Sari Niikko kammosi lapsena Kaltimon-reissuja ja totesi aikuisena, että onhan niitä kivojakin hammaslääkäreitä

Mitä tämä talo sinulle merkitsee?

Hammaslääkäri Sari Niikko innostuu kysymyksestä. Teräskulmasta näyttelynkin järjestänyt yrittäjä kertoo, kuinka vuonna 1939 valmistuneen kerrostalon historia tuli näyttelyä rakentaessa niin eläväksi, että se tuntui menevän jo suoniin saakka.

– Minulla on tästä hyvä taulukin, Samun antama. Mie haen sen tänne!

Samu on Samu Aarnio, arkkitehtuurin asiantuntija, joka oli mukana järjestämässä syksyllä 2021 esillä ollutta näyttelyä. Taulu taas on kopio Karjalaisen sivusta lauantailta 27.5.1939, jolloin kerrottiin Pielishovin nimellä avatun kerrostalon valmistumisesta.

^{Sari Niikon} suhde taloon alkoi muodostua, kun hän aloitti siellä hammaslääkärinä vuonna 1998.

Niikko aloitti yrittäjänä Teräskulman neljännessä kerroksessa yhdessä huoneessa yhden hoitajan kanssa. Kolmessatoista vuodessa yritys laajeni kuuden huoneen hammaslääkäriasemaksi, jonka Niikko myi ketjulle, jolle hän teki pienyrittäjänä töitä kuusi ja puoli vuotta.

Sitten hän totesi, että toiselle työskentely ei olekaan hänen juttunsa. Vuonna 2017 hän perusti katutasoon Miun Paikan, joka on laajentunut kahden huoneen toimijasta neljässä huoneessa toimivaksi yritykseksi.

Miun Paikan sivuilla esittäytyvä yrittäjä tunnustaa pelänneensä itsekin joskus hammaslääkäriä.

– Olin pienellä kyläkoululla Enossa, ja pelko alkoi jo muutamaa päivää ennen kuin suurin piirtein kaikki pienen koulun oppilaat kuljetettiin Kaltimoon hammaslääkäriin. Se oli kamalaa, Niikko muistelee.

Tuohon aikaan hammaslääkärin suhtautuminen pienen lapsen pelkoon ei ollut välttämättä ymmärtäväisin mahdollinen, ja kammo eli vielä Niikon aikuistuttuakin.

^{Sitten kävi niin,} että Niikko meni opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja tarvitsi opiskeluaikaan hampaiden oikomishoitoa.

– Se hammaslääkäri olikin tosi kiva, ja minä hämmästyin, että voiko tämä olla totta, voiko olla kivojakin hammaslääkäreitä. Sitä ennen olin tavannut vain tylyjä, väsyneitä ja vihaisia. Työtaakan allahan he varmaan olivat olleet.

Sairaanhoitajaopiskelija alkoi miettiä, että hitsi, tuohan voisikin olla kiva työ ja voisiko hänestäkin tulla hammaslääkäri, jota ei tarvitse pelätä. Vuonna 1992 Niikko haki uusiin opintoihin ja pääsi.

– Nyt jos minulle tulee pelkopotilas, kuuntelen häntä, ja me juttelemme pitkään, Niikko kertoo.

– Annan ihmisille mahdollisuuden vaikka lopettaa, jos siltä tuntuu. Yritämme luoda yhdessä tavoitteen, että ei se matka ylivoimainen ole – kyllä me saamme ne paikat laitettua ja pääsemme sinne päämäärään.

^{Neljännesvuosisata} Teräskulmassa on kerryttänyt vakioasiakkaiden joukon, ja tutuiksi on tultu puolin ja toisin.

– Tämä ei ole pelkästään sitä, että hoidetaan hampaita, vaan tässä tutustutaan myös ihmisinä. Kerran vuodessa – joidenkin kanssa kahdestikin – kun nähdään, siinä tulee juteltua kaikkea muutakin, Niikko toteaa.

Tuttujen asiakkaiden kertomukset auttoivat myös syksyn 2021 näyttelyn pystyttämisessä. Niikko pyysi haastatteluja ja valokuvia ja pääsi itse yhä syvemmälle talon historiaan.

– Hammaslääkäreitäkin täällä on ollut iät ja ajat, Niikko sanoo ja näyttää toukokuun 1939 Karjalaisesta hammaslääkäri Kati Tolvanen-Söderlundin mainosta.

– Minulla oli hänen vanha hoitokoneensakin, mutta nyt se on museossa.

Martoissakin toiminut Niikko sanoo arvostavansa käsityötaitoja, ja sitä hän löytää Teräskulmasta.

– Tosi tarkkaa työtä ovat tämän talon rakentajat tehneet. Funkkistalosta kun on kyse, patterit ja kaikki muut on tehty kaarevaan muotoon. Minusta on upeaa, miten silloin on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin – se hissikin, Niikko ihastelee.

– Siihen aikaan rakentamiseen on kyllä suhtauduttu kunnioituksella. Jos ajatellaan, että tämä on valmistunut 1939 ja perustuksetkin ovat vielä hyvät, niin ovat ne osanneet tehdäkin jotakin.

^{Joulukuussa 2021} Niikko pyöritti Joensuun torilla kahvila Joulumieltä yhdessä Sirkku Branderin, toisen hammaslääkärin, kanssa. Heilin toimitukseen hän antoi jossain vaiheessa myös vinkin torilla toimineesta syyrialaisravintolasta.

Joensuun tori taitaa olla sinulle tärkeä paikka?

– On. Joka kevät on päästävä Marttakahvioon, ja käyn minä myös Päivänurmen kahviossa. Tykkään siitä, kun torilla on ihmisiä myymässä marjoja ja itse tekemiään vastoja ja villasukkia, Niikko vastaa.

– Kiva olisi käydä ostamassa kaikkea tuota joka kesä. Viime kesä vain oli kiireinen, kun tämän paikan laajennusta piti laitella, mutta nyt en varmaan ikinä enää laajenna.

Niikko huomauttaa, että hammaslääkärin työ ja yrittäminen vievät aikaa, jota olisi hyvä jäädä itsellekin, kun seuraavana syntymäpäivänä ikäluku on jo 52 vuotta.

– Sen joulukahvilan haluaisin vielä kerran toteuttaa, minulla on ihan toiminimi Kahvila Joulumieli, Niikko paljastaa.

– Enhän minä kahvilayrittäjä ole, mutta viimeksi mukaan tuli ihmisiä, jotka auttoivat minua. Ajateltiin silloin, että jos jotain jää viivan alle, tehdään vähän hyväntekeväisyyttä viemällä tuotto turvakotiin.