Tänä vuonna on Miia Immosen, 49, vuoro viettää aatto lasten kanssa – "Ensimmäinen joulu eron jälkeen oli aika raskas"
Miia Immosen parhaita joulumuistoja ovat lapsuuden joulut mummolassa ja joulut omien lasten kanssa. ”Lapsen ilo on oikeastaan joulussa se ydin.” Kuva: Laura Määttänen
Miia Immosella, 49, on nykyisin kahdenlaisia jouluja. Niitä, joina lapset ovat hänen luonaan jouluaaton, ja niitä, joina lapset tulevat hänen luokseen joulupäivänä.
Immonen erosi lastensa isästä kahdeksan vuotta sitten, ja siitä asti lapset ovat asuneet vanhempiensa luona vuoroviikoin. Joulukin on jaettu kahtia, sillä se on tärkeä juhla molemmille vanhemmille.
Ensimmäinen jouluaatto ilman lapsia tuntui kummalliselta. Immonen oli yksin, ja se oli outoa.
Kuuntelin joululauluja, ja varsinaista jouluruokaa minulla ei ollut, vaan juustolautanen ja muuta vastaavaa.
Joulu oli aina ollut hänelle nimenomaan perhejuhla, jota vietetään läheisten kanssa.
– Silloin en edes halunnut lähteä minnekään. Kuuntelin joululauluja, ja varsinaista jouluruokaa minulla ei ollut, vaan juustolautanen ja muuta vastaavaa. Kieltämättä ensimmäinen joulu eron jälkeen oli aika raskas, Immonen muistelee.
– Joulupäivänä lapset tulivat minun luokseni, ja meillä oli silloin jouluaaton ohjelma. Lapsilla on ollut eron jälkeen kaksi jouluaattoa.
Sittemmin Immonen on tottunut siihen, että lapset ovat osan ajasta isällään, myös jouluna. Joulu tuntuu niinkin ihan mukavalta, kun siihen vain osaa suhtautua oikein. Hän on jouluna edelleen mieluusti yksin silloin kun lapset eivät ole kotona.
– Moni ihmettelee, miksi haluan olla yksin, mutta silloin joulu on minulle omanlaisensa rauhoittumisen aika. En koe yksinäisyyttä, vaikka olenkin yksin. Katson joulurauhan julistuksen ja jouluelokuvia.
Tänä vuonna Immonen viettää aaton lastensa kanssa. Tuleva joulu on ensimmäinen, kun joulupukki jättää vierailun tässä joensuulaiskodissa väliin, mutta 11-, 12-, 14- ja 16-vuotiaille joulu on edelleen merkityksellistä aikaa.
Yritin taas hieman vähentää ruokien määrää, mutta lopputulos oli se, että äiti pilaa joulun.
Perinteistä pidetään kiinni: kuusen on oltava aito, ja runsaasta joulupöydästä ei saa karsia antimia.
– Yritin taas hieman vähentää ruokien määrää, mutta lopputulos oli se, että äiti pilaa joulun, Immonen naurahtaa.
Piparkakkutaloperinne alkoi, kun lapset olivat pieniä. Silloin niitä riitti yksi, nyt taloja on oltava neljä.
– Siitä seuraa se, että äidillä on aina yksi poltettu sormi.
Joulua aletaan ottaa vastaan hyvissä ajoin. Joulukuussa Immonen piilottaa jokaiselle päivälle kotiin paperilapun, jossa on jokin jouluun liittyvä tehtävä. Yhtenä päivänä paistetaan pipareita, toisena lauletaan joululauluja.
– Välillä meillä seikkailee hassuttelijatonttu, joka tekee jekkuja. Se saattaa löytyä jääkaapista, tai se on voinut piilottaa puhelimen laturin tai sekoittaa hammasharjat.
Vanhempiensa kanssa Immonen leipoo aina jouluksi piirakoita.
– Äidin kanssa teemme piirakat, ja isäni paistaa ne. Työnjako on selvä.
Nyt, kun lapset ovat paikalla jouluaattona, Immonen on ottanut lomapäiviä joulun alle valmisteluja helpottamaan.
Tuntuu haikealta, kun he sitten lähtevät isänsä luo
Hän odottaa joulua eniten juuri näinä vuosina, kun lapset ovat hänen luonaan aaton. Silloin he pelaavat lautapelejä, katsovat jouluelokuvia ja ulkoilevat.
– Tuntuu haikealta, kun he sitten lähtevät isänsä luo. On niin hiljaista.
Immonen on sairaanhoitaja ja pohtii, menisikö tänä vuonna joulupäiväksi ja tapaninpäiväksi töihin. Keikkatyöläiselle on hoitajapulassa tarvetta. Jouluisin hän on ollut töissä vain silloin kun perheessä ei vielä ollut lapsia. Sairaalassakin on jouluna omanlaisensa tunnelma.
– Joulu näkyy sielläkin. Joskus meillä oli yövuorossa joulukoriste hiuksissa, ja potilaiden kanssa juttelimme joulusta. Voisin hyvin olla tänä vuonna joulun aikaan töissä.