Poliisin viestintäpäällikkö Markku Paksuniemi jää eläkkeelle – jatkossa hän muun muassa kirjoittaa kolumneja Heiliin
Markku Paksuniemi siirtyy eläkkeelle hyvillä mielin. ”Nykyajatuksen mukaan työtehtävää pitäisi vaihtaa 5–7 vuoden välein, mutta minä olen 50-luvun lapsi ja viihtynyt hyvin tässä tehtävässä.” Kuva: Laura Määttänen
Suurin piirtein 12-vuotiaana Markku Paksuniemi, 65, oppi ja-sanan merkityksen.
– Muistan elävästi, kun ymmärsin, että ”minä ja sinä” on eri asia kuin ”minä sinä”. Se oli yksi asia, joka sai minut kiinnostumaan suomen kielestä, hän kertoo.
Suuri vaikutus oli myös lukion äidinkielenopettajalla, joka luetutti oppilaillaan paljon kirjoja. Kirjoista käytiin keskustelua ja niistä kirjoitettiin esseitä.
– Tosin ei niitä vielä silloin sanottu esseiksi. Moni vihasi tätä opettajaa, minä tykkäsin.
Paksuniemi on kotoisin Kittilästä, ja Levi on hänen lapsuutensa kotitunturi. Tiiviissä kyläyhteisössä oli hyvä kasvaa. Oli itsestään selvää, että toisista pidettiin huolta.
– Kyläyhteisö oli upea. Ihmiset olivat hyvin erilaisia, mutta ketään ei hyljeksitty. Kansakoulupoikina kävimme sytyttämässä erään vanhan rouvan uuniin tulet, kun oli kova pakkanen ja näimme, että piipusta ei nouse savu. Se oli aivan luonnollista.
Voisimme aivan hyvin kysyä nykyistä useammin, mitä kuuluu ja miten jaksat.
Paksuniemi kaipaa nykyaikaan samanlaista välittämistä kuin lapsuuden kotikylässä oli.
– Elämme yhteisessä maailmassa. Voisimme aivan hyvin kysyä nykyistä useammin, mitä kuuluu ja miten jaksat.
Lukion jälkeen Paksuniemi työskenteli harjoittelijana paikallislehdessä ja toimittajana Yleisradion Lapin radiossa. Vuonna 1978 hän lähti Tampereen yliopistoon lukemaan lehdistöoppia, ja sittemmin pääaine vaihtui tiedotusopiksi. Monen ikätoverin gradu jäi tekemättä, niin myös Paksuniemen.
– Jossain vaiheessa ajattelin, ettei maisterintutkinto ilahduttaisi kuin äitiäni, mutta kyllä minua vähäsen harmitti, että jokin jäi kesken.
Televisiouutisissakin kolme vuotta ollut Paksuniemi teki freelancerina töitä pääasiassa Ylelle. Joensuuhun hän tuli vuonna 1992 Berliinistä. Hän työskenteli tuohon aikaan freelancer-toimittajana ja kierteli etenkin itäisen Euroopan maita.
– Tulin vain käymään, mutta sitten yksi nainen kysyi, voinko jäädä hetkeksi. Nyt olemme olleet 30 vuotta yhdessä.
Vuonna 1998 Paksuniemi opiskeli Taideteollisen korkeakoulun media-alan tuottajakoulutuksessa. Poliisin palvelukseen hän siirtyi, kun läänin poliisineuvos Mikko Varis pyysi häntä palaveriin. Joensuun skinitilanne oli paha, ja poliisin viestintään kaivattiin vahvistusta. Tuohon aikaan ainoastaan Helsingissä oli paikallispoliisin viestinnässä työntekijöitä, joilla ei ollut poliisikoulutusta.
– Sovimme, että olen ensin kolme kuukautta osa-aikaisena, ja katsomme, miten homma alkaa toimia. Poliisipäällikkönä oli Kai Markkula, ja hän on paras esihenkilö, joka minulla on koskaan ollut. Hänen kanssaan oli nautinto tehdä töitä.
Poliisin viestinnässä työskentelee nyt päätoimisesti noin 40 ammattilaista. Paksuniemen aloittaessa heitä oli puolisenkymmentä. Työhön kuuluu paitsi median ja muiden sidosryhmien kanssa toimimista myös esimerkiksi poliisipäällikön ja muun johdon viestinnän tukemista.
Minulla on journalistitausta, enkä ole pitänyt sitä ollenkaan huonona asiana, vaikka viestintä on toki paljon muutakin kuin journalismia.
– Minulla on journalistitausta, enkä ole pitänyt sitä ollenkaan huonona asiana, vaikka viestintä on toki paljon muutakin kuin journalismia. Nykyisin sosiaalinen media alkaa jo viedä enemmän aikaa kuin perinteinen. Poliisilla, journalisteilla ja medialla on yhteinen tavoite: kerrotaan todellisuudesta niin hyvin kuin voidaan.
Jos jotain ei voida kertoa, kerrotaan se.
– Toimittajat ymmärtävät sen. Myös huhujen kumoaminen on tärkeää. Usein ihmiset unohtavat, että meidän on suojeltava paitsi uhria myös epäiltyä. Poliisi puhuu aina epäillystä, tuomioistuin sitten päättää, onko hän syyllinen vai ei.
Paksu-lempinimellä tunnettu Markku Paksuniemi jää eläkkeelle maaliskuun alussa. Eläkelomalle hän jäi marraskuussa.
Eläkkeelläkin hän aikoo olla viestinnän ja kirjoittamisen kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Uusi tietokone on jo hankittu, ja sillä hän kirjoittaa muun muassa Karjalan Heilin kolumneja. Hänen ensimmäinen kolumninsa julkaistiin juuri.
– Kolumnien aiheita en etukäteen osaa sanoa, mutta niiden kirjoittaminen tuntuu mukavalta mahdollisuudelta.
Haastattelupäivän aamuna Paksuniemi on käynyt kuntosalilla, ja illalla on keramiikkakurssin vuoro. Lisäksi hän harrastaa kreikan kielen opiskelua.
– Se on lähinnä vitsi. Mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka joskus muuttaisimme Kreikkaan talveksi. Kaikkea voi toivoa.