Musiikki ja iltasadut ihastuttivat viinibaarin ompeluseurassa

Kirjailija Kaisa Happonen, miltä tuntui olla yhtäkkiä viinibaarissa lukemassa iltasatuja aikuisille?

– Tämä oli aivan ihanaa. Minähän en aluksi tiennyt ihan tarkkaan, mitä täällä on, tulin tänne vain Clairen kutsumana.

Happonen on kontiolahtelaislähtöinen kirjailija, jonka Mur-karhusta kertovia tarinoita on käännetty 20 kielelle. Claire taas on Joensuun kaupunginorkesterin sellisti Claire Lacey, joka innostui saatuaan kutsun Rougessa tiistaisin kokoontuvaan ompeluseuraan.

Sitten alkoi tapahtua asioita niin ripeästi, että ompeluseuralaiset itsekään eivät tienneet, mitä heidän illassaan tulee itsenäisyyspäivän aattona tapahtumaan.

^{Tapahtui semmoista,} että kaupunginorkesterin jousisoittajat Miina Järvi ja Piotr Sobczak musisoivat ja Happonen luki iltasatuja kaksi vuotta sitten ilmestyneestä kirjastaan Mur ja metsän ilta, jonka on kuvittanut muiden Mur-kirjojen tapaan Anne Vasko.

Tampereella asuva Happonen kertoi, että tuntuu ihanalta olla lukemassa satuja nimenomaan Joensuussa ja tuntea kotiseutuylpeyttä, kun pikkuinen karhu on lähtenyt pidemmällekin reissulle. Puolassa Murista pidetään niin paljon, että kaikki sarjassa tähän asti ilmestyneet kirjat on käännetty puolaksi.

– Luulen, että ensimmäisen kirjan kohdalla lukijoita on puhutellut pienen karhun rohkeus ja jopa vallattomuus, kun hän tekee asioita toisin kuin häneltä odotetaan, Happonen sanoi esiintymisensä jälkeen Karjalan Heilin haastattelussa.

– Näissä tarinoissa on ehkä laaja samaistumispinta. Niissä ei pyritä antamaan valmiita vastauksia, vaan toivon, että ne herättävät kysymyksiä, jotka tuntuvat tutuilta ja tulkinnat syntyvät kunkin omassa päässä.

^{Mur-kirjoissa näkyy,} että luonto ja sen monimuotoisuus ovat Happoselle tärkeitä teemoja.

Kirjailija myöntää olevansa huolestunut lajien katoamisesta. Synkkyyttä hänen tarinoissaan ei kuitenkaan ole, vaikka Rougessa luetussa sadussa tuleekin lopulta hetki, jolloin piisami ei enää jättänytkään vanaansa lammen pintaan.

Piisamitarinassa Happosen sanat ja Vaskon kuvat vievät erityisellä tavalla omaan tunnelmaansa, jota on vaikea kuvailla sanoin. Jotain kaunista ja haikeaa tunsi ainakin Heilin toimittaja silmäillessään sivuja kirjasta, jonka Happonen luovutti haastattelun jälkeen.

– Luontomme kohtalo ja siihen kytkeytynyt toivo rakentuu mielessäni nimenomaan inhimillisessä ymmärryksessä ja sen lisääntymisessä, empatiassa, Happonen sanoo.

Happosen luontosuhde alkoi kehittyä jo lapsuudessa Kontiolahdella.

– Leikimme ystävieni kanssa paljon metsässä, kun olimme pieniä. Se oli mahdollista, koska talomme lähellä oli metsäpaikkoja, joihin voi vaikka kadota. Se tuntui seikkailulta, vaikka fyysisesti se ei ollutkaan hirveän kaukana kodista, Happonen muistelee.

– Aika paljon kävimme myös linturetkillä, ja Patvinsuolla on köpötelty pitkospuita pitkin ja oltu onnellisia, kun on päästy nuotiopaikalle ja saatu suklaata. Lehmonharju on ollut minulle tärkeä. Sinne menin, kun olin suuttunut tai oli jokin sydänsuru.

Mur-tarinoista löytyy samaistumispintaa ihmisen omaankin elämään. Tutulta saattaa kuulostaa vaikka metsänrajassa seisova hirvi, joka haluaisi mennä aukean yli toiseen metsään, mutta ei uskalla ottaa ensimmäistäkään askelta, koska muut näkisivät sen.

^{Askel kerallaan} hirvi lopulta pääsee unelmoimaansa metsään.

– Monestihan näihin tulee kirjoitettua semmoista rohkeutta, jota itsellä ei välttämättä sillä hetkellä ole, mutta jota kohti haluaisi mennä. Hirvessä pohdin myös aikuisuudessa vaanivaa paikalleen jämähtämisen vaaraa, Happonen sanoo.

– Ensimmäinen kirja Mur, eli karhu on mainittu sukupuolisensitiivistä kirjallisuuskasvatusta käsittelevässä artikkelissa. Karhulla on voimakas tunne erilaisuudesta, vaikka ulkonäöllisesti se ei eroa muista karhuista. Mur toteaa olevansa talvikarhu, joka ei nuku.

Mur-karhun tarina alkoi syntyä, kun Happonen näki Hyvinkäällä Anne Vaskon näyttelyssä kollaasiteoksessa karhun, joka itki.

Happonen alkoi pohtia, miksi karhu itkee, ja vastauksen keksittyään kysyi Vaskolta, voisiko tämä kuvittaa kirjan.

Pitkän yhteistyön seuraava teos, työnimeltään Metsän valo, on sisarteos Mur ja metsän ilta -kokoelmalle.

– Tekeillä olevan kirjan oikeudet on myyty jo Italiaan, Hollantiin ja Unkariin. Tämä on minulle uutta ja jännittävää. Oikeuksia ei ole aikaisemmin myyty näin etukäteen.