Lyska ja Norssi luovat uutta teatteriperinnettä

Joensuun Lyseon lukiossa on monikymmenvuotiset teatteriperinteet, ja perinteitä on myös Normaalikoulun teatterilla. Korona oli taitekohta, joka toi katkoksen, vaikka molemmissa kouluissa onkin ollut jonkinlaista teatteritoimintaa myös koronan jälkeen.

Tänä syksynä draamasta kiinnostuneen lyskalaiset ja norssilaiset ovat yhdistäneet voimansa. Torstaina saa Tiedepuiston kolmannen kerroksen musiikkiluokassa ensi-iltansa Minne juna vie, jonka opiskelijat ovat tehneet itse alusta loppuun.

Kanssakulkijoina ovat olleet opettajat Tarja Gröhn (Lyseo) ja Sini Aromaa (Norssi), jotka ovat tehneet draamallista yhteistyötä jo aiemmin Pataluodossa.

^{Opettajat kertovat,} että nyt on mahdollisuus myös muuttaa perinnettä.

– Lyseoteatterin monikymmenvuotiset perinteet ovat liittyneet siihen vanhaan rakennukseenkin. Tässä on uusi sauma kokeilla, mitä teatterin tekeminen voisi olla, Tarja Gröhn sanoo.

Sini Aromaan tunnelmat ovat uteliaat.

– En tiedä, mitä olemme tekemässä. Saatamme tehdä jotakin uutta perinnettä tai sitten tämä on kokeilu, miten kahden lukion yhdistäminen onnistuu.

Heilin haastatteluun napatut Oscar Hopeakivi (Norssi) ja Ira Kuosmanen (Lyseo) sekä Lotta Luojola (Lyseo), sanovat, että yhteistyö on sujunut hyvin.

– Kivaa on, kun pääsee tekemään toisessa koulussa olevan ystävän kanssa yhteisen kurssin, ja kivaa on ollut myös päästä tutustumaan toisessa koulussa oleviin, Luojola muotoilee omat ajatuksensa.

Ira Kuosmanen sanoo, että esityksen nimessä leikitään ajatuksella, että juna kuvastaa elämää ja elämän matkaa. Tarinan päähenkilö ei oikein tiedä, minne hänen junansa on menossa.

^{Tarinaa ja hahmoja} on synnytetty improvisointien kautta, joskin käsikirjoitukseen on vaikuttanut eniten Kuosmasen, Luojolan, Fanni Linjaman, Sanni Seppälän, Oona Savolaisen ja Veikka Sivosen muodostama ryhmä.

Aromaa sanoo, että Luojola esimerkiksi on kirjoittanut tarinana hienosti vanhemman naisen ajatuksia,

– Mitään tiettyä esikuvaa minulla ei ollut, mutta esikuvia ehkä ovat yleisesti sateenkaariyhteisön pioneerit. Olen kiinnostunut siitä, kuinka vanhemmassakin polvessa on ollut samalla tavalla vastavirtaan menijöitä kuin nykynuorissa, Luojola kertoo.

– Tove Jansson, Kuosmanen heittää sivusta ja saa Luojolan innostumaan:

– Tove Jansson, joo! Juuri eilen ajattelin tähän hahmoon liittyen Tove Janssonia.

Mukana on paljon opiskelijoita, joilla ei ole aiempaa kokemusta teatterista, vaikka kameralle näyttelemisestä saattaakin olla.

– Pienessä porukassa olemme tehneet pari vuotta Youtube-videoita, ja sieltä on tullut näyttelijäkokemusta. Kameralle on helpompi näytellä, mutta ei tämäkään hirveän paljon vaikeampaa ole, kertoo Oscar Hopeakivi, joka näyttelee työhönsä tympääntynyttä kuraattoria.

– Tämän hahmon improvisoi norssilainen, joka oli alussa mukana, mutta lähti sitten tästä ryhmästä. Hahmo kuitenkin otettiin talteen, ja minä päädyin esittämään sitä.

Luojola heittää Hopeakivelle välikysymyksen, miltä tästä tuntuu olla saman ikäisen ihmisen ohjattavana.

– Ihan hyvä. Itse tykkään enemmän näyttelemisestä kuin käsikirjoittamisesta.

^{Hahmoja ja tarinaa} pohjustettiin keskusteluilla, joiden syvällisyyttä opettajat kehuvat.

 – Kohtausluetteloja on ollut lattialla, ja aina niitä on posauteltu uusiksi, että menisikö tämä näin tai näin. Ongelman luovan ratkaisemisen kannalta se on ollut tärkeää ja tuonut hyödyllisiä taitoja muuhunkin kuin teatterin tekemiseen, Gröhn huomauttaa.

Ira Kuosmanen sanoo, että mielipiteiden runsaudessa on ollut omat haasteensa.

– Tässä on joutunut miettimään, miten niin monet näkemykset saadaan sovitettua yhteen niin, että kukaan ei loukkaannu. Kiva tätä on kuitenkin ollut tehdä yhdessä, kun meillä on niin ymmärtäväisiä ja hyviä ihmisiä.

Kuosmasella on jo ennestään taustaa teatterista ja kirjoittamisesta, ja hänellä on ollut nytkin vahva visio siitä, mitä ollaan tekemässä. Hänelle tuli työryhmässä luontevasti rooli organisoijana, joka kokoaa osasia yhteen.

– Kun keskustelua mennään ja mennään ja mennään, tulee väistämättä hetki, jolloin joku sanoo, että nyt me kokeillaan ja nyt me tehdään näin, Sini Aromaa tiivistää.

Minne juna vie? – Joensuun Lyseon lukion ja Joensuun normaalikoulun lukion yhteistyöproduktio Tiedepuiston 3. kerroksen musiikkiluokassa 319. Ensi-ilta torstaina 14.12. kello 19. Yhteensä viisi esitystä, joista viimeinen on sunnuntaina 17.12.