Ampumasuunnistus on monelle vieras urheilulaji – "En ollut ikinä kuullutkaan ja ampunutkin vain vesipyssyllä"
Liisa Muukkonen (pystyssä) Ja Tarja Klemetti ammunnan asentoharjoituksissa Pärnävaaralla. Kuva: Kari Viljakainen
Ampumasuunnistus on kansallisesti Suomen Sotilasurheiluliiton alaisuuteen kuuluva laji. Pohjois-Karjalassa harrastajia on lajissa alle 10, ja koko maassa heitä on eri ikäluokissa 200–300. Laajinta harrastus on Pohjanmaalla ja Turun seudulla.
Maakuntaamme on kuitenkin tullut menestystä. Höytiäisen Urheilijoiden Tarja Klemetti voitti Ruotsin Idressä N50-sarjassa viime vuonna kaksi MM-kultaa ja yhden hopean. Palkintokaapissa Klemetillä on kaikkiaan 14 SM-mitalia ja yhdeksän MM-mitalia.
Kisan aikana suoritetaan osuudet ammunnassa, kartanluvussa eli paikannuksessa ja suunnistuksessa. Sprinttimatkalla ja viestissä kartanlukuosuus jää pois. Sotilasurheiluun laji on kuulunut jo pidempään. Siviilit ovat päässeet harrastamaan lajia 1990-luvulta alkaen.
Miten tällainen laji sai koukkuunsa?
– Olen harrastanut suunnistusta lapsesta saakka. Viisivuotiaana oli ensimmäiset kisakokeilut. Ampumasuunnistukseen törmäsin ensimmäisen kerran, kun kaverini soitti jossain kisan jälkeisessä hurmostilassa, että nyt on löytynyt minullekin sopiva laji, Klemetti kertoo hymyillen.
– En ollut ikinä kuullutkaan lajista ja ampunutkin vain vesipyssyllä. Talven tullen kävin Kontiolahden ampumahiihtostadionilla, jossa oli MM-kisat menossa Kaisa Mäkäräisen johdolla. Katsomossa fiilis oli tosi kiva. Se jäi kytemään. Keväällä oli mahdollisuus sitten kokeilla ampumista. Siitä se lähti.
Tuo Klemetin ensi kosketus lajiin tuli yhdeksän vuotta sitten.
– Vuoden 2015 jälkeen näihin ruutiaseisiinkin on jo tottunut. Multalan Antin ja Tarkkosen Jaanan houkuttelemana lähdin kokeilemaan lopulta lajia.
– Aseen kohdistamisesta en vielä alussa tiennyt mitään. Mihin suuntaan niitä säätöruuveja pitää siirtää, jotta osuisi? Kunhan ampua räpsytin, ja mukavahan niitä sakkokierroksia oli juosta, muistelee Klemetti naureskellen.
Liisa Muukkonen on harrastanut ampumasuunnistusta vasta muutaman vuoden, mutta lajin monipuolisuus veti mukaansa nopeasti. Kilpailuja on vielä takana aika vähän.
– Suunnistusmetsän kautta olen tähän lajiin minäkin ajautunut. Monia muitakin lajeja on tullut harrastettua. Tauon jälkeen kolmekymppisenä innostuin rasteilla käymisestä uudestaan.
Lajin pitää olla rentoa mutta tavoitteellista, tuumaavat Liisa Muukkonen (vas.) ja Tarja Klemetti. Kuva: Kari Viljakainen
– Kolmisen vuotta sitten ampumahiihtäjä Ahti Toivanen teki minulle harjoitusohjelmia ja kävin ensi kertaa kokeilemassa hänen johdollaan tauluihin osumista. Parin kuukauden päästä olin jo ensimmäisissä SM-kisoissa, niin siistiä homma oli, Muukkonen kertaa.
Lajin pariin tullaan yleensä joko suunnistuksen tai ampumahiihdon kautta. Kansainvälisesti lajissa mukana ovat Suomen lisäksi Norja, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Tšekki.
– Virossakin on jotain toimintaa, ja olihan viime vuoden MM-kisoissa mukana yksi marokkolainen ja yksi israelilainen kilpailijakin, Klemetti muistaa.
Mikä sitten lajissa viehättää?
– Aika pitkälti samat asiat kuin suunnistuksessa. Ajatukset nollaantuvat hyvin. Koko ajan on tekemistä, johon ammunta tuo oman mielenkiintoisen lisänsä, Muukkonen painottaa.
– Moni kanssakisailija ajattelee varmaan minut kisapaikalla nähdessään, että mitähän tuokin huonokuntoinen täällä tekee. Itselleni tuo hyvän olon tunteen, kun ainakin jokin osa-alue menee yleensä hyvin vaikkapa ammunnassa. Mukava ”kisaperhe” lajissa on, Klemetti puolestaan toteaa.
Toukokuussa pidetyt SM-kisat olivat Muukkoselle neljännet.
– Olen muutaman kerran kilpaillut sprintissä N21-sarjassa, koska oikeassa ikäluokassani nelikymppisissä on vähän osallistujia. N35-sarjassa olen saavuttanut kaksi SM-kultaa.
Tyytyväinen on oltava, koska neljä maajoukkueurheilijaakin jäi taakse.Liisa Muukkonen
Klemetti puolestaan saalisti nyt SM-kisoissa kaksi hopeaa ja kehui nuoremman tulokkaan saavutusta huippusuoritukseksi.
– N21-sarjassa, joka oli samalla maailmancupin osakilpailu, sijoituin seitsemänneksi. Osallistujia oli 18. Tyytyväinen on oltava, koska neljä maajoukkueurheilijaakin jäi taakse. Lisäksi kahdelle muulle tuli niukka alle 10 sekunnin tappio, Muukkonen iloitsee.
MM-kisat ovat hänelläkin edessä ensi vuonna, jolloin ne pidetään Suomessa. Tänä kesänä kisaillaan elokuussa Tanskassa. Suomessa kisakalenteriin kuuluu lisäksi Lapua-cupin osakilpailuja.
– Työlle tämä on erinomainen vastapaino, jos arkityö on kovin stressaavaa. Kaikki on nollattava, kun matkaan lähtee näissä kaikissa osalajeissa, haastatellut painottavat lopuksi.
Ampumasuunnistus
Laji pähkinänkuoressa
Kolme kisalajia: normaalimatka, sprintti ja viesti.
Ammunta 50 metrin matkalta pystyltä ja makuulta.
Käytössä ampumahiihtotaulut, varapatruunoita on vain viestissä.
Sakko 2 minuuttia/ohilaukaus. Sprintissä ja viestissä sakkorinki.
Lajijärjestys: paikannus, suunnistus, ammunta.
Suunnistusosuudet ovat noin viiden kilometrin mittaisia.
Paikannusosuus 3-4 kilometriä. Sprintissä ei ole paikannusta.
Mitä on paikannus? Se on tätä: Lähdetään keskeltä tuntematonta metsää. Mutkittelevaa kreppinauhaa seuraten pyritään saamaan kilpailijoiden päät sekaisin. Sitten vastaan tulee rasti, johon merkitään neulalla, missä ollaan, tai piste, joka on näköyhteyden päässä vähän kauempana. Yhden millinkin virhe tietää jo minuutin sakkoa.