Vasilen muisto sai yhteen koko suuren perheen
Pyhäinpäivänä muisteltiin suurta viulistia. Kuva: Aimo Salonen
Seitsemän on kristinuskossa merkittävä luku ja varsinkin Romaniassa. Keskiviikkona 8.11.2023 tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun viulisti Vasile Pantir siirtyi tuonilmaisiin, ja se näkyi ja kuului Pyhäinpäivän aattona Vainoniemen huvilalla.
– Päätin tulla tänne ja jakaa tämän päivän niiden rakkaiden ihmisten kanssa, joiden kanssa surtiin, iloittiin ja elettiin silloin, kun asuimme täällä, Vasilen leski Ana Pantir totesi, kun jono vei kohti ruokapöytää, jonka luona isä Harri Linna oli juuri siunannut kolivan, makean muisteluvehnän.
Päätin tulla tänne ja jakaa tämän päivän niiden rakkaiden ihmisten kanssa, joiden kanssa surtiin, iloittiin ja elettiin silloin, kun asuimme täällä.Ana Pantir
Vasile Pantir (2.10.1952–8.11.2016) oli viulutaituri, jota joensuulaiset oppivat rakastamaan. Vielä Romaniaan paluunsa jälkeen hän kävi Joensuussa tapaamassa ystäviään ja esiintymässä, viimeisen kerran kesällä 2016.
Pyhäinpäivän aattona 2023 tunnelma oli kuin muinoin ennen, kun pianisti Kemal Achourbekov ja harmonikkataiteilija Arto Tarkkonen pääsivät musisoimaan Vainoniemen huvilalla taitavan romanialaisviulistin, tällä kertaa Albert Cristean, 15, Vasilen ja Annan kummipojan, kanssa.
– Olin vasta 8-vuotias kun hän meni pois, enkä oikein voinut käsitellä sitä, koska siinä iässä sitä oli hyvin vaikeaa ymmärtää, Cristea totesi ruokailunsa lomassa.
Viulisti Albert Cristea, nyt 15 vuotta, ehti saada ensiopit kummisedältään Vasilelta.
Ennen esiintymistään Cristea kiitti julkisesti kummitätiään Anaa mahdollisuudesta tulla katsomaan, missä asui kerran kummisetä, joka johdatti häntä viulun saloihin.
Olen varma, että olette kanssani samaa mieltä siitä, kuinka vaikeaa on saavuttaa hänen uskomatonta tyyliään.Albert Cristea
– Olen kiitollinen, kun saan tavata ihmisiä, jotka yhä rakastavat ja arvostavat häntä. Olen varma, että olette kanssani samaa mieltä siitä, kuinka vaikeaa on saavuttaa hänen uskomatonta tyyliään. Muistatte sen kauniin maailman ja äänen, joka hänen viulustaan lähti.
Vasilen ja Anan tytär Sandra Pantir kehui Cristean lahjakkuutta.
– Siksi me halusimmekin tuoda hänet tänne muistotilaisuuteen. Hän soittaa niin ihanasti, että tulee mieleen, kuin Vasile soittaisi.
Ana Pantir totesi, että huvilalle saapuneet ihmiset ovat yhtä isoa perhettä.
– Rakastan näitä ihmisiä. Jos Vasilella ja minulla olisi toinen elämä, haluaisimme asua täällä.
Sandra Pantir ehti tavata paljon ystäviään Joensuun-ajoilta, muiden muassa Arto Tarkkosen.
Sandra Pantir kuvaili illan pakahduttavuutta sanomalla, että jokaisesta paikalla olijasta tulee mieleen muistoja, jotka ovat ehkä pieniä, mutta joiden merkitys on suuri. Paikalla oli muun muassa Joensuun kaupunginorkesterin sellisti Claire Lacey, joka Sandran muistaman mukaan asui Joensuussa yhtä pitkään kuin Pantirinkin perhe.
– Sanoin Clairelle äsken, että muistatko, kun minä täytin kolmetoista, sinä sanoit minulle, että nyt olet murrosikäinen.
Sandra Pantir kertoi käyvänsä Joensuussa säännöllisesti, jos ei ihan kerran vuodessa niin ainakin kerran kahdessa-kolmessa vuodessa.
Ehkä lapseni joskus jopa tulevat opiskelemaan tänne. Ei voi tietää.Sanra Pantir
– Tämä on lapsuudenkaupunkini, ja tokaluokasta lähtien olen opiskellut täällä ammattikorkeakouluun asti. Valmistuin täältä tradenomiksi, Sandra totesi.
– Siitä asti, kun minulla on ollut lapsia – Carla on nyt neljätoista ja Mario kolmetoista – olen halunnut antaa heille tämän Suomi-influenssin, että he voivat tuntea, miten heidän äitinsä on elänyt täällä. Ehkä he joskus jopa tulevat opiskelemaan tänne. Ei voi tietää.