Teatteri on hyvä paikka oppia ystävyyttä ja ryhmätyötaitoja

Mitä teatterin tekeminen antaa henkiselle hyvinvoinnille?

– Tekemistä – vastapainoa tylsyydelle, vastasi Jonna Kaasinen ennen Mielenteatterin Kirje-näytelmän esitystä.

Esitykset ovat nyt ohi, mutta Pohjois-Karjalan mielenterveydentuki ry:n nuottivalmentaja Vilma Vartiainen toivoo teatterin tekemiselle jatkoa.

– Suuri toive on, että tavalla tai toisella voisimme jatkaa tätä. Resurssikysymyshän se on, rahana tai minkä muotoisena tahansa. Näytelmän tekeminen vaatii ammattiohjaajan, Vartiainen sanoo.

^Toukokuussa vierailuteatteri Näyttämössä esitetty Kirje oli Mielenterveydentuki ry:n jäsenen Riittaliisa Lavisen pääosin kirjoittama näytelmä, jonka ohjasi Joensuun kaupunginteatterin entinen näyttelijä Seppo Timonen. Musiikin johdosta vastasi Janne Suhonen, joka on vetänyt Mielenterveydentuelle musiikkipajoja.

Näytelmä pystyttiin tekemään Siun soten antaman tuen ansiosta. Merkittävää oli myös Näyttämöllä toimivan Työttömien Teatteri ry:n kanssa tehty yhteistyö.

^{Työttömien Teatterilta} saatiin sekä teknistä henkilökuntaa että näyttelijöitä, joista yksi oli Jonna Kaasinen.

– Tämä antoi kivan lisän projekteihin. Olen ollut tänä keväänä mukana kolmen teatterin hommissa – yhdessä tekniikassa ja toisessa jokapaikan höylänä – ja nyt oli kiva päästä itsekin pyörimään lavalle, Kaasinen totesi.

Pirkko Kuvajalle Kirje toi ensimmäisen kokemuksen näyttelijänä.

– Kokemus oli kiva. Toisaalta huomasin, että näyttelijän työ on raskasta, kun pitää opetella repliikit ja heittäytyä tunnetilaan, Kuvaja kertoi.

Janne Suhonen huomauttaa, että teatteri on hyvä paikka heittäytyä tekemään jotain sellaista, mitä ei ole aikaisemmin uskaltanut lähteä tekemään. Näytelmään yhden laulusanoituksen tehnyt Aarni Kajo pitää teatterituotannon tärkeimpinä anteina ystäviä ja ryhmätyötaitoja.

– Eivät ne ole mitenkään itsestäänselvyyksiä. Jossain ne täytyy oppia, ja tämmöiset jutut ovat parhaita paikkoja opetella, Kajo huomautti.

^{Yhdessä tekemiseen} Kajo sai tuntumaa muun muassa oman tekstinsä työstämisessä lauluksi. Huopaa ja soutaa on Kajon itsensä mukaan yksinkertainen juhannuskappale. Janne Suhonen sävelsi sen ja oli mukana myös hiomassa tekstiä.

Toinen työryhmän omaa tuotantoa oleva laulu on Päivi Eveliinan tekemä omakohtainen Tyhjät seinät, joka oli syntynyt jo aikaisemmin ja jonka ympärille Suhonen alkoi rakentaa pääosin coverkappaleista koostuvaa näytelmän muuta musiikkia.

– Minulle tämä näytelmä oli comeback. Musiikkia olen tehnyt lapsesta asti, mutta tässä oli monta vuotta, jolloin en pystynyt laulamaan enkä mitään. Nyt on tullut takaisin jano tehdä musiikkia ja taidetta, Päivi Eveliina totesi.

Kitaristi Eelis Koivulalla oli aiempaa esiintymiskokemusta muusikkona, mutta nyt hän pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan, miltä tuntuu soittaa teatteriesityksessä.

– Kasvatti se itsevarmuutta, kun huomasi, että tämmöinenkin onnistuu. Harkitsen tulevaisuudessakin teatteriin menemistä, jos siellä on muusikon paikka vapaana.

^{Harjoituskauden jälkeen} oli kaksi esitystä, ja sitten homma oli ohi. Jääkö tutuksi tullutta porukkaa ja teatteria kaipaamaan?

– Pitkä ressuhan tämä on ollut, ja nyt on ihan kiva vähän rauhoittua, mutta myöhemmin tätä saattaa jopa jäädä kaipaamaan, Aarni Kajo sanoi.

Päivi Eveliina kertoi liittyneensä Kirjeen aikana myös Työttömien Teatteriin ja näkevänsä sitä kautta jatkossakin Jonna Kaasista.

Pirkko Kuvaja ennakoi, että myöhemmin jos ihmisiin jossain törmää, kyselee varmaan iloisena, mitä kuuluu ja onko jotain touhua tiedossa.

– Meillä on tässä Työttömien Teatterilla tämmöinen proggis, että tervetuloa mukaan, Jonna Kaasinen heitti.