Nyt ei ole varaa heikentää Venäjä-osaamista, painottavat Itä-Suomen koulun puolustajat

Itä-Suomen koulun Joensuun yksikön vanhempainyhdistys käy kampanjaansa koulun säilyttämisen puolesta ja on muun muassa tuonut Joensuun päättäjille omat laskelmansa, joiden mukaan lakkautus ei helpota kaupungin taloutta, vaan päinvastoin tuo lisäkuluja.

Taistelunsa tueksi vanhempainyhdistys on saanut eri puolilta Suomea lausuntoja, joissa korostetaan Venäjä-osaamisen tärkeyttä nimenomaan nyt. Omat lausuntonsa ovat antaneet muiden muassa Jyväskylän yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin professori Mika Lähteenmäki ja Helsingin yliopiston professorit Tomi Huttunen (venäläinen kirjallisuus ja kulttuuri) sekä Johanna Viimaranta (venäjän kieli).

Itä-Suomen yliopiston professori Larisa Leisiö sanoo Karjalan Heilin haastattelussa, että Itä-Suomen koulun merkitys on laajempi kuin vain venäjän kielen oppimisessa.

– Suomalaiset, jotka opiskelevat koulussa, oppivat kulttuuria ihan eri tavalla, koska se tulee luontevasti peleissä ja leikeissä ja jää alitajuntaan.

^{Helsingin yliopiston} professorit toteavat kannanotossaan, että Itä-Suomen koulusta Helsinkiin opiskelemaan tulleet, venäjää hyvin osaavat ovat erityisasemassa ukrainankin kielen suhteen, koska hyvä osaaminen venäjässä antaa valmiuksia myös ukrainaan.

– Jatkuvasti muuttuvassa maailmanpoliittisessa tilanteessa kielivarantomme turvaaminen ylipäätään on tärkeää, mutta venäjän ja ukrainan kielen osaamista on pidettävä tärkeänä myös Suomen kokonaisturvallisuutta ajatellen, Huttunen ja Viimaranta toteavat.

Leisiön mukaan kieli ja kulttuurin ymmärrys ovat avaimia sen etiketin ymmärtämiseen, joka on tärkeää venäläisten kanssa keskusteltaessa.

– On erilaisia sanontoja ja tapoja ilmaista asioita, esimerkiksi tapa sinutella ja teititellä ja käyttää isännimeä, Leisiö sanoo.

– Osa kielellistä etikettiä on, miten ihmiset käyttäytyvät pöydän ääressä ja keskustelevat, miten he lähestyvät tärkeää asiaa, mistä oikein puhuvat, kun he puhuvat jostakin asiasta – puhuvatko he juuri siitä asiasta, mistä puhuvat ja tarkoittavatko he juuri sitä.

^{Itä-Suomen koulun} Joensuun yksikön vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Sanna Iskanius ja varapuheenjohtaja Satu Lukin korostavat koulun erityistehtävää ja toteavat, että Suomessa ei ole riittävästi syvällistä Venäjän tuntemista.

Molemmat kertovat, että omien poikien kavereissa on sekä suomalaisia että venäläisiä.

– Lapsemme eivät välttämättä puhu sujuvasti venäjää, mutta he ymmärtävät ja pystyvät toimimaan, ja se on merkittävää kulttuurin tuntemuksessa, Lukin sanoo.

– Kulttuurin tuntemus ja kontaktien kansainvälisyys ovat vahva pohja, jos he lähtevät opiskelemaan venäjää yliopistoon. Pohja on paljon vankempi kuin silloin, jos opiskelija aloittaa aivan alkeista.

Yliopistolla itsekin töissä oleva Iskanius huomauttaa, että tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa venäjän kielen opetus vaatii uudistamista ja että Venäjä-osaaminen avaa mahdollisuuksia.

– Meihin otettiin jo Norjasta yhteyttä ja kysyttiin, voimmeko olla auttamassa muidenkin maiden venäjän kielen opetuksessa, koska heillä opettajat eivät pääse enää Venäjälle täydennyskoulutukseen, ja meillä on siinä merkittävää osaamista.

Larisa Leisiö haluaa, että venäjän opetus laajennetaan itäslaavilaisten kielten oppiaineeksi: kun ihminen osaa venäjää, hän oppii helposti myös ukrainaa ja valkovenäjää.

– Juuri nyt meillä on Suomessa mahdollisuus olla porttina kielten ja kulttuurin opiskeluun, kun venäjän opetusta on lopetettu Baltiassa ja varsinkin Virossa, Leisiö sanoo.

– Itäslaavilaisten kielten opetuksesta voisi lähestyä myös maantieteellisesti ja hahmottaa aluetta, joka on kasvanut kolmeen eri suuntaan. Venäjän ja Ukrainan rajalla ihmiset puhuvat sekakieltä, joka on nimeltään surzik. Venäjän ja Valko-Venäjän rajalla on toinen sekakieli, nimeltään trasjanka.