Palkittu joensuulainen opetusaineisto opettaa näkemään erot ihmisen ja tekoälyn tuottaman tekstin välillä

Joensuussa kehitetty Kaksi maailmaa -projekti voitti Helsingin Sanomien Säätiön Uutisraivaaja-palkinnon ja sai apurahan, jonka turvin se on ollut ilmaisessa koekäytössä Joensuun normaalikoulun lukiossa. Kyse on oppimateriaalista, jossa opiskelijat pääsivät vertailemaan journalistien ja tekoälyn tekemiä haastatteluja samoista kymmenestä maahanmuuttajasta.

– Olin kiinnostunut selvittämään asiaa nuorten kanssa, koska on puhuttu, että tekoäly syrjäyttää journalismin, eikä meitä tarvita enää jatkossa kirjoittamaan juttuja, Joensuussa asuva toimittaja Anna Jarovaja kertoo.

Hänen lisäkseen projektiin osallistuivat ja maahanmuuttajien haastatteluja tekivät toimittaja Liisa Yli-Ketola ja kirjailija Esko-Pekka Tiitinen.

^{Yksi oppimateriaalia} testanneista Normaalikoulun lukiolaisista on Kristian Härkönen, jonka mukaan tekoäly on vielä sen verran alkeellinen, että ei siitä ole journalistien uhkaajaksi.

*– Tieteellisessä ja analyyttisessä tekstissä tekoäly on todennäköisesti jo parempi, mutta journalismissa toimittajan teksti vain on elävämpää, Härkönen toteaa.

Anna Jarovaja kertoo pystyvänsä eläytymään haastatellun ihmisen tarinaan ja tunteisiin toimittajan tekstiä lukiessaan. Tekoälyn teksti ei tunteita herätä.

– Tekoäly kirjoittaa kliseisesti ja jutut olivat vähän samanlaisia. Kun aiheena oli Suomeen muuttaneet ihmiset, jutuissa oli aina näitä mainintoja tuhansien järvien maasta, Liisa Yli-Ketola säestää.

Kristian Härkönen pitää hyvänsä sitä, että koulussa pidettiin tunti, jossa perehdyttiin ihmisen ja tekoälyn kirjoittamiin teksteihin.

– Tunti varmasti avasi aika paljon muillekin sitä, miten selkeä se ero vielä on.

^{Mutta entäpä} jatko? Tekoälyhän paranee koko ajan. Lisääntyykö kahtiajako, jossa toiset pystyvät tunnistamaan eron ihmisen ja tekoälyn välillä ja toiset ei?

– Paremmat lukijat tunnistavat varmasti nopeasti, mutta jos medialukutaito ei ole kovin hyvä, tekoälyn tuotos voi mennä täydestä. Sen voi välttää, jos medialukutaidon oppii peruskoulussa hyvin, Härkönen vastaa.

Mistä sitten tunnistaa, että teksti on tekoälyn tuottamaa?

– Sanavalinnoista ja rakenteista. Asiat kerrotaan vain faktoina ja teksti on niin pintapuolista, että siihen ei saa otetta.

Tekoälyn kömpelyys näkyi myös Jarovajan, Yli-Ketolan ja Tiitisen projektin kuvituksessa. Kun tekoälylle kerrottiin haastatellun ihmisen tarina ja pyydettiin sen perusteella tekemään kuva, alkoivat kuvat kaikista kolumbialaisista olla samanlaisia villapaitoja myöten.

– Joku teistähän huomasi luokassa ne perheen kädet. Se ei ollutkaan halausasento, vaan kädet olivat jotenkin oudosti, Yli-Ketola heittää Härköselle.

Tekoälyä on sanottu vaikuttaneen jo vaalituloksiin, kun nettiin on laitettu juuri äänestyspäivän alla video, jossa ennakkosuosikkina ollut puoluejohtaja on laitettu sanomaan jotain omituista.

– On se uhka, mutta en osaa sanoa, kuinka suuri uhka se on. Tiettyyn rajaan asti sillä pystyy vaikuttamaan vaaleihinkin. On sitä varmaan käytetty jo pidemmän aikaa, vaikka se on vasta nyt tullut pinnalle, Härkönen pohtii.

^{Tekoälyä on} syytetty myös länsimaisen valkoisen miehen luomaksi työkaluksi, mutta Härkösen mielestä maailmankuvien muokkaaminen ei rajoitu siihen.

– Kaikki ideologiat tulevat käyttämään tekoälyä, koska se on kaikille mahdollinen. Ei sen käyttö rajoitu mihinkään ryhmään tai tiettyyn poliittiseen kantaan.

Anna Jarovaja myöntää, että Kaksi maailmaa -projektin tuottaman opetusmateriaalin yksi tavoite on auttaa nuoria tunnistamaan tekoälyn tuottama teksti.

Merkittävä tavoite on myös auttaa nuoria näkemään, miten tekoälyä voi hyödyntää hyvällä tavalla omassa tekemisessä.

– Tietoa voi hakea tekoälyllä paljon tehokkaammin kuin Googlella, koska tekoäly voi käydä nopeasti läpi useita eri lähteitä, Jarovaja huomauttaa.

– Faktojen kanssa pitää olla kuitenkin tarkkana. Asiat pitää tarkistaa ja tuplatarkistaa, koska tietoa on paljon lehdissä ja internetissä, ja joskus tekoälykin valehtelee.