Vakava tietomurto säikäytti Merja Schiavonen – "Soitin heti pankkiini, teleoperaattorilleni ja Kyberturvallisuuskeskukseen"

Tänäkään aamuna joensuulainen Merja Schiavone, 64, ei ole avannut Facebookia. Ei sillä, etteikö tekisi mieli, sillä siellä on iso joukko tuttavia, ja hänellä on ollut tapana kertoa Facebookissa kuulumisiaan musiikkirintamalta.

Schiavone ei halua käyttää enää Facebookia, sillä hänen tilinsä kaapattiin kahdesti parin päivän aikana. Häiriköinti alkoi vieraskielisistä sähköposteista, joita hän ei avannut. Hän on yrittänyt lopettaa tilinsä, mutta se on edelleen olemassa, ja siellä on hänestä vääriä tietoja.

– En esimerkiksi ole koskaan ollut museossa töissä, vaikka siellä niin lukeekin. Koko Facebook inhottaa minua nyt, enkä halua ylläpitää sitä sen turvattomuuden vuoksi, hän kertoo.

^{Lisäksi hän} sai salaiseen puhelinnumeroonsa ulkomailta tulleita häirikköpuheluita. Schiavonen kodin laitteissa on kattava digiturvapaketti, ja eräänä päivänä tietokone ilmoitti vakavasta tietomurrosta, joka voi liittyä Schiavonen henkilötietoihin.

– Soitin heti pankkiini, teleoperaattorilleni ja Kyberturvallisuuskeskukseen. Onneksi pankkiasiani olivat kunnossa. Teleoperaattori kirjasi ilmoituksen ja lupasi tarkkailla tilannettani.

Kyberturvallisuuskeskus ohjeisti Schiavonea tekemään luottokiellon Suomen Asiakastietoon, ja niin hän tekikin. Hän sai myös ohjeeksi hankkia maksullisen sähköpostin ja kotisivut.

– Puhelinnumeron vaihto ei kuitenkaan kannattaisi, sillä rikolliset saisivat lopulta uuden numeron selville.

^{Yhteydenottoyritykset,} tilin kaappaaminen ja tietomurto säikäyttivät Schiavonen pahemman kerran. Toki hän internetiä käyttää, mutta häntä harmittaa, millaiseksi maailma on muuttunut: internetiä on käytettävä, ja siellä rikolliset ovat aina askeleen edellä muita. Miten internetin kanssa pärjäävät ne, joille se on paljon vieraampi kuin Schiavonelle?

Eräänä viikonloppuna Schiavonen pihalla tehtiin ilkivaltaa. Hätäkeskus ohjeisti häntä tekemään rikosilmoituksen internetissä.

– En yhtään ihmettele, että moni rikosilmoitus jää tekemättä, kun sekin pitää hoitaa netissä. Tällainen turhauttaa etenkin ikäihmisiä. Se on epäinhimillistä ja epäkunnioittavaa, kameravalvonnan pihalleen hankkinut Schiavone sanoo.

Hän toivoo, että päättäjät heräisivät huomaamaan, ettei asiointi voi olla vain internetin varassa.

– On ihmisryhmiä, joilta ei voi vaatia kaikenkattavaa digiosaamista.

Esimerkiksi iäkkään tai hahmotushäiriöisen voi olla hankala erottaa huijaussivustoja aidoista.

– Vastuu jää yhä enenevässä määrin kansalaiselle itselleen, mikä on kohtuutonta ja järjetöntä. Pääsisinpä takaisin 1980-luvulle! Silloin tuntui, että asiat olivat vielä Suomessa hyvin. Terveyskeskukseen pääsi, kun oli tarve. Nyt etävastaanotot lisääntyvät ja julkisella puolella lääkäriin on kuukausien jonot.

^{Schiavone työskenteli} opettajana yli 36 vuotta ja jäi Utran koulusta eläkkeelle marraskuussa 2020. Jo koulutyössä hän näki digitalisaation negatiiviset vaikutukset.

– Wilma-viesteihin vastaaminen ja erilainen raportointi nielaisivat työ- ja vapaa-ajastani enemmän tunteja kuin itse opetustyö, hän muistelee.

Kun käsi kasvaa kiinni kännykkään jo lapsena, se näkyy oppimisessa.

– Jos ennen lapsi pystyi keskittymään 20 minuuttia, nyt hän pystyy keskittymään muutaman sekunnin. Lapset eivät jaksa lukea yhtä kappaletta, saati kirjaa, Schiavone vertaa.

– Olen huolissani lapsista ja nuorista. Mihin tämä kaikki johtaa? Pitäisi olla Arkadianmäellä säädetty laki, miten koulussa toimitaan kännyköiden kanssa.

^{Schiavone toivoo,} että koulumaailmassa voitaisiin palata suuryksiköistä pienempiin. Pienemmät koulut ovat hänen mukaansa isoja rauhallisempia, ja niissä jokaiselle lapselle on enemmän aikaa kuin isossa. Lisäksi epäkohtiin on helpompi puuttua ja väki tulee tutuksi.

– Isot luokat eivät todellakaan ole vastaus lasten pahoinvointiin. Toivon myös, että opettajien arvostus kasvaisi taas. Ettei heidän tarvitsisi pelätä vanhempia.

Merja Schiavone tietää, miten tärkeää lukeminen on oppimisen kannalta. Hänen mukaansa kodilla on tärkein rooli siinä, millaiseksi lapsen suhde lukemiseen muodostuu. Kirja on kaiken alku ja juuri.

– Lähtökohta on, että lapselle luetaan kotona ja että vanhemmat ovat esimerkkinä lapselle. Lasta ei pidä pakottaa lukemaan pitkiä jaksoja, vaan kannattaa ottaa lapsi syliin ja lukea itse ensin. Sitten voi antaa lapsen lukea. Pienin askelin ja pitkäjänteisesti, Schiavone sanoo.

^{Luovuuden arvostus} on Schiavonen mukaan jäänyt syrjään, mikä näkyy esimerkiksi musiikkiluokkien lakkauttamisena. Nykyisin korostetaan hänen mukaansa paljon enemmän esimerkiksi matemaattisten taitojen merkitystä.

– Ihmistieteitä pitäisi arvostaa nykyistä enemmän. Ihmisen pitää tuntea historiansa ja oppia siitä.