Sekatyömies Werne ei tee eroa maailmanhuipun ja puoli vuotta soittaneen kuutosluokkalaisen välillä

Miun on vaikea tajuta, että Werne muka on joku Markku ja kaupungin virkamies.

Outokumpulaisnuoren äidin kommentti kertoo paljon Markku Tanskasesta. Wernestä on tullut käsite: mies löytyy valo- ja äänipöydän takaa kulttuuritapahtumissa ja on ehtinyt tehdä monenlaista muutakin nuorisotyöstä aina hallintotehtäviin saakka.

Juuri nyt hän työskentelee Outokummun kaupungin työllisyyspäällikön viransijaisena ja sanoo itse, että ehkä hänen oikea ammattinimikkeensä onkin sekatyömies.

Mutta miten Markku oikein muuttui Werneksi?

– Pitkä tarina lyhyesti: seiskaluokan ensimmäisinä päivinä kaverit sen väänsivät tuommoiseksi. Minulla oli vähän aikaa koulureppuna Ferrari-auto, ja hyvin nopeasti Ferrari muuttui Werneksi.

^{Entä miten} Werne muuttui koko kaupungin tuntemaksi hahmoksi?

– Vahingossa, mitenkäs muutenkaan. Varmaan minua pyydettiin joskus johonkin ja sitten johonkin toiseen ja sitten piti opetella vähän tekemäänkin ja pikku hiljaa osaaminen on kehittynyt.

Tanskanen syntyi Kuhmossa, mutta suurimman osan elämästään hän on asunut Outokummussa. Puolenkymmentä kertaa hän on lähtenyt kaupungista ja yhtä monta kertaa palannut, ensimmäisen kerran opiskelujen vuoksi.

– Joskus yritin lähteä täältä ihan tosissanikin, mutta nyt olen jo luovuttanut. Ei kai tästä enää mihinkään pääse.

Haastattelua tehdään kahvila Kosilkassa, jossa voi kuulla elävää musiikkia. Kaupungin yrittäjät ovat mukana edistämässä kulttuuria, sanoo Tanskanen.

^Outokummun kaupunginkin merkitystä kulttuurin edistäjänä Tanskanen kehuu. Kadun toisella puolella on kulttuurikeskus Marita, jonka teknistä varustusta Tanskanen on saanut olla kohentamassa kaupungin kuukausipalkkalaisena yhdessä muiden aktiivisten ihmisten kanssa. Tanskanen mainitsee Jukka Oreniuksen ja sittemmin Enoon muuttaneen Maarit Hämäläinen-Koljosen nimet.

Toisen asteen koulutus on tuonut kaupunkiin tanssin, esitystekniikan ja media-alan osaamista. Riverian ulkopuolelta löytyy toimijoita teatterista musiikin kautta sirkukseen saakka. Mistä tämä outokumpulainen omaperäisyys oikein kumpuaa?

– Siinäpä se, en tiedä. Onko niitä outokumpulaisia olemassakaan?

Tanskanen vie tarkastelun historiaan – aikaan, jolloin malmi löytyi ja kuusjärveläiseen kylään perustettiin kaivos.

– Eihän ne kaivostyöläiset outokumpulaisia olleet, kun ei täällä asunut niin paljon ihmisiä. Nehän tulivat kaikki tänne muualta ja ulkomailtakin tänne on muutettu. Sulatusmeininkiähän täällä on ollut aina, Tanskanen muistuttaa.

^{Nytkin Kummunkadulla} näkee kansainvälisen oloista porukkaa, jota tuo muun muassa vanhalla kaivoksella toimiva tieteen ja taiteen tekijöille tarkoitettu residenssi.

Kaivos synnytti kylään niin urheilu-kuin kulttuuritoimintaakin – Outokummun Puhallinorkesterikin juhli 100-vuotissynttäreitään jo kauan sitten – ja oma vaikutuksensa yhtiön perinnöllä oli myös siinä vaiheessa, kun kaivos suljettiin 1989.

– Ysärillä tänne muutti ihmisiä, kun täältä vapautui paljon historiallisesti arvokkaita kiinteistöjä. Tuli samanhenkistä porukkaa, Tiitisen Esko-Pekat ja Väänäsen Matit ja keitä kaikkia siinä olikaan, Koljosen Jussit ja nämä. Tarpeeksi monta pöljää kun on saman pöydän ääressä, jotakin syntyy väistämättä.

Pöljä-sanaa ja vastaavia ilmauksia Tanskanen käyttää haastattelun aikana usein.

– Koetin tässä miettiä, mikä oli ensimmäinen juttu, johon tein tekniikkaa. Yksi outokumpulainen hurja on nimeltään Henry Räsänen, ja hänen kanssaanhan me on tehty yhdessä paljon. En nyt ole ihan varma, olisiko ne ensimmäiset jutut olleet Henryn kanssa, mutta ensimmäisiä ne ainakin olivat.

Räsäsen jutut ovat liittyneet teatteriin, mutta myös kaiken ikäiset ja tasoiset muusikot ovat oppineet tuntemaan Tanskasen. Merkittävä on Wernen työ muun muassa nuorten soittajien musailloissa. Sen on todennut muiden muassa alussa siteerattu outokumpulaisnuoren äiti:

Jos Werne ei rakastaisi valojen ja äänien tekoa, työtään, kulttuuria ja ihmisiä siten kuin rakastaa, täällä jäisi paljon tekemättä. Hänen intonsa ja taitonsa on huikea esimerkki noille pennuille.

^{Millainen nuorisotyön} tekijä olet piuhoja asentaessasi?

– Tätähän on hirveän vaikea arvioida itse, Tanskanen aloittaa vastauksensa.

– Luulen, että siinä on se, että onpa ihmiset minkä ikäisiä tahansa, heitä kohdellaan samalla tavalla kuin omankin ikäisiä. Lapset ja nuoret ovat fiksuja tyyppejä, joita kohdellaan tasavertaisina.

Moni muusikko nousee Outokummun musailloissa ensimmäistä kertaa yleisön eteen ja Wernellä on oma roolinsa jännityksen purkajana.

– Tekniikan on pidettävä huoli, että heillä on hyvä olla lavalla. Tekniikka tehdään samalla tavalla, onpa siellä Jukka Orma tai puoli vuotta kitaraa soittanut kuutosluokkalainen.