Helmikuu: härkäviikkojen jälkeen valo kutsuu kirkonmäelle tai vaikka kapakkaan

Olemme siirtyneet herkkujen ja ihmisiä kokoavien tapahtumien kuukauteen. Joensuun Kulttuurikimaraan esimerkiksi kuuluu Kuorot goes kapakka -kokonaisuus lauantaina 17. helmikuuta.

Mahtaneeko Itä-Suomen yliopiston Joy-kuoro lähteä tuolloin kierrokselle?

– Hallitus kokoontuu ensi viikolla. Siinä todennäköisesti päätetään, miten toimitaan, mutta kiinnostusta kyllä on tapahtumaan, kuoron puheenjohtaja Jenna Jyrinki vastasi viime viikolla esitettyyn kysymykseen.

– Itse en muista aikaisemmin tuommoista tehneeni. Onhan se jännittävää pelmahtaa ihan tyhjästä ravintoloihin laulamaan, rahastonhoitaja Eetu Akkanen pohtii.

– Minä tykkään, että on helposti saavutettavissa oleva tapahtuma, johon ihmisillä on vapaa pääsy, Jyrinki sanoo.

^{Kulttuurikimaraan} kuuluu muun muassa kaupunginorkesterin kynttiläkonsertti ystävänpäivänä ja luterilaisen virsikirjan 500-vuotisveisaajaiset 15. helmikuuta.

Kokonaisuudessa on jazzia, ukrainalaista balettia, paikallista osaamista ja nimekkäitä vierailuja. Vielä maaliskuun puolella on tarjolla Martti Suosalon Luolamies ja Magdalena Hain kirjailijailta.

– Ehdottomasti aion käydä Kulttuurikimaran tapahtumissa. Joka vuosi olen käynyt tänä aikana, kun olen Joensuussa asunut, Kajaanista viitisen vuotta sitten muuttanut Jyrinki sanoo.

^{Jyrinki opiskelee} Riveriassa tekstiili- ja muotialaa, Akkanen yliopistossa ruotsin kieltä. Molemmat sanovat, että opiskelijalle helmikuu on työtä täynnä oleva kuukausi, kuten muutkin kevään kuukaudet.

Lisääntyvä valo antaa kuitenkin oman piristeensä pimeän vuodenajan jälkeen. Jyrinki puhuu taakse jäävistä härkäviikoista, joilla hän tarkoittaa joululoman ja hiihtoloman välistä ajanjaksoa, johon ei ole mahtunut puurtamista keskeyttäviä juhlapäiviä.

– Jaksamisessa ja vireystilassa huomaa, että valoa alkaa tulla lisää ja mennään hiihtolomaa kohti. Tammikuu tuntuu monesti joululoman jälkeen hirveän pitkältä, mutta nyt tuntuu, että kyllä tämä vuosi lähtee johonkin päin etenemään.

Akkanen sanoo, että jouluna kun on rentoutunut, tammikuu menee siihen, että hakee rytmiä takaisin.

– Ihan täydessä terässä ei tammikuussa vielä ole. Helmikuussa tietää, mitä tekee, ja vanhat rutiinit ovat palautuneet.

^{Tällä viikolla} abiturientit ajelevat torstaina kaupungilla ja heittelevät karkkeja, sunnuntaina sitten jännitetään illalla uuden presidentin nimeä sen jälkeen, kun päivällä on laskettu mäkeä ja nautittu laskiaiseen kuuluvia herkkuja.

Akkanen nostaa laskiaispullan rinnalle hernekeiton.

– Se on kuulunut pienestä pitäen laskiaiseeni. Kerran ala-asteella – asuin silloin Heinävaarassa – käytiin Saarivaaralla maatilalla, jossa oli jyrkkä mäki. Käytiin sitä laskemassa ja saatiin hernekeittoa.

Kuoron kanssa Akkanen on käynyt kahtena laskiaisena kirkonmäellä, jonne Jyrinkikin kavereineen on suunnannut monenakin vuonna.

– Nytkin menen pulkkamäkeen, jos se vain on mahdollista. Siihen ei ole koskaan liian vanha, Jyrinki pohtii.

^{Valon lisääntyminen} tuo tunteen, että eletään, jos nyt ei vielä kevättä, niin kevättalvea kuitenkin.

– Tässä vaiheessa vuotta on semmoinen fiilis, että hangille tekee mieli ja voisi ne sukset kaivaa varastosta. Mieli tekee viettää aikaa enemmän ulkona, Jyrinki toteaa.

– Ihan sama. Itse olen käynyt aika paljon aamukävelyillä auringonnousun aikaa ja huomannut, kuinka aurinko alkaa nousta aikaisemmin, vahvistaa Akkanen.

– Aamuherätyksenä menen ennen yliopistolle menoa ulkoilemaan hetkeksi jonnekin. Asun Kanervalassa ja kävelen siellä ympäristössä. Fiiliksen mukaan yritän valita sopivan reitin.