Asianajaja vastaa: Kummalle koira kuuluu avioerossa?
Juridisesti lemmikkieläimet ovat esineitä. Esimerkiksi jo koiranpentua hankittaessa olisi hyvä miettiä, mikä sen kohtalo on mahdollisessa erotilanteessa. Kuva: Juha Inkinen
Hankimme aviopuolisoni kanssa koiranpennun kaksi vuotta sitten. Maksoimme koiran yhdessä, mutta minä maksoin siitä kaksi kolmasosaa ja puolisoni kolmasosan. Koira on rekisteröity vain minun nimiini. Jos meille tulisi ero emmekä pääsisi sopimukseen koiran asuinpaikasta, kummalle koira kuuluisi? Olemme maksaneet koiran kulut suurin piirtein puoliksi ja hoitaneet sitä yhdessä. Jos koira jäisi minulle, olisiko hänellä oikeus vaatia saada tavata sitä?
Vastaus: Vaikka koti- ja lemmikkieläimet ovat omistajilleen kuin perheenjäseniä, ovat ne juridisesti esineitä eli omistajansa irtainta omaisuutta. Näin myös eläimen omistamista ja esimerkiksi vaihdantaa koskevat samanlaiset esineoikeudelliset säännöt kuin minkälaisen muunkin esineen kohdalla.
Yleensä omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Kyseisen nimiperiaatteen mukaan lemmikin omistaja on hän, jonka nimiin lemmikki on hankittu taikka rekisteröity. Omistajakysymys voidaan ratkaista myös arvioimalla irtaimen hankintahetken tarkoitusta. Onko irtaimen hankinta-ajankohtana tarkoitus ollut, että omaisuus hankitaan tietyn henkilön taikka henkilöiden yhteiseksi?
Avioliiton myötä puolisoilla on kuitenkin lähtökohtaisesti avio-oikeus kaikkeen toisen omaisuuteen, mikäli avio-oikeutta ei ole suljettu pois esimerkiksi avioehtosopimuksella taikka osituksen esisopimuksella. Avioerotilanteessa kaikki puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus tulee osittaa. Osituksessa aviopuolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan puolisoiden kesken tasan niin, että molemmat saavat puolet kaikesta omaisuudesta. Usein omaisuus on kuitenkin luonteeltaan sellaista, ettei kaikkia omaisuuseriä taikka esineitä – esimerkiksi lemmikkejä – voida jakaa. Tällöin puolisot yleensä sopivat osituksen yhteydessä tiettyjen jakamattomien omaisuuserien omistuksista. Mikäli puolisot eivät pääse osituksen yhteydessä sopuun lemmikin omistajasta, tulee pesänjakajan viime kädessä ratkaista lemmikin omistuksesta.
Monilta ongelmilta vältytään, kun asioihin varaudutaan ennakolta. Avioliittoa solmittaessa ei yleensä haluta uhrata ajatuksia mahdollisesti sillä hetkellä epämiellyttävän tuntuisille tapahtumien kuluille. Lemmikkejä hankkiessa on järkevää miettiä ja sopia puolisoiden kesken siitä, kuinka mahdollisessa avioerotilanteessa lemmikin omistus ja kulut jaetaan. Ennakolta puolisot voivat sopia keskenään myös lemmikin tapaamisesta niin, ettei monille niin rakkaasta lemmikistä tule ylimääräistä pelinappulaa mahdollisessa avioerotilanteessa.