”Perinteinen vaate suojelee ihmistä ja sielua” – Leena Jääskeläinen vaalii karjalaisuutta ja karjalaista pukukulttuuria
Leena Jääskeläinen esittelee valmistamaansa neidon pukua, jossa on paljon koristeita ja nauhoja. Pukua käytti neito, joka oli jo suostunut miehen kosintaan. Kuva: Marja Mölsä
Joensuun Taitokorttelin Mustosen talon yhdessä pienessä kammarissa henkii karjalaisuus. Leena Jääskeläinen on onnellinen, että hän on saanut sen käyttöönsä vuoden alusta lähtien.
– Taitokorttelin tunnelma on ihana, se antaa koko ajan ajatuksia silmille ja käsille, hän sanoo.
Jääskeläinen on jo vuosikymmenten ajan tutkinut karjalaisuutta ja karjalaista pukukulttuuria eri lähteistä: kirjallisuudesta, museoista, arkistoista ja haastatteluista.
– Jo pienenä tyttönä kyselin isomummoltani aiheesta, joimme tsaijua ja juttelimme, samalla opin paljon. Se on mielestäni äärimmäisen monikasvoista. Silloin ompelin vaatteita vain nukeille.
Nyt mikään karjalaisuuteen liittyvä kulttuurinhaara ei ole hänelle vierasta. Matkan varrella on syntynyt runsaasti erilaisia pukuja, asusteita, liinoja, käspaikkoja ja ikoneita sekä piirroksia.
– Perinteinen vaate suojelee ihmistä ja sielua, koska se on syntynyt pitkän prosessin tuloksena ja tehty rakkaudella, hän viittaa muun muassa pellavien ja lampaiden kasvatukseen, niiden hoitamiseen ja tuotteiden jalostukseen.
Helmikirjontatekniikalla tehty pieni matkaikoni hehkuu kauniissa väreissä. Kuva: Marja Mölsä
Prosessin, johon on osallistunut aina koko karjalainen perhe, lopputuloksena on lanka, josta voi tehdä kangasta ja jolla voi ommella ja kirjoa. Värejä on saatu ympärillä kasvavista kasveista.
– Kirjonnassa on käytetty erilaisia kuvioita, kuten lintuja, ristejä ja kukkia. Kaikilla niillä on oma merkityksensä. Esimerkiksi aluspaitaan kirjailtu kuvio voi tuoda siunausta käyttäjälleen.
Leena Jääskeläinen korostaa, että vaikka kyse on perinteisestä karjalaisesta kulttuurista, se elää kuitenkin koko ajan tässä ajassa.
– Se ei ole koskaan valmis. Aina löytyy jotain uutta, hän sanoo.
Toisaalta karjalaiseen pukeutumiskulttuuriin kuuluvia elementtejä voi käyttää nykyvaatteissakin.
– Voi käsittää, että kyseessä on elävä traditio, jota ei unohdeta vain museoihin. Sehän olisi ihana asia, jos joku innostuisi tekemään vaikka karjalaisen vyötaskun ja käyttäisi sitä farkkujen kanssa. Tai joku kirjoisi jonkin symbolisen vanhasta vaatteesta löydetyn kuvan nykyaikaiseen vaatteeseen.
Jääskeläisen kammariin johtavalla käytävällä on parhaillaan esillä näyttely, jossa on esillä hänen valmistamiaan pukuja.
– Tänne kammariin voi tulla opettelemaan ompelua, vaikka ei olisi koskaan ommellut, hän esittelee minikurssejaan, -työpajojaan ja vaikka henkilökohtaisen neuvonnan tuokioita.
Kuka tahansa voi tehdä itselleen perinteisen ikonin tai pienen matkaikonin.Leena Jääskeläinen
Tärkeintä Helmipihlaja-nimistä kevytyritystä pyörittävän Jääskeläisen mielestä on se, että jokainen työpaja tai käsityöhetki on kiireetön, rauhallinen ja hiljainen. Niiden tuotoksena voi syntyä vaikkapa kokonainen kansallispuku, päähine, vyö, asuste, nukke, nukenvaate tai ikoni.
– Tarkoitus on tarjota rauhallinen hetki omille käsille ja silmille iloa perinteisestä karjalaisesta kulttuurista.
Taiteentutkijan ja -tekijän sydäntä lähellä ovat tällä hetkellä erityisesti nuket ja niiden vaatteet sekä helmikirjontatekniikalla tehdyt ikonit.
– Kuka tahansa voi tehdä itselleen perinteisen ikonin tai pienen matkaikonin, hän mainitsee.
Jääskeläinen tietää, että Taitokortteli tulee tekemään, tai itse asiassa on jo tehnyt, häneen valtavan vaikutuksen monella tapaa.
– Tämä on vanha porvaritalo, se vaikuttaa minuun syvästi. Rakastan talon tunnelmaa ja sitäkin, kun aamuaurinko pilkistää sisään ikkunasta, Jääskeläinen sanoo ja vinkkaa, että muun muassa talon innoittamana saattaa olla tulossa jälleen uusia projekteja kesäksi.