Eläinsuojelulla on Joensuussa yli satavuotinen historia – Taina Vänskä on yksi nykypäivän aktiiveista
Karsikon lemmikkihotellin yrittäjä Taina Vänskä ja uutta kotia tähyävä kahdeksan kuukauden ikäinen Pepi-koira. Kuva: Petteri Puhakka
Kukaan ei halua olla koditon tai unohdettu, eivät myöskään ihmisten seurassa elävät lemmikit. Karsikon lemmikkihotellin yhteydessä toimiva löytöeläinpalvelu mahdollistaa sen, että jokaiselle kadonneelle ja sittemmin löydetylle lemmikille tai muutoin kodittomaksi jääneelle eläimelle annetaan turvaa ja etsitään uusi rakastava koti.
Eläinsuojelun järjestäytyneellä toiminnalla on Joensuussa pitkä 124-vuotinen historia, sillä Joensuun eläinsuojeluyhdistys – alun perin Joensuun eläinsuojelusyhdistys – perustettiin vuonna 1899.
Alkuaikoina yhdistyksen tarkoituksena oli omalla toiminnallaan ja viranomaisten avulla estää kaikenlainen eläinrääkkäys, levittää eläinsuojeluaatetta sekä herättää rakkautta kaikkiin eläimiin, varsinkin kotieläimiin. Vuonna 1948 eläinsuojeluyhdistyksen toimialue laajeni koskemaan koko Pohjois-Karjalaa.
Joensuussa eläinsuojeluyhdistyksen perustamiseen vaikutti suuresti paikkakunnalla eläinsuojelusta esitelmöinyt Kuoreveden kansakoulunopettajatar Amanda Sjöblom. Eläinten elämän kunnioitus rakentui Rymättylässä vuonna 1858 syntyneelle Sjöblomille lapsuudenkodin ja varsinkin äidin antaman esimerkin kautta. Kun Sjöblom oli joskus myöhemmin nähnyt laihan hevosen, jota sen omistaja piiskasi, asia jäi hänen mieleensä moneksi päiväksi. Hän päätti omistautua eläinten hyvinvoinnille.
Sjöblomista tuli antaumuksellinen eläinten oikeuksien puolestapuhuja ja ympäri Suomea kiertelevä esitelmöitsijä. Omien sanojensa mukaan hän halusi tulla mykkien luontokappaleiden asianajajaksi. Pyrkimys oli tuoda sanoin ja teoin julki, kuinka eläimillä on oikeus saada hyvää kohtelua, hoitoa ja ystävällisiä sanoja.
Heräsin eläinsuojeluasioihin, kun näin televisio-ohjelman, jossa kodittomat lemmikit etsivät uutta kotia.Taina Vänskä
Nykyaikana, yli 120 vuotta myöhemmin, kotipiirin eläimet, varsinkin kaupunkialueella, ovat usein niin sanottujen tuotanto- ja hyötyeläinten sijasta enemmänkin lemmikkejä ja perheenjäseniä. Eläinten suojelun periaatteiden suhteen asiat eivät ole silti juurikaan muuttuneet. Eläimillä on edelleenkin oikeus saada hyvää kohtelua ja elää arvokkaasti.
Eläinsuojelun organisoitua toimintaa harjoittaa tämän päivän Joensuussa muun muassa Karsikon lemmikkihotellin nykyinen yrittäjä Taina Vänskä.
– Muutin vuonna 1996 Sveitsiin instrumenttihoitajaksi. Elämä keskisessä Euroopassa johti kuitenkin eri suuntaan. Heräsin eläinsuojeluasioihin, kun näin televisio-ohjelman, jossa kodittomat lemmikit etsivät uutta kotia. Asiat johtivat toiseen, ja aloin toimia konkreettisesti.
Vuonna 2008 hän otti ensimmäisen kotia kaipaavan rescue-koiran. Italialainen Berry sai nimekseen Rasmus. Se oli noin 4-vuotias saksanpaimenkoira, jota oli pidetty ketjussa ja joka pelkäsi miehiä.
– Yhdistystoiminta tuli tärkeäksi. Olin mukana perustamassa eläinsuojeluyhdistystä OSMO – die Vergessenen (unohdetut). Suoritin myös eläintenhoitajakoulutuksen. Lopulta palasin Joensuuhun vuonna 2019 ja aloitin Karsikossa lemmikkihotellin yrittäjänä.
Lemmikkihotellissa asiakkaiden lemmikkieläimet saavat hoitoa esimerkiksi omistajien tilapäisten matkojen, työpäivän tai juhlien aikana. Harvempi tietää, että lemmikkihotellissa on myös löytöeläinpalvelu.
– Kadonneita tai muutoin irralleen päätyneitä lemmikkejä on jatkuvasti. Monet pääsevät nopeasti takaisin kotiin puskaradion ja somen kautta. Joskus näin ei käy, ja eläin voi päätyä meille. Etenkin löytökoirien omistajat löytyvät yleensä nopeasti, mutta kissojen omistajien kohdalla on toisin.
Jos lemmikin omistajaa ei löydy tai hän ei nouda kadonnutta eläintä, kaupungilla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin.Taina Vänskä
Lain mukaan talteen otettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan. Kaupunki vuokraa lemmikkihotellin rakennusta yrittäjälle, josta Siun sote vuokraa ja maksaa löytöeläinpaikat. Löytöeläintoiminta kuuluu ympäristöterveydenhuollolle, ja valvontaeläinlääkärit huolehtivat toiminnasta.
– Jos lemmikin omistajaa ei löydy tai hän ei nouda kadonnutta eläintä, kaupungilla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kaupungilla on myös oikeus periä eläimen tiedetyltä omistajalta tai haltijalta korvaus aiheutuneista kustannuksista.
Vänskä painottaa, että koditta yllättävän syyn vuoksi jääneiden lemmikkien ja minkä tahansa löytöeläimen elämä on arvokas.
– Emme lopeta koditta jääneitä eläimiä vaan etsimme niille uuden kodin. Tähän mennessä kaikille on löytynyt sellainen. Esittelemme uuden kodin etsijöitä muun muassa vuonna 2020 perustetun Löytöeläimet ry:n verkkosivuilla. Haluamme arvostaa eläinten ainutkertaista elämää.
Vänskän mukaan suunnitelmissa on uusi, nykyistä isompi hotelli, jonne myös Löytöeläimet ry saisi omat tilat. Sitä kautta syntyisi muun muassa nykyistä parempi turvapaikka kissoille.
Sijaiskoti voi olla alku kotia kaipaavalle eläimelle, mutta sen jälkeen tavoitteena on lopullinen pysyvä koti. Sijaiskodissa vapaaehtoinen kotia tarjoava henkilö antaa lemmikille hoivaa ja turvaa siihen asti, kunnes lopullinen koti löytyy.
– Löytöeläimet ry:llä on lupa kerätä varoja muun muassa löytöeläinten eläinlääkärikustannuksiin. Otamme kiitollisina vastaan rahallisia lahjoituksia sekä eläinruokia ja -tarvikkeita. Jokainen yhdistyksen toimintaa tukeva lahjoitus auttaa löydettyjen ja kotia vailla olevien eläinten asiaa.
Löytöeläinten tai muutoin koditta jääneiden eläinten parissa työskentelevät ovat omistautuvia. Useat heistä tekevät monenlaista eläinten elämää kunnioittavaa vapaaehtoistyötä omista kustannuksista välittämättä.
Joensuussa järjestäytyneen eläinsuojelutoiminnan kipinän 124 vuotta sitten sytyttänyt Amanda Sjöblom olisi varmasti näiden ihmisten työstä hyvin ylpeä.
Lähteet: Taina Vänskä, Kansallisarkisto ja -kirjasto