"Kaku kankka", huusi isoeno unissaan – sitä eivät Juri, 27, ja Jaakko Jänis, 29, tienneet nimetessään yhtyeensä
Jaakko (vas.) ja Juri Jänis lapsuudenkotinsa ulkohuussissa sekä sen edustalla. Kaku Kankan biisit syntyvät veljesten yhteistyönä. Kuva: Henri Jumppanen
Joensuusta juurensa kasvattanut Kaku Kankka on veljesten Juri, 27 ja Jaakko Jäniksen, 29, musiikillinen luomus. Bändin ensimmäinen levy Koto näki päivänvalon toukokuun lopussa. Joensuussa varttuneet veljekset asuvat nykyään Etelä-Suomessa, missä Jaakko Jänis työskentelee kuvataiteen opettajana ja Juri Jänis opiskelee Teatterikorkeakoulussa viidettä vuotta äänisuunnittelua. Vaan mikä on Kaku Kankka, onko se jokin eläin?
– Jos Kaku Kankka olisi eläin, se olisi tiira, koska se on vapaa lentämään ja liihottelemaan mutta sillä on välillä hankaluuksia laskeutua, Jaakko Jänis pohtii.
– Minulle tuli ensimmäisenä mieleen karhu, koska me olemme olemukseltamme tämmöisiä jölliköitä, Juri Jänis jatkaa.
Jänisten mukaan Kaku Kankka sikisi maailmaan vuonna 2017, jolloin Jaakko Jänis päätti opetella soittamaan kitaraa.
– Me halusimme lähteä tekemään musiikkia yhdessä sillä ajatuksella, että tehdään, vaikkemme välttämättä osaisikaan. Muistan, kun joitain Jaakon ensimmäisiä biisiaihioita äänitimme kirpparilta ostetun C-kasettimankan läpi – siitä se lähti, Jänikset kertovat.
Kitara, kesäpäivä ja pullakahvit. Jaakko (vas.) ja Juri Jänis vierailevat kotikulmillaan aina kun mahdollista. Kuva: Henri Jumppanen
Kaku Kankka -nimi ei suinkaan ole mikään Aku Ankka -väännös, vaan sen taustalla on tarina, johon on useita tulokulmia.
– Yksi hulluimpia juttuja on se, että meidän isoenollamme on ollut mystistranssendenttinen yhteys meihin. Hän on mummimme kertoman mukaan unissaan huutanut: kaku kankka, kaku kankka, kaku kankka! Sitten me huomasimme noin 45 vuotta myöhemmin huutavamme keittiössä yhdessä bändin nimeä miettiessämme: kaku kankka, kaku kankka, kaku kankka!
– Ja mikä oudointa, saimme kuulla tämän taustarinan vasta, kun bändin nimeksi oli jo pantu Kaku Kankka, Juri ja Jaakko Jänis taustoittavat.
Kaku Kankassa ei ole Jäniksen veljesten lisäksi muita jäseniä. Kakustiseksi kuvailemaansa musiikkiaan veljekset kutsuvat lussupunkiksi. Mitä on lussupunk?
– Lussupunkissa on uhmahenkeä ja punkin räyhää mutta sillä erotuksella, että lussupunkissa punk on kasvanut 15-vuotiaasta 25-vuotiaaksi, Juri Jänis muotoilee.
– Se miksi se on sitä lussua, on ehkä siinä, kun punkin ytimessähän on usein asian ilmaiseminen äänekkäästi, jopa epätoivoisesti, niin me taas huudamme asioita epätoivoisesti mutta emme välttämättä osaa laittaa sitä vahvistinta päälle, Jaakko Jänis täydentää.
Kaku Kankan musiikkia Jäniksen veljekset kuvailevat lussupunkiksi. Kuva: Henri Jumppanen
Vaikka Kaku Kankan voi nimensä perusteella mieltää huumorimusiikiksi, sitä se ei Juri Jäniksen mukaan ole, vaikka myös humoristisia elementtejä joistakin biiseistä löytyy.
– Uskon, että lähes kaikki bändien nimet ovat vähintään huonoja siihen asti, kunnes ne löytävät yleisönsä.
Koto-nimeä kantavalla debyytillä on 12 kappaletta. Levy on äänitetty kotiolosuhteissa lauluja myöten.
– Muistan kun pakkasin auton täyteen äänityskamoja ja ajoin Jaakon luo viikonlopuksi. Äänitimme laulut niin, että toinen piti Jaakon lasta vuorollaan sylissä, ja toinen kävi siinä välissä laulamassa.
– Se oli absurdi levyntekoprosessi monessa mielessä, ja olemme tosi ylpeitä, että saimme levyn tehtyä.
Kaku Kankan laulut vilisevät muun muassa teräviä kielikuvia, yhteiskunnallisia havaintoja, nostalgiaa sekä nuoruuden kasvukipuja. Sanoituspuolesta veljekset vastaavat yhdessä molempien ideoita tasapuolisesti jalostaen. Vaikka joissain biiseissä tanssitaan melankolian pulssilla, ei Kaku Kankka julista apatian agendaa.
– Niinhän se menee, että sängyn pohjalle voi jäädä makaamaan, mutta jossain vaiheessa on noustava. Sitten huomaakin, että linnut laulavat, on kaunis kesäpäivä ja kahvi maistuu aivan hyvältä, Juri Jänis sanailee.
Kaku Kankassa kuuluvat myös Joensuu, kotiseudun monet muistot ja kaipuu.
– Vaikka laulamme ei niin mairittelevin kuvauksin joistain muista kaupungeista, ei kyse ole mistään vihasta, vaan enemmänkin kaipuusta kotiin, Jaakko Jänis sanoo.
Hyvät latupohjat kantavat kesälläkin. Jaakko ja Juri Jänis perustivat Kaku Kankan vuonna 2017. Kuva: Henri Jumppanen
– Minulla on ollut aina Helsingissä sellainen olo, että se on liian iso kaupunki, kun on tottunut Joensuuhun, vaikka eihän Joensuukaan mikään yksiselitteinen onnela ole, Juri Jänis kertoo.
Joensuussa veljekset käyvät säännöllisesti aina elämäntilanteiden salliessa. Kotikonnuille palaaminen tuntuu molemmista mukavalta.
– Minulle esimerkiksi tulee aina välillä näin kesäisin sellainen ”Joensuu-kesähulluus”. Silloin sitä mietti, että voi kun voisi elää jälleen nuoruuden ikuisissa kesäöissä muistonsa uudelleen, Juri Jänis sanoo.
Keikkailu houkuttaa Kaku Kankkaa, vaan tällä erää veljeksillä ei ole tiedossa keikkoja kotikulmilla Joensuussa.
– Elämäntilanteet sekä molempien henkilökohtaiset kiireet aiheuttavat omat haasteensa tällä hetkellä keikkailulle. Mutta haluaisimme kyllä ehdottomasti Joensuuhun keikalle lähitulevaisuudessa – esimerkiksi Sointulaan.
– Tännehän nämä biisit tavallaan kuuluvat, Jänikset pohtivat.