Riku Käkelä oli aktiivinen niin urheilijana kuin muussakin elämässä ja muun muassa keksi Katajalle nimen
Joensuun Vapaapalokuntaa vanhan ruiskuhuoneen edustalla, nykyisen Keskuspuiston viereisen Kirkkokadun varrella vuonna 1909. Vapaapalokunnan ylipäällikkö Riku Käkelä kolmas oikealta. Hänen takanaan, toinen oikealta, eläköitynyt poliisi Josef Levänen, joka toimi vanhoilla päivillään ruiskuhuoneen ja sen kaluston hoitajana. Viidentenä oikealta Joensuun poikalyseon silloinen voimistelunopettaja Johan Fredrik Blomqvist. Kuvan vasemmassa reunassa on useita vapaapalokunnassa aktiivisesti toimineita urheilijanuorukaisia. Oikeanpuoleisessa kuvassa Richard Selin vuonna 1903, kolme vuotta ennen nimensä suomalaistamista. Alkuaan Tuomo Ahokkaan ottamat mustavalkeat kuvat on digitaalisesti väritetty. Kuva: Kuvat: Pohjois-Karjalan museo, kuvankäsittely: Petteri Puhakka
Jotkut saavat elämässään aikaiseksi valtavasti asioita, jotkut vähemmän. Joensuussa 1900-luvun taitteen jälkeisinä vuosikymmeninä kaupungissa vaikuttanut Riku Käkelä kuului ensiksi mainittuihin. Hänen hämmentävän suuri aktiivisuutensa eri elämänalueilla toi silloisille kaupunkilaisille runsaan mitoin iloa ja hyötyä.
Kymen Kotkankylässä vuonna 1876 syntynyt Gustaf Richard Selin eli lapsuutensa työläisperheessä. Hän oli muuttanut vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Kotkasta Porvooseen alle 5-vuotiaana, kun hänen isänsä oli saanut työpaikan Kaunissaaren sahalla.
Aikuistuttuaan Selin oli päätynyt käytännön töihin Paul Wahlin & Co:n sähkötehtaalle Viipuriin. Aika kului komennustöissä Pietarissa ja muuallakin Venäjällä.
Kun Paul Wahl & Co rakensi Joensuun sähkölaitosta vuonna 1898, Richard Selin oli tullut asentajaksi Joensuuhun. Sähkölaitoksella Selinistä tuli ajan mittaan yliasentaja. Alan töissä hän jatkoi eläkeikäänsä saakka, vuoteen 1941.
Purjehtiminen, kanootilla melominen ja metsästys olivat olleet osa Richard Selinin nuoruusvuosien elämää. Tämä selittänee osittain sen, että liikunta ja urheilu kiinnostivat häntä. Joensuussa Selin kaipaisikin muutamien muiden samanhenkisten kanssa yhteisöä, jossa urheilua voisi harjoitella järjestäytyneesti.
Selin oli yksi seuran perustajajäsenistä, ja seuran nimi Kataja valittiin hänen ehdotuksestaan.
Syyskuun alkupäivinä vuonna 1900 silloiseen Ilosaaren huvilaan kokoontui joukko miehiä keskustelemaan voimisteluseuran perustamisesta. Viikon päästä, 16.9.1900, huvilalle kokoonnuttiin uudelleen perustamaan Joensuun Voimistelu- ja Urheiluseura Katajaa.
Selin oli yksi seuran perustajajäsenistä, ja seuran nimi Kataja valittiin hänen ehdotuksestaan. Nimiehdotustaan Selin perusteli nähtävästi sillä, että seuran tulisi edelläkävijänä olla sitkeä ja ponteva kuten kataja. Nimi-idealle oli siis luonnonelementistä kumpuava perusta.
1900-luvun alussa yhteisöllinen voimistelu- ja urheiluseuratoiminta oli usein sukupuoleen sidottua. Näin oli myös Joensuussa, sillä alkuperäisissä Katajan säännöissä jäsenyys oli rajattu 15 vuotta täyttäneille hyvämaineisille seuran jäsenen ehdottamille ja seuran hyväksymille miespuolisille kansalaisille. Naiset otettiin mukaan toimintaan sääntömuutosten jälkeen muutaman vuoden kuluttua.
Vuoden 1906 toukokuussa, Snellmanin päivänä, Selin liittyi niiden joukkoon, jotka halusivat kansallisaatteen hengessä suomalaistaa nimensä. Hänet tunnettiin sen jälkeen Riku Käkelänä.
Käkelää voisi luonnehtia liki kaiken mahdollisen monitoimimieheksi.
Richard Selin – Riku Käkelä – oli Katajassa aktiivinen sekä harrastajana että asioiden hoitajana. Hän oli muun muassa voimistelujoukkueen jäsen vuonna 1901. Seuran monivuotisena puheenjohtajana ja muissa luottamustehtävissä hän oli mukana 1910–1920-luvuilla.
Urheilun saralla Käkelä oli energinen myös Katajan toiminnan ulkopuolella. Hän osallistui muun muassa Joensuun Uimaseuran toimintaan ja oli menestynyt ampumaurheilija.
Käkelää voisi luonnehtia liki kaiken mahdollisen monitoimimieheksi. Hän ehti nimittäin toimia muun muassa Joensuun Vapaapalokunnassa ylipäällikkönä, Joensuun Musiikkiyhdistyksen orkesterin ensiviulistina ja jopa Joensuun Näytelmäseurassa satunnaisena näyttelijänä. Jos olivat vapaa-ajan tunnit Käkelän elämässä tarkasti käytetyt, niin leipätyötäkin oli tehtävä. Joensuun sähkölaitoksessa tehdyn pitkän työuran ohella hän oli perustanut vuonna 1920 Joensuuhun sähkötarvikkeiden kauppa- ja asennusliikkeen. Yhtiökumppanina oli Vaasan lähiseudulta lähtöisin ollut ja Joensuussa puhelinasentajana työskennellyt Mårten Smeds.
Kun Käkelä toimi vielä moottoriajoneuvojen katsastusmiehenä vuodesta 1922 aina 1940-luvun loppupuolelle saakka, herää kysymyksiä siitä, missä välissä hän ehti levätä ja rentoutua.
Ehkä Käkelällä oli jokin loputtomaan toimeliaisuuteen liittyvä omanlaisensa salaisuus, jaksamisgeeni, joka sopisi tämän päivän kiireiseen ja uuvuttavaan elämänpiiriin kuin nenä päähän. Jos Riku Käkelä eläisi nykyaikaa, hänenkaltaisensa henkilö voisi toimia vaikka työssäjaksamisen konsulttina.
Vuoden 1949 lokakuussa ajasta iäisyyteen siirtyneellä 72-vuotiaalla sosiaalisella, huumorintajuisella ja reilulla monen alan osaajalla oli perheensä ulkopuolella laaja ystäväpiiri. Vaikka Käkelän nimi onkin saattanut vaipua vuosikymmenten kuluessa utuisten muistojen joukkoon, niin hänen muistonsa elää ainakin nykyisen urheilun suurseura Katajan nimessä ja historiassa.