Oppilaiden huono kunto huolestuttaa opettajia – "Kädet eivät jaksa mitään, ja keskivartalo valuu pahasti kyyryyn"

Lasten liikkuminen vähenee koko ajan. Toki paljon liikkuvia lapsia on edelleen, mutta hyvin paljon on myös heitä, jotka eivät liiku lainkaan. Uudenkarheassa Karsikon koulussa luokanopettajana toimiva Tomi Surakka, 51, sanoo asian olevan jatkuva puheenaihe opettajanhuoneessa.

Hän toteaa, että poliittisten päättäjien olisi pitänyt herätä jo vuosia sitten. Liikuntaa tulee ajatella muutenkin kuin oppiaineena.

– Päättäjät, kuten kaikki muutkaan, eivät ymmärrä, että liikunta ja kohtuullinen kunto ovat perusta kaikelle muullekin elämässä.

Liikunnasta pidetään oppiaineena, mutta moni lapsi on huolestuttavasti vieraantunut omasta kehostaan.

– Tänäkin syksynä olen kuullut oppilaalta, että oksettaa. Syy on se, että hän hengästyy. Hän ei ole kokenut aiemmin samaa, Surakka pyörittää päätään.

Oppilas on myös sanonut, että sydän lyö oudosti, kun hän hengästyy ja syke nousee. Kommentti johtuu siitä, että omaa kehoa ei tunneta.

– Kaksi oppituntia liikuntaa viikossa on aivan liian vähän. Oman keksimisen rajoissa voi toki opettaja kehitellä lisää muiden aiheiden lomaan.

Surakan mukaan on yhä enemmän lapsia, joiden aika menee konsolipelien ja puhelimien kanssa. Ainoa liikunta tulee koulussa.

– Eikä vanhempien pidä sortua kuljettamaan lapsia joka paikkaan autolla. Siihen tottuu, Surakka harmittelee.

^{Surakka arvelee} alakoulun oppilaista vain noin 10 prosentin olevan hyväkuntoisia. Iso notkahdus tuli kymmenisen vuotta sitten.

– Kädet eivät jaksa mitään, ja keskivartalo valuu päivän mittaan pahasti kyyryyn istuma-asennossa. Luullaan, että jos käy kaksi kertaa viikossa palloilu-treeneissä, se riittää liikuntatarpeeseen ja kunnon ylläpitämiseen.

Surakka heittää kouluille ja päättäjille 25 vuoden kokemuksellaan radikaalin ehdotuksen.

– Kokeillaan muutamana päivänä viikossa puolen tunnin aamunavausta ulkona kävellen. Se auttaisi keskittymään paremmin ja työrauhakin varmasti paranisi.

– Mikä hoitaa paremmin päänkin terveyttä kuin ulkoilma? Siitäkin näyttävät lapset vähitellen vieraantuvan. Suut ovat mutrussa, kun kerron, että seuraavalla liikuntatunnilla ollaan ulkona, Surakka toteaa.

Suksia ja luistimiakaan ei enää ole omina kuin kahdella kolmasosalla. Onneksi usealla koululla on lainavälineitä.

– Intoa oppilailla on silloin, kun pelataan pienpelejä pienin joukkuein. On paljon vähemmän seisoskelijoita ja useampi pääsee osallistumaan.

Syysloman jälkeen otettiin Karsikossa käyttöön pitkä viikoittainen sisäliikuntavälitunti.

– Voi sitä liikunnan riemua! Kyllä oppilaat isossa kuvassa ovat pääosin hyvin innokkaita liikkumaan, Surakka iloitsee.

Ikisuosikkina Karsikossa on kaupunkisodan ja palloryöstön yhdistelmä pehmeillä palloilla liikuntasalissa. Toki esiin tulee se, että nykyään oppilaat eivät osaa heittää palloa oikein.

^{Riveriassa liikunnan} ja terveystiedon lehtorina toimiva Mia Palviainen, 43, on todennut konkreettisesti, millä liikuntavalmiuksilla toiselle asteelle tullaan.

– Ammatillinen opiskelija näyttäytyy minulle henkilönä, jolla fyysisen kunnon osa-alueet ovat heikohkot. Yksi vatsalihasliike tai punnerrus voi olla ylivoimainen. Hyvä kunto on aika vieras käsite.

Palviaista harmittaa, että edes oman, tulevan työn vaatimuksia ei ymmärretä. Moni lähtee huonossa kunnossa työelämään.

– Esimerkiksi rakennusalalla on vaikea työskennellä, jos hirsiä ei jaksa nostella ja silmä-käsikoordinaatio on heikkoa.

Monet ammattiopettajat ovat viestittäneet Palviaiselle, että työssäoppimisen päivän kestoa on pitänyt lyhentää kuuteen tuntiin. Opiskelija ei vain jaksa.

Perustutkintolaisella on koulutuksen aikana kaksi opintopistettä eli 32 tuntia työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitoa. Se suoritetaan ensimmäisenä opiskeluvuonna.

– Valinnainen kolme opintopistettä kiinnostaa niitä, jotka ovat muutenkin aktiivisia. Pitäisi palata vanhaan eli kaksi tuntia viikossa kaikille. Säännöllisyys voisi pelastaa jotain, Palviainen arvioi.

– Nuori haluaa liikkua. Tuntimäärä vain tulee vastaan, kun eri lajeihin tutustutaan. On tärkeää löytää ja kannustaa liikuntamuotoihin, jotka olisivat nuorelle mieleisiä myös tulevaisuudessa.

^{Peruskoulun jälkeen} nuorten vastuu lisääntyy paljon.

– Peruskoulun jälkeen pitäisi olla kaikessa itseohjautuva. Monelle nuorelle se on liian iso hyppäys. Siinä mielessä ammatillisella puolella on hyvä tilanne, että voimme suunnitella sisällöt opiskelijoiden kanssa yhdessä jopa yksilöllisen kiinnostuksen mukaan. Käytämme Joensuussa Peltolan liikuntasalin ja Joensuun areenan lisäksi muitakin palveluntarjoajia.

Mia Palviainen työskenteli viime lukuvuonna Rantakylän normaalikoulussa viransijaisena. Kokemus toi kuitenkin lopulta takaisin.

– Minua kiinnostaa paljon myös opiskelijoiden motivaation parantaminen ja urheiluakatemian toimintamallin kehittäminen ammatillisella sektorilla. Työni on Riveriassa hiukan monipuolisempaa, Palviainen sanoo.

^{Koululiikunnan} mahdollisuude^t vaihtelevat paljon koulun asuinalueesta ja iästä riippuen. Tämän vahvistaa Karhumäen koulussa luokanopettajana toimiva Heli Sillanpää, 52.

– Tämä on uusi asuinalue, jossa lapset ja perheet ovat aktiivisia. Se mahdollistaa aina enemmän, ei olla tyypillisessä kouluympäristössä, Sillanpää aloittaa.

Koululaisten nykyliikkumisessa on tapahtunut myös positiivisia asioita.

– 10 vuoden aikana ovat lasten vapaa-aikaan tulleet erilaiset temppuilut tramppojen ja skeittilautojen myötä. Telinevoimistelussakin kokeillaan paljon aiempaa rohkeammin, jopa käsillä kävelyä.

Uudessa koulussa opettamista Sillanpää pitää entistä mukavampana, kun oppilaat ovat innolla mukana.

–  Yleinen passiivisuus on kuitenkin lisääntynyt, mutta meidän koulumme alueella lapset harrastavat paljon. Liikkuminen on usealle luonnollista. Fyysinen kunto on kyllä romahtanut koko ajan siitä huolimatta.

Kehonhallintaan pitäisi panostaa jo alaluokilla, koska se on kaiken liikkumisen lähtökohta, Heli Sillanpää sanoo.

– Lihaskunnon luonti alaluokkalaisillekin oman kehon liikkeillä olisi tärkeää, 26 vuotta opettajana toiminut Sillanpää painottaa.

Tuntimääriä hän pitää omassa koulussaan jopa hyvinä.

– Luokilla nelosesta kutoseen on valinnaisia kursseja, joilla saa viisikin viikkotuntia täyteen. Toki niitä eivät ota ne, jotka tarvitsisivat.

^{Lasten innokkuus} aamuiseen tekemiseen saa myös kiitosta. Aamuisin kehoa ja aivoja herätellään monesti erilaisilla liikkeillä hymyssä suin.

– Vanhemmuudessa on haasteena nyt ruutuajan rajoittaminen. Yhteiskunnan kannalta on turmioksi laitteiden käytön ihannointi.

Sillanpää on erityisen hyvällä mielellä, kun lapsi oppii tekemään jotain, mitä on jopa pelännyt.

– Ajatukseni on, että koulussa pitää lasten saada liikunnasta positiivinen kokemus. Vaikeammatkin asiat kehittävät. Olen liikunta-aktiivi, mutta yritän muistaa, että on paljon lapsia, joita liikunta ahdistaa ja pelottaa. Heidän onnistumisiaan on ilo seurata esimerkiksi luistelutaidon kehittyessä.

Sillanpää painottaa, että kaikkien lasten ei tarvitse suinkaan olla mukana urheiluseuroissa, perheinäkin voi harrastaa. Hyötyliikunta on äärettömän hyvä yhteinen harrastus.

Tiivistettynä koululiikunnan nykytilasta voidaan vetää karkea johtopäätös: yhteiskunnassamme piilee pommi. Onko perustyön tekijöitä enää vuosien päästä?