitään.

– Eilen hän sanoi, että nyt hän rupeaa pikkuisen tajuamaan ja saamaan kiinni askeleista. Ei se ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla aukea, jos ei ole tanssinut koskaan aikaisemmin. Toisilla se taas kyllä aukeaa.

^{20-vuotisjuhlat} ovat Penttilä-salissa sunnuntaina 28. huhtikuuta.

– Kahvituksen lisäksi meillä on siellä ohjelmaa. On tanssia ja tanssinäytelmää, puheenjohtaja Kettunen paljastaa.

Tanssi ja näytelmä, niistä sanoista päästään kysymykseen, onko lilalaisia pyydetty mukaan kesäteatteriin tai muihin esiintymisiin, joihin kaivataan tanssin osaajia.

Pirjo Kettunen vastaa, että pienimuotoisesti on esiinnytty, ja nelikko alkaa muistella, missä kaikessa onkaan oltu mukana:

– Ettäkös työ käyneet Maritassa...

– Se oli tämän kuoron kanssa.

– Sitten joskus aikojen alussahan oli se tangojuttu, oltiin mukana tanssimassa Penttilä-salissa.

– Ja sitten Kiteellä, missä myö käytiin...

Pirjo Kettunen arvelee, että on seurassa muutamia, joilla olisi vetoa esiintymiseenkin, mutta kaikilla ei aina ole paria, joka lähtisi mukaan.