Tuupovaarassa kerättiin yli 900 nimeä nuorisotalon puolesta

Joensuun kaupunginhallituksessa oli maanantaina esillä useita ennakkoarviointeja toimista, jotka liittyvät talouden sopeuttamiseen. Tarkastelussa oli myös Tuupovaaran nuorisotalo, jonka puolesta pitäjäläiset jättivät kaupunginhallitukselle yli 900 nimen adressin.

Kaupunki perustelee talon laittamista myyntilistalle sillä, että siellä ei ole kaupungin omaa toimintaa ja että talosta luopumisella saavutettaisiin vuosittain noin 18 000 euron säästöt käyttökustannuksissa.

^{Adressia keränneet} pitäjäläiset huomauttavat, että jos talo menetetään, menetetään merkittävä osa Tuupovaaran harrastusmahdollisuuksista.

– Talossa käy joka viikko yli 120 ihmistä eli kymmenen prosenttia Tuupovaaran pitäjän asukkaista, Tuupovaaran eläkkeensaajat ry:n puheenjohtaja Sirpa Tuunanen tiivistää.

Tuunasen lisäksi Karjalan Heilin haastateltaviksi nuorisotalolle saapuivat Kalervo Hassinen, Veikko Turunen, Eeva Turunen, adressin alullepanija Mauri Kekkonen sekä Mirja Hassinen, jotka edustavat muun muassa Setlementtiä, boccian pelaajia, lavatanssijoita, kuntotanssijoita sekä pilateksen harrastajia.

^{Aktivistien mukaan} siirtyminen kaupungin ehdottamiin liikuntahallille sekä Ullakolle ei onnistu, koska paikat ovat sopimattomia harrastuksiin, jotka onnistuvat nuorisotalolla. Ullakko on liian ahdas ja liikuntahalli paitsi ennestäänkin vilkkaasti käytetty, myös liian vetoisa ja meluinen.

– Liikuntahalli kaikuu mahdottomasti. Musiikki ja tanssinopettajien ääni ei kuulu, Eeva Turunen kertoo.

Sirpa Tuunanen lisää, että samaan ongelmaan törmäisivät boccian pelaajat, jos he joutuisivat siirtymään nuorisotalolta urheiluhallille.

– Peli on tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Ne, jotka eivät ole juuri sillä hetkellä mukana pelissä, juttelevat keskenään, ja se on vaikeaa, jos halli kaikuu. Meillä on mukana monia yksinäisiä miehiäkin, jotka saattavat käydä kolmestikin viikossa.

Nuorison iltoja ovat torstai ja joskus perjantai. Nuoriso-ohjaaja Janne Hyttisen mukaan nuokkarilla käy 5–10 nuorta sekä 15–20 junnua eli alakouluikäistä.

– Nuorille tämä on yleensä hengailupaikka, Hyttinen kertoo.

– Saatamme pelata biljardia tai pleikkaria, mutta hyvin suuressa arvossa on, että vaan keskustellaan ja tehdään ehkä hyvää ruokaa.

Junnujen kanssa pelataan pallopelejä, ja käyttöä löytyy myös kunnostetulle bändikämpälle.

– Varsinkin junnuissa on soittamisesta kiinnostuneita. Välillä he käyvät itse soittelemassa, ja kun minä soitan vähän kitaraa, voin näyttää heille nuokkari-iltana perusjuttuja.

^{Nuorisotalon alakerrassa} on tila, jonka yhteydessä on pieni keittiö. Ylhäällä salissa voi muun muassa pelata pelejä ja tanssia. Siellä on myös näyttämö, jota voi käyttää teatteriesityksissä.

Mauri Kekkonen oli aikoinaan perustamassa kesäteatteria, joka aloitti 1984 ja toimi muutaman vuoden. Välivuosina alue on päässyt metsittymään pahasti, mutta pari vuotta sitten kotipitäjäänsä palannut Kekkonen aikoo nyt koota porukan, joka talkoilee alueen kuntoon.

Kekkonen aikoo myös perustaa yhdistyksen, joka aloittaa kesäteatterin uudestaan jo ensi kesänä.

– Nuorisotalo liittyy kesäteatteriin siten, että tässä on parkkipaikka, ja näytelmän voi siirtää tänne, jos tulee rankkasade, Kekkonen kertoo.

^{Talo valmistui} vuonna 1927 suojeluskuntataloksi. Tuupovaaran kunnalle se siirtyi 1940-luvulla, kun suojeluskunnat lakkautettiin. Nuorisotaloksi se muuttui 1972.

Mauri Kekkonen muistelee, että yläkerran salissa on järjestetty takavuosikymmeninä muun muassa koululaisten henkiset kilpailut, joissa tuleva rallitähti Ari Vatanen kävi laulamassa Metsän poika tahdon olla.

Talon kohtalosta päätettään Joensuun ensi vuoden talousarviossa, joka on kaupunginvaltuustossa maanantaina 11. joulukuuta.

^{Haastattelun lopuksi} menään vielä Mauri Kekkosen kanssa nuorisotalon alapuolella viettävään rinteeseen katsomaan, miltä näyttää alueella, jossa vuonna 1984 sai ensi-iltansa Tuupovaraan kesäteatterin ensimmäinen näytelmä. Näky saa akaan spontaanin kysymyksen:

Tosissasiko olet sitä mieltä, että tuohon saadaan ensi kesäksi teatteri?

– Eihän se vaadi kuin että tehdään! Kootaan talkooporukka ja aloitetaan savotta.

Näyttämö oli nelisenkymmentä vuotta sitten Sotkulammen rannalla riihessä, joka nyt on pahoin ränsistynyt, ja katsomo oli rinteessä, jossa nyt kasvaa puustoa.

Mauri Kekkonen, joka oli käynnistämässä teatteria 1984 ja aikoo 40 vuotta myöhemmin saada paikalle uuden ensi-illan – edellyttäen, että teatteria tukeva nuorisotalo on vielä käytössä.

– Kaupungin kanssa neuvoteltiin, että täällä saa aloittaa toimenpiteet, ja teatteriyhdistykseen meillä riittää aktiivista porukkaa. Jos ei muuten onnistu, tuon ihmiset naapurikunnista.