Kuntapolitiikka on parasta paikan päällä
Timo Elo (kok., selin), Pentti Keskisalo (sd.), kaupunginjohtaja Jere Penttilä, Jouni Porokka (kok.) ja Pekka Kukkonen (kesk.) jutustelivat samassa ringissä ennen kokousta. Kuva: Aimo Salonen
Striimissä petti ääni, kun Joensuun kaupunginvaltuusto kokoontui Tiedepuistolle siunaamaan työvoimapalvelujen uuden järjestelyn.
Ensin näkyi puheenjohtajana toiminut Matti Ketonen (kok.) avaavan kokouksen, sitten hän meni puhumaan pönttöön.
Sitten pönttöön meni illan ainoaa päätettävää asiaa valmistellut työllisyyspäällikkö Riikka Vartiainen, jonka puheen aikana, noin 16 minuuttia striimin alkamisen jälkeen, äänikin tuli kuvan seuraksi.
Sitten valtuutetut käyttivät vielä 15 puheenvuoroa, joissa esitettyihin kysymyksiin Vartiainen välillä vastaili, ja lopuksi puhui kaupunginjohtaja Jere Penttilä, jonka sanoista saattoi päätellä, että Matti Ketonen oli kokouksen alussa toivottanut hänet tervetulleeksi tehtäväänsä.
Joensuun valtuusto hyväksyi omalta osaltaan uudistuksen, jossa kaupunki järjestää Pohjois-Karjalan kunnille 1.1.2025 siirtyvät työvoimapalvelut yhteistoimintana osallistumalla maakunnalliseen työllisyysalueeseen, jonka kuntalain mukaisena vastuukuntana toimii Joensuun kaupunki.
Iso on tuo asia, jossa riittää vielä valmisteltavaa niin, että uutisia on jatkossakin syytä tehdä.
Päätös meni kuten etukäteen tiedettiin, mutta pohditaanpa hiukan kehitystä, joka on vienyt siihen, että kuntapolitiikasta kirjoittavat toimittajat seuraavat kokouksia striimeistä ja jääkiekosta kirjoittavat nappaavat mestiskoutsien kommentit MTV Katsomon lähetyksistä.
Urheilu on parasta paikan päällä ja niin on kuntapolitiikkakin.
Kiekkojournalismin kulta-aikoina halleilla pyöri toimittajia, jotka kuuntelivat lehdistötilaisuudet ja nappasivat tarpeen mukaan hallin käytäviltä kiinni pelaajia, joilta halusivat kysyä pelissä tapahtuneista asioista. Tuloksena oli juttuja, jotka toivat jotain lisää siihen, mitä mahdollisen tv-lähetyksen katsoneet jo tiesivät.
Kamerat ovat tulleet nyt kunnanvaltuustojenkin kokouksiin, mikä on oikein hyvä asia. Hyvää sen sijaan ei välttämättä ole, että toimittajat, Heilin kirjoittaja mukaan lukien, seurailevat striimejä kotonaan muun puuhastelun lomassa.
Tokihan valtaosa kokouksista on rutiinia, kuten oli Joensuunkin maanantai-iltainen kokous. Se näkyi vastauksista illan kestoa koskeneeseen kysymykseen, jonka Heili esitti ennen kokousta pyörähtäessään pikaisesti nappaamassa kuvan.
– Viisi minuuttia. Ei tätä ole varaa kaataakaan, arveli Pekka Kukkonen (kesk.).
– Menee pitempään, pitäähän paikalla olevat todeta. Kymmenen minuuttia, veikkasi Arto Pippuri (kok.)
69 minuuttia striimauksen alkamisesta meni, koska valtuutettuja kiinnosti monikin asia uudistuksessa.
Puheet siis loppujen lopuksi kuultiin, mutta tekniikkaan luottamisen riskit tulivat esiin.
Pelkkä striimikuvan katsominen rajaa pois monia mielenkiintoisia havaintoja.
Kiinnostavaahan kunnanvaltuustossa ei ole pelkästään se, millaisten keskustelujen jälkeen päätökset syntyvät, vaan myös se, mitä kaikkea muuta salissa tapahtuu puheiden aikana. Pelkkä striimikuvan katsominen rajaa pois monia mielenkiintoisia havaintoja.
Vanhoina hyvinä aikoina Joensuun kaupungintalon teatterisalin parvelta näki kaikenlaista kiinnostavaa. Näki demareiden jalkapallomiehen silmäniskun kokoomuksen koripallomiehelle, ja näki, kuinka jonkun sormi alkoi nytkyä kohti puheenvuoronappia jo siinä vaiheessa, kun valtuutettukaveri – jonka kanssa sormen nytkäyttäjä oli ottanut ennenkin yhteen – vasta aloitti omaa puheenvuoroaan.
Asioiden sisällöt toki vaikuttavat päätöksiin, mutta saattaa valtuustotyöskentelyyn vaikuttaa sekin, kuka on kenenkin kaveri ja kuka ei tykkää kenestä. Joskus valtuutetun paras kaveri löytyy naapuriryhmästä, ja joskus siirtymät ryhmästä toiseen aistii jo ennen siirtymän virallista uutisoimista.
Pitänee harkita paluuta paikan päälle.