Maria Karhapää hiljentyy marraskuussa miettimään, mihin on elämässään matkalla

Marraskuussa syntynyt Maria Karhapää tunnustaa olevansa syysihminen.

– Syksystä tulee lämmin ja haikea olo, teatteriohjaaja ja Joensuun kaupunginteatterin näyttelijä sanoo.

– Se on itsetutkiskelun aikaa, jolloin mielen sopukoista nousee muistikuvia menneisyydestä ja pohdintaa siitä, mihin on matkalla omassa elämässään.

^{Karhapää sanoo} tarvitsevansa vuodenkiertoonsa taitekohdan, jolloin voi vetää villasukat jalkaansa, sytyttää tulen kynttilään tai takkaan ja käpertyä itseensä.

– Elävä tuli ja sen luoma lämpö ovat minulle asioita, jotka ehdottomasti kuuluvat syksyyn.

Oma syntymäpäivä juhlistaa marraskuuta, joskin aika usein se osuu päivään, jonka iltana Karhapää joutuu olemaan kaupunginteatterin lavalla.

– Juhlintaa on vähän vaihdellen. Useasti olen ollut töissä, mutta ystävien kanssa kyllä syntymäpäivää vietetään.

^{Ruskaakin Karhapää} rakastaa. Loka–marraskuun vaihteessa sitä on vielä hiukan jäljellä, kun siirrymme kuukauteen, jonka aikana luonto muuttuu yhä riisutummaksi ja päivä lyhenee Joensuussa 4 tuntia ja 23 minuuttia. Marraskuun viimeisenä päivänä aikaa talvipäivän seisaukseen ja valon vähittäiseen lisääntymiseen on 22 vuorokautta.

Millaisena Karhapää kokee marraskuun valon?

– Valon sävy muuttuu kylmemmäksi ja kirkkaammaksi. On upeita auringonlaskuja, jolloin taivas on vaaleanpunainen. Kyllä se on hieno hetki, kun aurinko laskee ja tulee pimeys ja tähtitaivas – silloin kun ne näkee pilvettömältä taivaalta. Eilen näkyivät kuu ja tähdet hienosti, Karhapää kuvaili lokakuun viimeisenä perjantaina.

Marraskuun ensimmäisenä lauantaina on pyhäinpäivä, joka on Karhapäälle merkityksellinen.

– Nyt muistellaan edesmenneitä. Rakas mummoni kuoli 2000-luvun alussa, ja vaikka siitä on jo aikaa, hän on edelleen sydämessäni. Pyhäinpäivänä sytytän hänelle kynttilän.

^{Elävän tulen} ääreen käpertymisen lisäksi Karhapää hiljentyy metsässä. Juuri nyt tosin kipeä jalka estää kävelyt, mutta normaalioloissa lenkki vie usein Kuhasaloon tai Kanervalan metsiin.

– Kolihan on minulle hirmu rakas paikka. Siellä on upeat maisemat ja hieno energia. Pielisjoki on myös semmoinen, jonka äärelle pysähtyy. Aika paljon tulee pyöräiltyä töihin sen vartta pitkin.

Aamut, jolloin tuntee ensimmäisten yöpakkasten kirpakkuuden, ovat oma elämyksensä.

– Kun aamulla herää ja menee ensimmäisen kerran ulos, ensimmäinen pakkanen tuoksuu aivan omanlaiseltaan. Se tuoksu on ihana.

^{Vielä joulukuun} alussa Karhapää tuntee aavistuksen syksyn melankoliasta, mutta kuun puolivälissä mieli alkaa kääntyä uuteen vaiheeseen.

– Silloin alkavat jouluvalmistelut ja ajatukset siirtyvät joulun suuntaan, Karhapää sanoo.

Millainen sitten on marraskuu kaupunginteatterissa? Syyskauden esitykset pyörivät, mutta joko mietteet ovat keväässä?

– Onhan meillä. Kevään kausiesite tulee kohta painosta, ja on meillä katse jo tiiviisti kevääseen. Helmikuussa tuomme ensi-iltaan Joen sydän -esityksen, joka on itselleni tosi tärkeä, minä kun olen itse syntynyt Joensuussa, Rantakylän tyttöjä.

^{Syksyllä Karhapää} on ollut mukana Mestarissa ja Margaritassa. Minna-Maaria Virtanen esittää pienellä näyttämöllä ja kiertue-esityksenä monologiaan Anjan lähes erinomainen elämä, ja 3. marraskuuta saa ensi-iltansa komedia Kolmen kimppa.

Palvelutaloja kaupunginteatterin musisoivat näyttelijät kiertävät kapellimestari Eve Pietarisen mukana nimetyllä Eve-Green-kokoonpanolla.

– Kierretään vielä ennen joulua esittämässä vanhaa iskelmää, ja lisäksi tulee joululauluja.