Kiusaaminen: Jäljistä ei pääse ehkä koskaan eroon

Kiusaamisen kanssa jollain tavoin tekemisissä olevia kutsutaan Joensuussa järjestettävään työpajaan, jonka antia on tarkoitus hyödyntää niin hyvinvointialueen päätöksenteossa kuin osallistujien omassa arjessakin. Työpaja on osa Sitran rahoittamaa Kohti vaikuttavaa asukasosallisuutta -hanketta, jonka kohteena on ennen kaikkea nuoret.

Kiusaaminen on vanha ja aina ajankohtainen ilmiö, josta on puhuttu paljon kuten siitäkin, miten sen voi tunnistaa ja miten siihen olisi hyvä puuttua.

Mitä uutta työpaja voi vielä antaa?

– Eri taustoista tulevat ihmiset kun pääsevät jakamaan tietoja keskenään, asia, joka on itselle itsestään selvä, voikin antaa jotain uutta toiselle, joka ei ole ottanut juuri sitä asiaa huomioon, sanoo työpajassa mukana oleva maakunnallisen nuorisovaltuuston jäsen Ida Hirvonen.

– Toivon, että ryhmissä kun keskustellaan, esille tulee asioita, joista ei vielä ole oikein uskallettu puhua, säestää Jussi Laakkonen, joka on mukana kokemusasiantuntijana.

^{Laakkosella riittää} kokemusta molemmista rooleista: ala-asteella kiusattu muuttui itse kiusaajaksi yläasteella.

Ala-asteella Laakkosta kiusattiin kahden syyn, köyhyyden ja ylipainon, vuoksi.

– En tiedä, mistä luokkakaverit saivat selville, että minulla oli avustuskengät, mutta jostain ne sen tiesivät ja kiusasivat, että lihava kunnan elätti, Laakkonen kertoo.

Lihavaksi haukkumisen jäljet näkyvät Laakkosen mukaan muun muassa 1960-luvun lopulla otetussa valokuvassa.

– Se kesä oli älyttömän kuuma. Kaikilla muilla on siinä kuvassa uima-asut, minulla pitkät housut ja paita.

Kiusaaminen jättää jäljet, lukee paidassa, jota Laakkonen ja Hirvonen kuvassa esittelevät. Niin pitkät ne jäljet voivat olla, että Laakkonen sanoo kärsivänsä niistä edelleen.

– Muutama vuosi sitten – olin vielä silloin dialyysissä – yksi kaveri sanoi minulle, että mies kävelee hulluna lenkillä ja maha sen kun kasvaa. Rekisteröin sen heti, ja sitten kun jonkun ajan päästä mentiin pelaamaan pingistä, se sanoi, että hyvää tekee sinunkin mahalle tämä liikuta. Se meni tunteisiin niin, että mulla meni hänen kanssaan välit poikki, Laakkonen kertoo.

– Eihän aikamiehen pitäisi käyttäytyä sillä tavalla, ei terveesti itsetuntoinen kaveri tee tuommoista. Se vain todistaa, että kiusaaminen on edelleen heikko kohtani.

^{Muille itse} aiheuttamiinsa jälkiin Laakkonen törmäsi ollessaan myyntitöissä ja tajutessaan toimistoon astuttuaan, että nyt hän tapasi kaksi ihmistä, joita oli aikoinaan kiusannut – toista vielä lihavuuden vuoksi.

– En tiedä, miksi aloitin kiusaamisen, ehkä jonkinlaisen koston vuoksi vaiheessa, missä minusta oli tullut normaalipainoinen ja hyvän näköinen nuori mies. Alakoulussa tapahtunut kiusaaminen vaikutti siihen, että itsetuntoni ei ollut tervettä, Laakkonen pohtii.

– Koko kropan läpi meni häpeän tunne, kun tajusin, keitä nämä ovat. Toinen vielä sanoi, että muistatko, miten nimittelit meitä silloin neljäkymmentä vuotta sitten. Muistin välittömästi, kun hän sanoi ne nimet, ja vaikea on sanoin kuvailla häpeän tunnetta, mikä minulle tuli.

Kiusaaminen on hyvä oppia tunnistamaan ja siihen on puututtava, sanovat niin Laakkonen kuin Hirvonenkin.

– Ei pidä kuitenkaan ajatella, että tässä on uhri ja tässä se, joka on tehnyt väärin ja siksi huonompi. Kiusaajakin on kohdattava ihmisenä ja hänelle on annettava apua. Molemmat on kohdattava yhdenvertaisina., painottaa Hirvonen.

Työpaja järjestetään Joensuun Tiedepuistolla 22.3.2024, ja mukaan mahtuu 50 osanottajaa. Lisätietoa on osoitteessa siunsote.fi/tapahtumakalenteri. Ilmoittautua voi 15. maaliskuuta mennessä osoitteessa https://forms.office.com/e/uQiz3zUgkT