118 vuotta sitten "hylje-ihminen" sukelteli Ilosaaressa avantojen väliä – nyt avannossa käyminen on hurjan suosittua

Helsinkiläinen Elias Nenonen esitteli tammikuussa 1916 Helsingin uimalaitoksella uintia jäiden seassa. Mies piti äärimmäisyyksistä, olihan hän jo vuonna 1909 hypännyt vedonlyönnin vuoksi Yhdysvalloissa Minneapolissa korkealta sillalta veteen ja selvinnyt samalla myös lähellä olleen putouksen pyörteistä. Nenosen siltatemppua oli ollut katsomassa 10000 henkeä.

Mainittakoon, että Nenonen käytti Yhdysvalloissa ollessaan ja siellä kaivoksilla työskennellessään nimeä Hubert Finley. Hän alkoi käyttää sitä myös Suomeen palattuaan.

^{Helsingin talviuimanäytösten} jälkeen Finley piti samankaltaisia näytöksiä useissa suomalaisissa kaupungeissa. Joensuun Ilosaaressa hän esiintyi 31.3.1916. Miehelle oli tehty kaksi avantoa, joiden välillä hän sukelteli, minkä jälkeen nousi jäälle iho punaisensinisenä.

Ilosaaressa paikalla ollut paikallisen sanomalehden toimittaja hämmästeli uimatapahtuman ohella sitä, kuinka ”hylje-ihminen” oli seissyt uintinsa jälkeen paljasjaloin lumella toimittajan haastateltavana ainakin 15 minuuttia.

Arvoitukseksi jää, moniko joensuulainen alkoi Finleyn esimerkistä inspiroituneena harrastaa avannoissa kastautumisia. Pienissä piireissä näin saatettiin tehdä, vaikkei se virallista tai mitenkään julkista ollutkaan.

Kymmeniä vuosia myöhemmin, helmikuussa 1956, Karjalaisen toimittaja ja pakinoitsija Vilho Keskitalo kirjoitti eräässä kahvipöydässä istuneiden ikäneitojen hehkuttaneen avantouintia, joka tekee ihon nuorekkaaksi, hoikentaa, antaa puhtia ja ryhtiä ja ennen kaikkea sitä jotakin, joka langettaa miehen kuin miehen loveen.

^{Olipa ikäneitojen} hehkutuksilla ollut vaikutusta mihinkään tai ei, loppuvuodesta 1958 alettiin kylmän veden lumoihin jääneiden mielissä herätellä Joensuussakin ajatuksia avantouinnin järjestämisestä.

Joensuun Avantouimarien perustava kokous järjestettiin sunnuntaina 14.12.1958 Karjalan talon majakkakabinetissa. Paikalla oli 29 avantouimaria. Ensimmäiseksi seuran puheenjohtajaksi valittiin postinlähettäjä Urho Hokkanen sekä varapuheenjohtajaksi kassanhoitaja Urho Sarola.

Toiminnassa oli mukana myös kymmeniä naisia, yhteensä noin 40 prosenttia kaikista jäsenistä. Kaupunki oli osoittanut seuralle uudeksi uintipaikaksi Siihtalan rannan, jossa uintitoiminta oli ajateltu aloitettavaksi heti, kun sopivat pukusuojat saataisiin kuntoon. Siihen asti oli tarkoitus jatkaa uintia kesäuintipaikoilla.

Syystä tai toisesta avantouintiseuran toiminta hiipui muutaman vuoden kuluessa. Avantoja kuitenkin tiedettiin vuosien saatossa olleen veteen pulahtamista varten Pielisjoen ranta-alueiden lisäksi ainakin Matolahdessa Honkaniemen uimarannan lähellä.

^{Merkittävä muutos} joensuulaisten avantouinnin järjestäytymiseen tuli liki 30 vuotta myöhemmin, talvella 1989, kun Joensuuhun kotoutunut adventtikirkon pastori Kalevi Rullo kutsui kotiinsa avantouinnista kiinnostuneita. Pian perustettiin Joensuun Uimaseuran sisälle avantouintijaosto Jääkarhut. Avantouintia alettiin harjoittaa kaupungilta vuokratussa huvilassa Mäntyniemessä.

Seuraavan vuoden lopulla avantouimareiden toimintaa järjestettiin uudelleen. Silloin perustettiin itsenäinen nykyisinkin toimiva avantouintiseura Joensuun Jääkarhut ry. Seurasta on vuosien kuluessa tullut yksi Suomen suurimmista avantouintiseuroista. Se sai nykyiset uudet toimitilat vuonna 2005, ja niitä laajennettiin vuonna 2018.

Joensuulainen Aiju Laukkanen on noin 17 vuoden kokemuksellaan yksi Joensuun avantouintiseuran pitkäaikaisista mukanaolijoista.

– Aloin käydä avannossa saunomisen lomassa jo 1990-luvun lopulla muun muassa työporukoissa ja tuttavien mökeillä. Kiinnostus asiaan oli virinnyt syntymäkaupungissani Hämeenlinnassa 1960-luvun alussa. Siellä vaikutti kirjakauppias ja harrastevalokuvaaja Enok Rytkönen. Hän oli syntynyt Kontiolahdella vuonna 1874.

– Rytkönen oli erikoinen persoona. Oli hämmästyttävää, että hän sukelsi järveen yhdestä avannosta ja nousi ylös toisesta.

^{Joensuun Jääkarhuihin} Laukkanen liittyi kesällä 2007 muutettuaan Vehkalahteen lähelle avantouintiseuran toimitiloja.

– Aluksi kävin avannossa aamupäivisin, mutta nykyisin käyn siellä enimmäkseen iltapäivisin. Monet, joihin alussa tutustuin, olivat samanikäisiä ja itseäni vanhempia. Nykyisin avantouimareissa on paljon nuoriakin.

– Olen oikeastaan avantopulahtaja, en niinkään uimari. Kastaudun veteen ja otan muutamia uintivetoja. En muista ensimmäisen avantoon pulahtamiseni tuntemuksia, mutta se lienee ollut samanlainen kuin nykyisinkin. On kylmää ja märkää, mutta silti tulee hyvä olo.

Vaikka kylmä vesi voi kuulostaa pelottavalta ja terveydelle haitalliselta, avantouinnilla on Laukkasen kokemuksen mukaan monia hyviä terveysvaikutuksia.

– Stressi vähenee, unen laatu ja verenkierto paranevat ja kehon särkytilat lievittyvät. Itselläni flunssat ovat pysyneet poissa ja migreeni on lähes hävinnyt. Avannossa käymisellä on tutkitustikin hyviä vaikutuksia.

^{Avantouintiharrastus} on Joensuussa nykyisin hyvin suosittua. Tästä kertoo se, että Joensuun Jääkarhuissa on jäseniä jo noin 3 000. Aiju Laukkasen kokemuksen mukaan avantouinti on siten väistämättä myös sosiaalista toimintaa.

– Saunan lauteilla voi istua hiljaa tai liittyä keskusteluihin. On kiva tavata tuttuja, joita ei ehkä muualla näekään.

– Jääkarhujen ranta on Joensuun toiseksi kansainvälisin paikka yliopiston jälkeen. Monta vuotta sitten unkarilainen ystäväni ihmetteli, kuinka oli mahdollista, että samalla kerralla oli saunan lauteilla kahdeksan muuta unkarilaista.

Laukkasen kokemuksen mukaan avantouinti on kaiken kaikkiaan hyvä ja edullinen harrastus. Hän sanoo, että uimaan on mukava tuoda myös ystäviä, jotka ovat tulleet vierailemaan muualta Suomesta.

Lähteet:

Kansallisarkisto ja -kirjasto

Jarno Linnolahti

Vesa Tuominen – Avantouintiseura Joensuun Jääkarhut: historia 1989–2020