Itse poimituista puolukoista toivottuihin tortilloihin

Mutalan koulun rehtori Mika Merilä istahti lihamurekelautasensa ääreen ja lausui kuuluville havaintonsa:

– Sehän tässä on ihmeellistä, että se laki säädettiin jo 1943.

Ilmaisesta suomalaisesta kouluruuasta puhuttiin ja siitä, että tänä vuonna juhlimme sen 75-vuotista taivalta. Laki todellakin säädettiin sotaa käyvässä maassa jo 1943, ja Merilän nettihavaintojen mukaan ensimmäiset koulut alkoivat tarjota ilmaista ruokaa 1945. Vuosi 1948 oli sitten se, jolloin laki pantiin täytäntöön koko Suomessa.

Polkka Oy kutsui lehdistön syömään lihamureketta Mutalan koululle, mutta miksi juuri Mutala?

– Ajattelin, että tämä on tämmöinen pieni ja kodikas koulu, palvelusuunnittelija Sinikka Pussinen vastasi.

^{Olympiavuonna 1952} valmistuneen koulun ruokalassa kieltämättä on kyläkoulun tunnelmaa. Oppilaatkin käyvät ruokailusta poistuessaan huikkaamassa kiitoksensa keittiöhenkilökunnalle. Enää tosin ruokaa ei valmisteta omassa keittiössä, vaan kouluruoka tehdään Joensuun kaupunkialueella Siilaisella ja Pataluodossa ja kuljetetaan lämmitettäväksi ja tarjoiltavaksi eri kouluille. Mutalaan ruoka tulee Pataluodosta.

Kun laki astui voimaan, se koski lämmintä ruokaa. Eväsleivät ja maidot koululaiset kantoivat repuissaan kotoa kouluun.

Ja sittenhän oli se puolukka. Varttuneemmat suomalaiset muistavat, kuinka oman koulun ruokalaan vietiin syksyisin itse poimittuja puolukoita.

– Enää se ei ole mahdollista, koska meillä on sopimustoimittajat, joilta ostamme puolukat, Pussinen kertoo.

Itse hän vielä ehti viedä marjoja omalle koululleen Naarvaan, missä hän meni ekaluokalle syksyllä 1967, jolloin lauantaitkin olivat vielä koulupäiviä.

Jutustelua sivusta seurannut Polkan palveluesihenkilö Laura Mustonen yllättää kertomalla, että toimitti hänkin puolukkaa omalle koululleen vielä 1990-luvulla.

– Meillä oli Kiteellä taksvärkki, jolloin vietiin puolukkaa koululle.

^{Ilmiön vahvasta} asemasta suomalaisten koulumuistossa kertoo Mika Merilän tarina omilta opiskeluvuosiltaan Oulun yliopiston opettajakoulutuksesta.

– Syksyllä 1993 aloittaneelle kurssille tehtiin jäynä ja kerrottiin, että yliopistolle pitää tuoda puolukkaa. Yksi kaveri meni halpaan ja toi!

Moni asia on muuttunut, mutta jotkin asiat pysyvät. Sinikka Pussinen kertoo, että hänellä on lista vuoden 1974 suosituimmista kouluruuista, jota on mielenkiintoista verrata syksyn 2023 suosikkeihin.

– Silloin suosikkeja olivat makkarakastike, pinaattivelli, jauhelihakastike, ohrapuuro ja jauhelihapihvi. Nyt meiltä löytyy nakkikastike, pinaattikeitto, lihakeitto, jauhelihapihvit ja ohrapuuro.

^{Nyt tarjolla} on myös kasvisvaihtoehdot – esimerkiksi tänään juhlan kunniaksi tarjoiltavan, usein toivotun lihamurekkeen rinnalla voi valita porkkananapit. Haastateltaviksi saadut viitosluokkalaiset Vilppu Venäläinen, Janne Haverila ja Emma Jetsu olivat lihamurekkeesta yhtä mieltä:

– Hyvää.

– Hyvää on.

– Hyvää. Oikeastaan tämä on ensimmäinen kerta, kun meillä on koulussa lihamureketta.

Entä mitä mieltä kolmikko on kouluruuasta yleisesti?

– Aika monet ruuat ovat ihan hyviä. Joistakin en pidä niin hirveästi, Jetsu vastaa.

– Kalapuikot ovat parhaita, pinaattikeitosta en tykkää niin hirveästi, Venäläinen sanoo.

Myös Haverila ilmoittaa tykkäävänsä kalapuikoista ja alkaa sitten hakea sen ruuan nimeä, joka ei hänen suosikkeihinsa kuulu:

– Mikä se oli se, missä oli riisiä ja niitä avokadon näköisiä paloja...

Kolmikon pöytään johdattanut opettaja kertoo, että ruokailu on koulussa odotettu hetki. Riemua herättää varsinkin tiettyjen ruokien päivät, jotka jopa nostavat yhteishenkeä.

– Sitten on toisenlaisia päiviä, joita ei odoteta yhtä paljon. Silloin menee paljon leipää.

Sinikka Pussinen kertoo, että listoja uudistetaan myös palautteen perusteella.

– Meillä järjestetään toiveruokapäiviä, jolloin koulut saavat yleisimminkin kertoa, mitä ne toivoisivat. Semmoisen aloitteen perusteella meillä tuli esimerkiksi tortillat listalle.