Jaakko Tepon tekstit paitsi naurattivat myös koskettivat
Tiistaiaamuna ennen töihin lähtöä kuuntelin Yle Areenasta Pekka Laineen ohjelmaa runsas viikko sitten kuolleesta Jussi Raittisesta. Mietin, että upean ja puhuttelevan jäljen jätti mies jälkeensä. Töihin kun ehdin, näin Ilja Tepon Facebook-päivityksen. Jaakko Teppo (16.2.1953–26.2.2024) on kuollut.
Vahvan jäljen jätti Jaskakin. Karjalan Heilille hän oli erityisen läheinen siksi, että pakinoi lehdessä vuosikausia, itselleni siksi, että taustoissamme oli monia yhtäläisyyksiä: molempien isät olivat Suistamolta ja äidit Pielisjärveltä, ja molemmat me kasvoimme Iisalmessa. Erityisen komea hetki oli 12.10.2016, kun sain olla mukana kirjanjulkistamistilaisuudessa Peltosalmella, Jaskan lapsuudenkodissa entisen poikamieskämppäni naapurissa.
Sen talon portailla Jaakko kuunteli navetalta tulevan äitinsä kumikenkien ääntä ja runoili – vain 17-vuotiaana – sanat Hilmaan ja Onniin, Suomen puhuttelevimpaan rakkauslauluun.
Jaska tunsi kuulijansa ja osasi koskettaa sieluja ehkä paremmin kuin itse tajusikaan. Pamela ymmärretään huumorilauluna, mutta itseäni koskettaa rivi oi armain jos istuisit tuohon. Dallasia katsova Pörsänjärven mopoilija siinä haaveilee, että tv-sarjan tähti istahtaisi samoille lauteille saunomaan.
Kun laulu ilmestyi, olin itse kahden- ja kolmenkympin välissä oleva maalaispoika, joka juoksi metsäpoluilla yksinäisiä lenkkejään ja, kun lähipiirissä ei ollut oikeaa naista josta edes haaveilla, haaveilin itäsaksalaisista pikajuoksijoista.
Jaakko Teppo kiersi maata kovalla tahdilla ja maksoi siitä kovan hinnan. Katkeruutta hänestä ei kuitenkaan aistinut. Elämän tiukimmissa hetkissä löytyi ystäviä, jotka kannattelivat, ja siitä ystävyydestä poika Ilja teki kauniin laulun, jota ei voinut liikuttumatta kuunnella viime kesänä Utran Uudessa Teatterissa.
Tarinat jäävät naurattamaan ja laulut myös koskettamaan. Kiitos, Jaska.
Tekstiin on korjattu kello 12.15 Jaakko Tepon ikä Hilman ja Onnin tekemisen aikaan.