Pormestari William Wallenius oli puuhakas mies – rantamakasiinien keskelle hän halusi moottorivajan

Joensuussa oli aikoinaan kahden puolen Pielisjokea rantamakasiineiksi kutsuttuja paikallisten kauppiaitten ja myös teollisuusyritysten varastorakennuksia. Näihin varastoitiin laivoilla kaupunkiin tuotuja moninaisia tarvikkeita, ja se olikin näillä makasiineilla merkittävä rooli etenkin ennen rautatien tänne ulottumista.

Sen valmistuttua rahdin kuljetus alkoi siirtyä pikkuhiljaa kiskoille ja laivarahdin osuus väheni ja sitä myöten myös näiden makasiinien merkitys. Makasiineja säilyi silloisen Satamakadun varrella vielä 1960-luvun alkuun. Makasiineista on säilynyt oheinen, vuodelta 1939 oleva kuva.

Kuvassa seisoo vielä puolenkymmentä hirsirakenteista makasiinia edessään olevine laivalaitureineen. Mutta mikä onkaan tuo kolmas oikealta oleva rakennus, joka kuvassa ”piilottelee” joella olevan uittoukon takana. Näyttäisi olevan jo parhaat päivänsä nähnyt ja ikään kuin häpeäisi siinä oloaan toisten ryhdikkäitten makasiinien välissä! Siitä tässä tehdään selkoa.

^{Joensuun kaupungin} pormestariksi oli vuonna 1902 valittu varatuomari William Wallenius (1860–1939). Wallenius oli puuhakas mies muutoinkin kuin virantoimituksessaan. Hän oli innokas kalastaja, ja kalatalous näytteli merkittävää roolia etenkin hänen myöhemmissä elämänvaiheissaan.

Wallenius jätti maistraatille lokakuussa 1909 lupahakemuksen piirustuksineen rakentaa tuolle omistamalleen ja tyhjillään olevalle makasiinitontille n:o 3 moottorivaja, jollaista nimitystä sen ajan moottorivenevajoista käytettiin. Vajaan tulisi tilat peräti kuudelle moottoriveneelle.

Ennen luvan myöntämistä maistraatti määräsi tehtäväksi paikalla katselmuksen ja nimesi siihen oikeusneuvosmies Veli Parviaisen, yleisen paloapuyhtiön paikallisen asiamiehen, pastori N. J. Laamasen ja kaupungin rakennusmestari A. W. Pitkäsen.

Katselmuksen tehtyään herroilla ei ollut huomauttamista pormestarin hankkeesta. Maistraatti antoi jo parin päivän päästä sille luvan, ja kun Kuopiossa lääninkansliassa silloinen kuvernööri Emil W. Stenius hyväksyi piirustuksetkin 19. lokakuuta 1909, niin pormestari pääsi rakennuttamaan moottorivajaansa.

Walleniukselle tämä vaja lienee ollutkin tarpeellinen miehen puuhailuista päätellen. Vuonna 1904 Wallenius oli alkanut rakennuttaa Pyhäselän Pirttisaareen komeaa huvilaa, jonka suunnitteli jo tuolloin maankuulu arkkitehti Lars Sonck.

Pirttisaari sijaitsi kaukana ison selän takana, jonne kaupungista kertyi matkaa. Pirttisaaressa Walleniuksella oli iso kasvitarha, jossa tuotettiin monenlaisia vihanneksia ja kukkia ja niitä kaupattiin kaupunkilaisille. Toisaalla Höytiäisen suulla Puntarikoskella Walleniuksella oli iso rakennushanke vireillä. Hän oli saanut vuonna 1907 valtiolta luvan ryhtyä rakentamaan kosken partaalle kalanviljelylaitosta.

Valtio näet katsoi omistavansa Puntarikosken vesivoiman, jonka omistus myöhemmin 1970–80-luvuilla pitkän oikeustaistelun jälkeen katsottiin kuuluvan paikalliselle Lehmon jakokunnalle. Kalanviljelylaitos tehtiin, ja se toimikin siellä aina 1950-luvulle kosken sähköntuotannolle valjastamiseen saakka.

^{Puntarikoskella Wallenius} oli häärinyt kalastuspuuhissa jo ennen kalanviljelylaitoksensa rakentamista. Valtio oli huutokaupannut kosken kalastusoikeuksia, ja Wallenius oli saanut huudetuksi viimeisimmän kuuden vuoden jakson itselleen.

Eihän Wallenius kaikkia vajan kuutta venepaikkaa tarvinnut. Hän myi niitä toisillekin tarvitsijoille. Yhtenä heistä oli yleisen sairaalan lääkäri Arvid Sandström. Vuoden 1912 marraskuussa kaksi joensuulaisnuorukaista murtautui Sandströmin vajaosaan ja varasti tohtorin tavaroita. Niitä nämä vellokset veivät paikalliseen rahaksimuuttoliikkeeseen, joka erehtyi osan niistä vastaanottamaan.

Raastupaan päädyttiin ja jopa varsin nopealla aikataululla. Jo reilun viikon päästä itse tapahtumasta tuli tuomio. Vanhempi veljes sai kaksi kuukautta vankeutta, ja nuorempi alaikäisyytensä takia tuomittiin todistettavasti kuritettavaksi. Myös rahaksimuuttoliikkeen pitäjää muistutettiin sadan markan sakolla.

^{Walleniuksen pormestarikausi} Joensuussa päättyi, kun vuoden 1919 alussa valtioneuvosto nimitti hänet kalastushallitukseen asessoriksi. Hän muutti pois paikkakunnalta. Pirttisaaren huviloineen hän möi joensuulaisille Schlüterin kirjakauppaa pitäneille Österholmin sisaruksille. Kalanviljelylaitos siirtyi vuokra-ajan umpeuduttua valtion hoidettavaksi. Ja kaiketi tämä lautarakenteinen moottorivajakin sai jossain vaiheessa uudet omistajat. Joka tapauksessa sen tarina päättyi heinäkuussa 1940, kun se myytiin huutokaupalla purettavaksi ja poisvietäväksi.

Tulkoon vielä noista makasiineista mainituksi, että viimeinen niistä poistui maisemasta vuoden 1960 syksyllä. Maistraatti oli antanut sitä koskevan purkupäätöksen. Syyskuun 9. päivän kokouksessa kaupunginvaltuusto päätti ostaa tämän viimeisen makasiinin tontteineen kaupungille, ja makasiini purettiin lokakuussa.

Lähteet: Joensuun kaupungin keskusarkisto

Kansallisarkisto, Joensuun maistraatin arkisto

Kansalliskirjasto.fi, digitoidut sanomalehdet Karjalatar ja Karjalainen