Enonvene täyttyy tanssikansasta 18 vuoden tauon jälkeen – "Ihan Leifin takia tulimme tänne asti"

Legendaariseen Enonveneeseen noustaan ulkotulien valaisemia, kivisiä portaita.

– Sisään vain, täällä ne tanssit on, raitista ilmaa haukkaamassa ollut nainen toivottaa vieraat tervetulleeksi.

Aulassa takit laitetaan naulaan ja tanssien järjestäjä Markku Viitanen on paikalla tervehtimässä tanssikansaa. Enon pieneen pitäjään on saapunut ihmisiä niin lähialueilta kuin kauempaankin.

– Tuntuu hyvältä, kun parkkipaikalle saapuu kymmenittäin autoja, Viitanen tuumaa.

Useat kulkevat kimppakyydillä, ja saattaa joukossa olla muutama junantuomakin.

^{Illan ensimmäisen} valssin Sinua, sinua ainoastaan laulaa Markku Viitanen Rosette-orkesterin säestämänä.

– Ei jännitä eikä pelota, vaikka ensimmäistä kertaa laulan ensivalssin, hän kommentoi ennen esiintymistään.

Viitanen kiittää yleisöä, sillä ilman sitä tansseja ei olisi.

– Ihmiset tuovat sen tunnelman, minä luon vain puitteet, hän sanoo.

Tanssilattialla käy kuhina, ja kengät suhisevat parkettia vasten. Rosette-orkesteri jatkaa valssilla ja fokstrotilla.

– Elähän oo käet puuskassa siellä, mies sanoo ja ojentaa kätensä naiselle, jonka hän vie fokstrotin pyörteisiin.

Kappaleiden jälkeen tanssipartneria kiitetään ja orkesterille taputetaan.

^{Enonvene ehti} olla 18 vuotta tanssimatta, mutta vuoden 2022 tapaninpäivästä lähtien valssi on taas soinut. Idea alkoi itää Gran Canarialla, kun Markku Viitasella oli etsinnässä tanssipaikka Joensuusta ja enolaisella Rauli Taipaleella oli sopiva paikka tiedossa.

– Tiesin, että Enonvene tilana sopii, sillä täällä on järjestetty Karjalan karao-keklubin tansseja, Taipale kertoo.

– Markku sai sitten järjestettyä tänne näitä vähän isompia tansseja, ei tätä olisi ilman häntä.

Viitaselle tanssit ovat elämäntapa ja rakasta liikuntaa. Harrastuksena tanssi on ollut jo 50 vuotta.

– Kolmenkymmenen vuoden aikana tanssikulttuuri on muuttunut siten, että ihmiset osaavat aiempaa paremmin tanssia. Kaikki ovat käyneet kursseja.

– Suurin osa tanssii toisilleen, se on vuorovaikutusta, ja muut otetaan huomioon.

Viitanen kannustaa osallistumaan tansseihin ja muistuttaa, että tärkeintä on rytmi ja ryhti.

^{Ensimmäistä kertaa} Enossa esiintyvä Tangokuningas-finalisti Leif Lindeman odottaa takahuoneessa lavalle pääsyä.

– On kiva, odottava fiilis, ihan kuin olisin pikkupoika, hän sanoo.

Lieksasta asti saapuneet kaverukset Tarja Sirniö, 62, ja Maija Honkanen, 62, odottavat innoissaan Lindemania. Hän on illan pääesiintyjä.

– Ihan Leifin takia tulimme tänne asti, Sirniö sanoo.

– Hän on niin välitön ja ottaa yleisön aina huomioon, Honkanen kehuu.

Honkanen aloitti tanssimisen 35 vuotta sitten. Sirniö on harrastanut tanssia jo 46 vuoden ajan.

– Minä aloitin täysin tanssitaidottomana, menin vain miehen perässä. Suosittelen kyllä kaikille paritansseja, Sirniö kertoo.

Kaverukset kertovat päässeensä kuluttamaan parkettia, vaikka tanssisalin väkijoukko onkin hyvin naisvoittoinen.

Yhtenä ratkaisuna naisvoittoisuuteen on, että nainenkin opettelee viemään, kertoo ”tanssimummo”, joka hakee sukupuoleen katsomatta.

Hän vie kauniisti tanssitaidotontakin ja hänen käsivarsillaan uskaltaa heittäytyä tanssin hurmaan. Musiikki vie mennessään ja rytmi löytyy kuin luonnostaan. Tanssilattialla on tungosta, mutta viejä välttelee törmäyksiä, kuten kuuluukin.

^{Huomiota herättää} erään tanssiparin kemia ja se, miten he liukuvat pitkin lattiaa ammattilaisen askelin puikkelehtien sujuvasti muiden parien välistä.

He ovat Jari Laukkanen ja Hanna-Mari Tuunanen, jotka ovat olleet yhdessä 14 vuotta.

– Tansseissa me tapasimme, Joensuun tanssiviikoilla, Laukkanen muistelee, ja pari katsoo toisiaan syvälle silmiin.

Tanssi johti yhteiseen kotiin ja elämään. Rakkaus tanssiin syntyi molemmille sattuman kautta.

– Luulin, että se on tylsää lattiaa pitkin kävelemistä, mutta työpaikan juhlissa jouduin vahingossa tanssilattialle. Siitä se alkoi, Tuunanen kertoo.

– Soitin 14-vuotiaana tuubaa ja odottelin soittotuntien jälkeen, että täti tulee hakemaan. Lavatanssikurssi oli käynnissä, ja minut houkuteltiin sinne, Laukkanen sanoo.

Tuunanen muistuttaa, että kaikki musiikin tahtiin liikkuminen on tanssia, eikä siinä voi tehdä mitään väärin.

– Ei pidä ottaa mitään suorituspaineita.

Pariskunta kertoo tunnelman olevan kohdillaan ja lattian luistavan tarpeeksi. He ovat iloisia siitä, että talvisaikaankin järjestetään tansseja.

^{Pientä purtavaa} ja virvokkeita tarjoillaan kahvion puolella. Tarjoilun Enonveneen tansseihin järjestää Asta Piiroisen Enon juhla ja lounas. Kahvin tai tuopin ääressä istuessa tanssista väsähtäneet jalat saavat levätä.

Kahvion nurkassa Miisa Kiiskinen, 62, Sinikka Ikonen, 57, Vesa Sivonen, 64, ja Eine Sivonen tunnelmoivat musiikkia ja jammailevat sen tahtiin.

– Miehillä on hiki, niin piti tulla tänne lepäämään, Ikonen kommentoi.

Osa ihmisistä saapuu tansseihin ihan vain nauttimaan tunnelmasta ja hyvästä musiikista.

Keikan jälkeen Leif Lindeman halaa ja kättelee yleisöä, jakaa nimikirjoituksia ja on kuvattavana.

– Tuntuu kaikkensa antaneelta, on hyvä fiilis. Miten sattuikaan, että yleisössä oli kaikki hyvät ja mukavat ihmiset yhtä aikaa, Lindeman kehuu.

Esiintyjä myöntää rakastavansa tanssimista itsekin, mutta omissa konserteissaan hän on ylpeästi tanssittajan roolissa. Lindemanille on vaihtelua Enonveneen esiintymislava, se on nimittäin samassa tasossa tanssilattian kanssa.

– Siinä pystyy hyvin olemaan läsnä yleisölle.

^{Musiikki soi} keikan jälkeen levyltä, ja edelleen pieni joukko jatkaa tanssiaan viimeiseen nuottiin asti. Järjestyksenvalvoja Arvo Savinainen pitää iltaa onnistuneena.

– Ilta on ollut työläs, kun porukkaa on paljon. Muuten homma on helppoa, koska häiriötekijöitä ei ole koskaan, ei ensimmäistäkään.

– Tanssikansa on siistiä, vaikka ottaisikin vähän napanderia.

Iloinen tanssikansa lipuu pois. Osa menee kotiin, ja osa jatkaa iltaa alakerran Hutikan baarissa karaoken merkeissä.

Yksi asia on illan hämyssä varma: tanssiminen ei tähän lopu.