Puhoksesta voi löytää Arppen hengen ja myllyn toimiston vanhan viinapullon

Puhos alkaa, kun Joensuusta tulija kääntyy Kuutostieltä kohti Savonlinnaa. Siinähän ne sitten pian ovat, Arppen lehtikuuset. Niiden tuntumassa on Kalevalan riemuvuonna 1933 pystytetty Runonlaulajan kivi, jonka teksti on lähes sadassa vuodessa niin haalistunut, että runonlaulajan nimi on pakko selvittää googlaamalla: Antti Toivanen (1831–1903).

Pikku-Antti on hyvinkin ehtinyt nähdä, kuinka lehtikuuset pieninä taimina alkoivat kasvaa kohti nykyistä korkeuttaan.

– Nils Ludvig Arppen mielestä sahanomistajien ja puuta myyvien kruununtilallisten olisi pitänyt korvata hakkuut istutuksilla. Itse hän perusti 1840-luvulla Puhokseen lehtikuusikon. Lehtikuusta oli tarkoitus käyttää myös laivanrakennuspuuksi, kertoo teksti Vanhassa Puhoksessa olevassa kyltissä.

Ilmarinen, Arppen rakennuttama Suomen ensimmäinen höyrylaiva, laskettiin vesille Puhoksessa vuonna 1833. Arppella oli pitkän tähtäyksen suunnitelmansa laivanrakennuksesta, mutta lehtikuuset saivat jatkaa rauhassa kasvamistaan, kun teollisuusmies kuoli vuonna 1861.

^{Kuolla ehti} myös joensuulainen kauppaneuvos Antti Juhana Mustonen (1810–1877), ennen kuin hänen Puhoksen suunnalle tekemänsä suunnitelmat ehtivät toteutua alkua pitemmälle. Karjalan Pyhäjärvestä oli tarkoitus rakentaa Oriveteen vievä kanava, jolla sahatavara olisi liikkunut.

– Mustonen ehti rakennuttaa kanavaansa 400 metriä, mutta sitten kuolo korjasi ja työrukkaset taisivat pudota työntekijöiltä, tai mitkä syyt nyt olivatkaan siihen, että työt jäivät kesken, Puhoksen kehittämisyhdistyksen puheenjohtaja Kaisu Leinonen pohtii kesän 2024 alussa.

Leikimme Leinosen kanssa hetken vaihtoehtoisella todellisuudella: miltähän Puhoksessa näyttäisi nyt, jos Mustosen kaivuutyö olisi saanut jatkua. Vielä nytkin jäljet näkyvät maastossa kohdassa, jonne pääsee pitkin Puhosvirran luontoreittiä, joka alkaa kantatien sivusta ison männyn luota.

Leinosen haastatteluilla on ollut kysyntää sen jälkeen, kun Suomen Kylät ry valitsi Puhoksen Vuoden 2024 kyläksi koko Suomessa. Pari viime kesää ovat olleet vilkkaita, ja tämän kevään myönteisen uutisoinnin odotetaan tuovan lisää vieraita, jotka haluavat tutustua kylän tarjontaan.

– Aika paljon olemme korostaneet markkinoinnissa ja viestinnässä tätä Vanhan Puhoksen matkailualuetta. Tänne on helppo tulla, Kuutostietä ja tuota kantatietä pitkin menee tuhansia autoja päivässä, Leinonen huomauttaa.

– Historiasta poimimme ideoita ja pidämme markkinoinnissa historiaa mukana, mutta emme me halua pelkästään sitä.

^{Vanhassa Puhoksessa} on muun muassa suosittu uimaranta, jossa siinäkin näkyy historian kosketus. Alueella on vanhasta sepänpajasta jäänteet, jotka ruokkivat mielikuvitusta. Haastatteluhetkellä vesi on korkealla, ja jos kahlaamaan uskaltautuu, selän puolelta näkee luolamaisen aukon, joka vie pajan raunioihin.

Piristysruiskeen Puhos sai juhannuksena 2022, kun Minna Kaasalainen avasi vanhalle myllylle Myllyravintola Wanhan Puhoksen.

– Ravintola aukesi ja porukkaa alkoi tulla, ja meillä oli juhannuskokko, ja sitten minä ajoin kotoa tänne pyörällä ja katsoin, että miten täällä on piha täynnä autoja ja ihan älyttömästi ihmisvirtaa, Kaisu Leinonen kuvaillee.

Karjalan Heilin vierailun aikaa kesän 2024 avaus oli vasta edessä seuraavana lauantaina. Katri Airanen laittoi terassia kuntoon ja kertoi työskentelevänsä välillä ravintolassa ja tekevänsä välillä jäätelöä Koivikon kartanossa. Ugur Altinbas sanoi olevansa ravintolassa niin vastaavana kuin järjestyksenvalvojanakin ja johdatti vieraat sisälle myllyyn.

– Tänä vuonna tänne laitetaan lisää pöytiä ravintolalle, Altinbas esittelee ja johdattaa vielä peremmälle.

– Tämä on vanha toimisto. Siinä on pöytä ja khihihii, saa katsoa ihan vapaasti, mies kihertää kuin Tuntemattoman Sotilaan Vanhala. Vieras tajuaa, että kun pöytälaatikon avaa, sieltä paljastuu vanha viinapullo.

– Kato päivämäärää, vuosi! Se on 1974.

Kirkasta nestettäkin näkyy yhä olevan pohjalla. Ei kai vain...

– Vettä se vain on, Altinbas naurahtaa.

^{Myllyssä riittää} kerroksia, ja ylhäällä vanhat koneet ovat paikoillaan. Täällä jauhettiin vuoteen 2018 saakka, kertoo pihan opastaulu. Sisällä voi yhä tuntea tuoksun, joka viestii joskus jauhetusta viljasta.

– Kato, meillä on hiiriäkin, Altinbas viittaa ikkunalaudalle asetettuihin päiväkotilaisten kivisiin askarteluihin. Kylällä on myös oma koulu ja jopa kirjasto, joka on avoinna kahtena päivänä viikossa.

Ulkona Kaisu Leinonen kertoo, että valitettavasti Puhoksen kartano on jossain vaiheessa purettu, mutta alueen nimistössä sitä halutaan muistaa. Menemme Puhoskartanon leikkikentän ohi ja ylitämme Puhoksen kanavan Arppen siltaa pitkin kohti paikkaa, jossa kerran oli Vanha Hovi, se alkuperäinen kartano (noin 1800–1860), kertoo opastaulu).

– Kivijalka, neljäkymmentä metriä kertaa viisitoista, siinä näkyy edelleen, Leinonen kertoo.

Alkukesä tuoksuu, ja toteamme, että luonnon ja historian yhdistelmä tarjoaa oivan kohteen päiväretkelle. Leinonen näyttää höyrylaiva Ilmarisen muistomerkin ja johdattaa kukkulan yli vanhan kellarin ovelle.

– Tästä mennään johonkin mystiseen. Me sanomme sitä viinikellariksi, vaikka ei siellä viiniä ole.

Kuvaaja Jumppanen harmittelee jättäneensä salama pois matkasta, koska meidän piti olla pelkässä päivänvalossa. Kännykällä onneksi saa kelvollisen kuvan. Kaisu Leinonen paljastaa, että marraskuisessa Puhoksen valot -tapahtumassa tämäkin kellari valaistaan.

Viime marraskuussa kuulemma myös Nils Ludvig Arppen vaimot käyskentelivät alueella valohahmoina.