Joensuu, 175, saa musiikin siivittämän tarinan halki historiansa

Taas ohjaa Aleksis Meaney Joensuun kaupunginteatterille. Helmikuussa 2024 saa ensi-iltansa Joen sydän, teatterin suursatsaus, jossa mennään läpi 175-vuotiaan Joensuun historian.

– Tähän teatteriin on ollut kiva ja tähän kaupunkiin helppo tulla, sanoo Meaney, Joensuussa syntynyt ja täällä koulunsa käynyt teatteriohjaaja, joka muutti pois 20-vuotiaana heti Kontiorannasta varusmiespalveluksesta kotiuduttuaan.

Piia Peltolan käsikirjoitus valmistui juuri, mutta jo sitä ennen marraskuun alussa Meaney ja ensemble aloittivat musiikki- ja tanssiharjoitukset. Nelikko Meaney, koreografi Ulla Päivikkö, kapellimestari Eve Pietarinen sekä skenografi Kaisu Koponen on tehnyt yhteistyötä jo keväästä lähtien.

– Meillä on ollut jo pitkään selvät sävelet sen perusteella, mitä meillä on ollut. Tätä on ollut ihan hemmetin hauskaa tehdä tällä porukalla.

^{Kaupunginteatteri pyysi} joensuulaisilta rakkaustarinoita käsikirjoitusta varten. Peltolalle ne ovat toimineet inspiraationa, kun hän on kehitellyt tarinaa, jossa rakkauden eri muodot yhdistyvät Joensuun historiaan.

Pääosia esittävät syntyperäiset joensuulaiset Maria Karhapää ja Jaakko Tohkanen – joskin tarkkaan ottaen Tohkanen on enolainen. Mukana ovat lähes kaikki kaupunginteatterin näyttelijät vahvistettuna Riverian tanssijoilla sekä bändillä, joka soittaa joensuulaista musiikkia.

– Musiikki on minun sukupolvelleni ja varmaan seuraavillekin se joensuulainen asia, josta olemme ylpeitä. Sen mukana surffaamme päähenkilöiden kanssa läpi kaupungin historian ja kohtaamme ihmisiä.

Meaney puhuu rock-Joensuusta, mutta eihän täällä tehty musiikki pelkkää rokkia ole. Ohjaaja täsmentääkin, että vaikka kyse onkin rokkibiiseistä, niiden sovituksessa on otettu vapauksia.

– Totta kai pitää olla vivahdetta, koska se on aina ollut tämän kaupungin henki.

^{Kylän omana} kasvattina Meaneyllä on omakin suhde kaupunkiin, joka juhlii keskiviikkona 29.11.2023 jo 175. syntymäpäiväänsä. Millainen on hänen Joensuunsa?

– Joensuu koostuu monesta pienestä asiasta, jotka tekevät tästä kaupungista uniikin, Meaney vastaa.

Yliopisto tulee ohjaajan mieleen jo siksi, että hänen isänsä oli siellä töissä. Kohtalaisen pieneen kaupunkiin yliopisto lyö oman leimansa.

– Sitten on tietyt maamerkit, kuten Suvantosillan Siperia-simulaattori 20 asteen pakkasessa, kun sen yli polkee pyörällä tammikuussa. Ilosaarirockit ja tämmöiset ovat itsestäänselvyyksiä, mutta on paljon pieniä asioita: miten ihmiset puhuvat, miten ihmiset ovat, mikä on ihmisten tapa olla. On ne tuhat ja yksi asiaa, jotka antavat tälle oman luonteensa.

^{Meaney siteeraa} Aki Tykin Happoradiolle tekemää Ihmisen mittainen -lyriikkaa, jossa lauletaan Joensuusta: kadut viivasuoria, ihmiset monimutkaisempia.

Samaa kohtaa siteerasi alkusyksyllä Sointulassa Happoradio-fani, joka koki yllätyksen, kun puhujan selän takaa tupsahti pöydän viereen itse Tykki hämmästelemään, että kuulinko oikein, lausuiko täällä joku minun tekstiäni.

Onko tuo niitä pieniä asioita, jotka voivat tapahtua vain Joensuussa?

–  Sitä tapahtuu enemmän Joensuussa kuin monessa muussa paikassa. Okei, tämä on pienempi paikka, mutta käy täällä myös vanhoja joensuulaisia ja kohtaamisia tässä kaupungissa tapahtuu.